Miten ihmeessä jollain voi olla vaikka 400 facebook-kaveria?

Jotain tyyppejä jota on kätellyt kerran, sitten hoksaa että jaa se on fb:ssä ja ollaankin siten hyvä "kavereita".

Jos mietitään niin lähes kaikki saa helposti kasaan 100 koulukaveria. Eli 20 ala-asteelta, 20 peruskoulusta 20 lukiosta ja loput 40 rinnakkaisluokkalaisia tai luokkakaverien kavereita joiden kanssa kuitenkin itsekin hengailee.



Sitten on jatko-opinnot. Ainejärjestön aktiivijäsenenä tutustuu helposti useaan kymmeneen samana vuonna aloittaneeseen opiskelijaan (ainejärjestöihin kuuluu yleensä useita oppiaineita). Sitten tulee seuraavavuosikurssi ja tutoroitavat eli muutama kymmen lisää. Lisäksi on tietty ne omat tutorit ja muut vanhemmat opiskelijat. Mä henkilökohtaisesti tunsin oman ainejärjestöni pikkujouluista 140 ihmistä. Tietenkään kaikki eivät edes osallistuneet pikkujouluihin, joten opiskeluaikana tutustuin ihan varmasti ainakin 200 ihmiseen.



Sitten työpaikat. Mä oon tehnyt pätkätöitä useissa yrityksissä ja aina on löytynyt uusia tuttavia kavereiksi asti. Parissa viimeisessä työpaikassa olen ollut tehtävässä, jossa ihan työni puolesta olen tutustunut lähestulkoon kaikkiin yli 100henkilön yrityksen työntekijöihin. Molemmissa yrityksissä työntekijöiden kesken ollut todellakin hyvä ryhmähenki ja oltu paljon tekemisissä työn ulkopuolellakin. Sanoisin että työn kautta tutuiksi on tullut satoja kamuja.



Äidiksi tultua olen osallistunut mm kerhotoimintaan, erilaisiin mammarinkeihin jne. Kavereita tätä kautta n 50.



Sukulaiset vielä kaikki päälle. Iso suku = paljon kavereita facebookiin.



Mulla on Facebookissa ystävinä 150 kaveria, mutta olenkin sitä sukupolvea vielä, josta löytyy paljon niitäkin joilla ei ole ensinnäkään edes nettiä saati sitten kiinnostusta facebookiin. Voin hyvin kuvitella, että jos nämä kaikki työkaverini ja opiskelukaverini ja koulukaverini ja sen lisäksi ihan kaikki muut kaverini olisivat 10 vuottakin nuorempia, niin varmasti facebookissani olisi ainakin 300 kaveria.



Olen hyväksynyt facebookiin kavereiksi sellaiset ihmiset joiden elämästä olen ollut jotenkin kiinnostunut. Olen halunnut seurata heidän tilapäivityksiä ym. Olen siis jättänyt hyväksymättä joitain ihmisiä.

varmaan 50...

Luulen että suurin osa on tuttuja tai tutuntuttuja.

ja kaikki ovat sellaisia, joiden kanssa pysähtyisin juttelemaan kadulla, jos näkisin. Eli en ketä tahansa hyvänpäiväntuttua/kerran tavattua ihmistä ota kaveriksi.



Kavereita on kertynyt kahdelta eri ala-asteelta, kahdelta eri luokalta yläasteella, vaihto-oppilasvuoden koulusta, lukiosta, kolmesta eri yliopistosta, kahdesta työpaikasta ja joistakin harrasteryhmistä. Onpa joukossa ihan muutama henkilö päiväkotiajoiltakin. :) Lisäksi sukulaiset, miehen entisen työpaikan sosiaaliseen porukkaan kuuluneet sekä joitakin tuttuja, joiden kanssa on tullut muuten vain pyörittyä samoissa porukoissa.

Ainejärjestötuttuja, tutoroitavia tai rinnakkaisluokkalaisia en ole kaveriksi huolinut. Olen toistaiseksi lapseton, mutta tulevaisuudessa tuttavamäärä kasvaa todennäköisesti taas lasten myötä. En ole sosiaalisesti erityisen aktiivinen, pikemminkin päinvastoin.



Itseäni ihmetyttää ennemminkin ne, jotka eivät saa kuin korkeintaan parikymmentä kaveria kasaan. Ehkä jos on yhdessä ainoassa koulussa ollut ja sen jälkeen yhdessä ja samassa työpaikassa, kai sitä muuten nyt väkisinkin tulee tutustuttua ihmisiin...?

Kaikkien kanssa näen ja soittelen. Mä olen vetänyt sitä linjaa että en rupea minkään ala-asteen koulukaverin kanssa kaveriksi yli 20 vuoden jälkeen. Mua ei yksinkertaisesti kiinnosta.



Mua on varmaan vaikea jo etsiä sen takia että ole mennyt naimisiin ja samoin on varmaan osa vanhoista koulukavereista, en mä edes jaksa ruveta mitään salapoliisin työtä tekemään.



Hulluimmpia on ne jotka pyytää kaveriksi vaikka ei edes tunneta. Esim. yhden kaverin kaveri jota en edes tunne, jonka kanssa en ole ikinä ollut missään tekemisissä pyytää jatkuvati kaveriksi, en ymmärrä!

Vieläkö joku todella luulee että ne kaikki "kaverit" on oikeasti kavereita?



Mulla on "kavereita" joilla on tuhansia "kavereita" lähinnä kyseessä on hard core peliaddiktit joiden "kaverit" ovat vain pelejä varten.

