Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minua ärsyttää isoäidin hyökkäävä asenne
25.04.2010 |
Meille vaille kaksivuotias taapero, joka ei ole ollut yötä poissa kotoa ja herättelee vieläkin jonkin verran ja tarkistaa että äiti on lähellä. Isänsä kanssa toki on ollut yötä kotona. Isoäiti totesi tässä juuri, että pian kun hänellä on loma niin ottaa viikoksi hoitoonsa. Ei kysynyt, totesi vain jämäkästi. Samalla kerralla puhui lapselle että sitten kun olet hänellä hoidossa niin et joudu nukkumaan yksin vaan nukut mummin ja vaarin välissä, sinun ei tarvi käydä potalla vaan opetaankin suoraan istumaan potalla ja mummi antaa jäätelöä jne. Eli kaikkea päinvastaista mitä meillä kokona tehdään! Todella hyökkäävä jotenkin tuo asenne, ja lyttää siinä samalla meitä vanhempia. Ja hän ihan oikeaksi kuvittelee/on vaatimassa, että me jättäisimme lapsen hänelle suorilta käsin moneksi yöksi hoitoon. Eivätkä itse ole koskaan suostunut olemaan meillä yötä, vaikka olemme pyytäneet! Sitten kun joskus mainitsin etten jätä tuollalailla yllättäen, hän puhui lapselle että kylläpä äitisi on tiukka, ethän sinä mikään vauva ole, kyllä sinä olet iso ja pärjäävä ja osaat olla hoitopaikassa.
Mitä olette mieltä? Miksei mummolla mitään ymmärrystä pientä lasta kohtaan ja miksei kunnioita meidän periaatteitamme? Kuvittelee saavansa lapsen hoitoon kun puhuu ensin miten tekee kaiken erilailla mitä kotona tehdään :-/ Ja minä tiukkis kun en tykkää...
Kommentit (29)
sinun ei tarvi käydä potalla vaan opetaankin suoraan istumaan potalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinun ei tarvi käydä potalla vaan opetaankin suoraan istumaan potalla.
tuossahan se luki jo ylempänä et suoraan pöntöllä.
bööö!
En tarkoita niinkään ap:ta, vaan näitä muita, jotka kommentoivat "äiti päättää". On kai se lapsi miehenkin lapsi?
On varmaan ainakin joka toisen anopin toiveuni, että hän saisi adoptoida miniänsä lapset ja kasvattaa ne ominaan, mutta valitettavaa hänen kannaltaan, näin ei yleensä käy.
No voi jestas sentäs mitä tekstiä?? Minä olen ensimmäisen lapsenlapseni mummi, poika on 3 kk ikäinen, eikä ole kyllä mieleenikään tullut, että haluaisin adoptoida hänet?? Miniäni on kertakaikkiaan mallikelpoinen äiti ja puoliso, kunnioitan häntä suuresti! Olen myös onnellinen siitä, että minun halutaan olevan tärkeä osa pienen pojan elämää ja mielelläni olenkin.
Ei tulisi mieleenikään arvostella heitä lapsen hoidosta, syömisestä tai mistään muustakaan lapseen liittyvästä asiasta kun kerran omin silmin näen, että he tekevät parhaansa esikoisensa kanssa. Olen käytettävissä ja apuna silloin kun he minua tarvitsevat, siirrän omia menojani ja tekemisiäni mahdollisuuksien mukaan, ei tulisi mieleenikään ruveta vaatimaan lasta meille hoitoon tai että suunnittelisin toimivani täysin vastoin heidän periaatteitaan. Se, mikä mummilassa on toisin, on rajaton aika ja yhdessäolo, täysi panostus juuri niihin hetkiin jolloin saamme olla yhdessä. Vanhemmilla on tietysti paljon hommia joita pitää tehdä kotona, koko aikaa ei voi seurustella lapsen kanssa vaikka tahtoisikin. Mummilassa voi.
Niin, piti vielä lisäämäni, että taidan olla sitten se joka toinen isoäiti :-D, kun en halua adoptoida.
Ensin tungettiin meille kotiin ja sekaannuttiin kaikkeen. Kun näytettiin lopulta ovea, meistä tehtiin 40 lastensuojeluilmoitusta ja puuhattiin lapsille sijoituskotia - arvatkaa vaan minne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole kuulutkaaan, miten miniät haukkuvat anoppeja ja päinvastoin. Kylllä meidän lapset saavat syödä mitä mummmo tarjoaaa, eihän ne joka päivä sielllä ole.Ap taitaaa olla huono päivä ja väsynyt.
Meille odotetaan esikoista, ja kaikki ennusmerkit vastaavaan käytökseen on olemassa. Meidän, "nuoren parin", tahtoa ei tähänkään asti ole kuunneltu saati kunnioitettu, ehkä uhmallakin tehty päinvastoin, koska me ollaan vielä lapsia (32 ja 38).
Minullakin on vaikeuksia olla jämäkkä ja pitää rajoistani kiinni, ja moni niitä kokeileekin. Oma kokemukseni on, että paras tappaa susi pienenä eli heti alkuunsa ja kerrasta panna stoppi asialle, koska mitä enemmän antaa liekaa, sitä enemmän sitä vaaditaankin. Ja samaa mieltä kun yllä, että keskustelu ei johda minnekään vaan antaa vaan isoäidille materiaalia vääristellä asioita ja ymmärtää tahallaan väärin. Eli selvä ja kohtelias raja ja informaatioboikotti päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä osittain mielipiteesi ja närkästyksesi. Eikä tietenkään pidä antaa lasta moneksi yöksi heti alkuun hoitoon. Kuitenkin mietin, että otatko joissain asioissa anopin sanomiset vähän turhan vakavasti negatiivisen ennakkoasenteen takia.
Minulla on hyvä suhde anoppiini, mutta kyllä hänkin on sitä mieltä, että meidän lapsi on aina niin aurinkoinen ja helppo poika. Totta kai lapsi silloin onkin, kun on huomion keskipisteenä koko suvun hemmoteltavana. Lapsi ei myöskään uskalla samalla tavalla kiukutella muille ihmisille kuin omille vanhemmilleen. En itse pidä myöskään pahana sitä, jos lapsi vaikka saakin pelkkiä herkkuja mummolassa. Ei varmaan suista ruokatottumuksia raiteiltaan, jos kotona ruoka on terveellistä. Muistan itse lapsen, että äidin ollessa laitoksella söimme siskon kanssa vain karkkia, jäätelöä ja leipää, kun isä ei osannut mitään ruokaa tehdä. Pyysimme sitten itse siskon kanssa, että saisimme jotain oikeaa ruokaa. (Isä paistoi sitten munia kysyttyään ensin äidiltään puhelimessa, miten niitä tehdään.) Nosti kotiruoan arvostusta meillä lapsilla.
Onko sekään ongelma, jos kävisi opöntöllä anoppilassa ja onko tämä mummon isopoika jutustelu välttämättä teidän aliarvioimistanne?
Totta kai tuntuu ikävältä, jos kokee enopin mollaavan epäsuorasti, mutta tarkoittaako anoppi sen niin. Voisiko asiasta keskustella?
Alue: Aihe vapaa
On varmaan ainakin joka toisen anopin toiveuni, että hän saisi adoptoida miniänsä lapset ja kasvattaa ne ominaan, mutta valitettavaa hänen kannaltaan, näin ei yleensä käy.