Itselläni on pelikavereita, työkavereita, perhettä ja ystäviä "kavereina". En jaa KAIKKEA kaikkien kanssa (tämäkin on vielä hepreaa suurimmalle osalle). Työkaverini eivät todellakaan pääse lukemaan kaikkia postauksiani jne.

venytys äärirajoille asti. Kuvaava suomenkielinen voisi olla "tuttava", "moikkis" tai vaikkapa "facebookfrendi". Se laittaisi asian kontekstiin.



- Tiedätsä Miran?

- Joo, se on mun facebookfrendi.



Eli siis tiedän, olen tavannut kerran, ja meillä on yksi yhteinen tuttava.

ja käynyt montaa eri koulua kuten mieheni lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Lisäksi hänellä on iso suku ja työ, jossa tutustuu uusiin ihmisiin jatkuvasti. Hänkään ei kuitenkaan jokaista pyyntöä hyväksy, vaan vain sellaiset ketkä oikeasti tuntee.

1 entinen työkaveri,2 sukulaista,4 miehen sukulaista,loput ovat kavereitani.Olivat tosiaan kavereita,ja niitä minulla ei ole koskaan ollut paljoa.Olen aika epäsosiialinen..kaikkien esim.työkavereiden yms ihmisten sukunimiä en edes muista,joidenkin kanssa en halua olla tekemisissä

no jos lisäilee kaikki vaikkei tunne ja feikit jne jne.ite en lisää kuin sellasia ketkä oikeesti tunnen,sukulaiset,samal paikkakunnal asuvat kaverit jotka oon kauemmin tuntenu.en ketään hyvän päivän tuttuja.yks entinen hoitokin on kamuissa siellä:D

Itselläni jo 150 ja en siis ole edes mitenkään sosiaalinen ja tuosta puuttuu sellaisia joita voisin hyvin hyväksyä kavereiksi! Itseäni ainakin kiinnostaa tuttujenkin kuulumiset ja saa paremmin keskustelua aikaiseksi kun kavereita on paljon ja eri asioista kiinnostuneita! Lisäksi FB on myös hyvä keino tutustua ihmisiin tarkemmin! Ei siis todellakaan tarvitse olla mikään syvänystävä vaikka FB-kaveri onkin.



Eli kun laskee vanhoja koulukavereita, naapureita eri paikkakunnilta missä on asunut, samoissa kaveripiireissä liikkuneita, samoissa työympyröissä olleita, äitikavereita, nuoruuden kavereita, harrastuskavereita jne, niin kyllä äkkiä voi määrä nousta 400:aan! Monella on laaja kaveri/tuttavapiiri ja kun ottaa huomioon miten usein moni nykyään vaihtaa asuinpaikkaa ja työpaikkaa, niin kyllähän noita helpostikin kertyy! Sukulaiset ja puolison sukulaiset tietysti myös.

itse olen mielestäni sosiaalinen mutta fb-kavereita vain n 70. Kaverini ovat sellaisia kenen kanssa olen todella tekemisissä, esim työkaverit, vanhat koulukaverit ym eivät ole sellaisia. Mutta sitten saan kaveripyyntöjä ihmisiltä jotka esim ovat samalta paikkakunnalta lähtöisin mutta kenen kanssa en todellakaan menisi edes juttelemaan jos tulisi kadulla vastaan. En hyväksy tällaisten kaveripyyntöjä. Toiset ilmeisesti haluavat pitkän kaverilistan ja pyytävät kaikki tutuntututkin kavereiksi, kyllähän siitä pitkä lista helposti tulee.

ja ne on työnpuolesta suurin osa. Ja sitten vanhat opiskelukaverit ja työkaverit päälle.

tai sen kanssa, miten paljon on tehnyt elämässään. Eri ihmisillä on vain eri kriteerit sille, ketkä hyväksyy fb-ystäviksi ja keitä ei =)

ovat laittaneet mulle kaverikutsut, kun meidät on ohimennen esitelty ja ollaan vietetty esim 2h samassa seurueessa - ei välttämättä edes juurikaan toistemme seurassa. Myös lisäävät, vaikka todnäk että tapaa koskaan uudestaan olisi pieni.

Mut en vaan haluais levitellä asioitani 400 ihmiselle, joita osaa tuskin tunnen. Musta tuntuu, että en halua fb-kavereikseni edes vanhoja koulukavereita (ne kuiteski vaan kadehtis mun asioitani) ja miks olla fb-kaveri jonkun kanssa, jonka kanssa ei tosielämässäkään koskaan ole yhteydessä? Mä ihmettelen, kun moni pyytää mut fb-kaveriks ja sit kun alan, eivät koskaan lähetä mitään henkilökohtasta viestiä.

Farmville- ja Mafia Wars -addikteja...



Mullekin tulee välillä ihan ventovierailta kaveripyyntöjä, joita en tietenkään hyväksy, kun en noita pelejä harrasta :-)

Toiset ilmeisesti haluavat pitkän kaverilistan ja pyytävät kaikki tutuntututkin kavereiksi, kyllähän siitä pitkä lista helposti tulee.

Minulle ei ole mitään merkitystä sillä, kuinka monta facebook-kaveria minulla on. Mutta en näe mitään syytä, miksi en voisi hyväksyä fb:ssa kaverikseni henkilöä, jonka olen tavannut, jonka kanssa olen jutellut ja johon haluan säilyttää jonkinnäköisen kontaktin. Hyväksyn kaikki entisten koulukavereiden tai rinnakkaisluokkalaisten ystäväpyynnöt, koska minusta on kivaa verkostoitua ja seurailla, että mitä kellekin kuuluu.

Minulla on noin 400 fb-kaveria, mutta ihan niinkuin täällä on sanottu, ei ne ole minun oikeita kavereita. Tuttuja ja tuttavuuksia. Enkä todellakaan kirjoita fb:ssa mitään, mitä en voisi julkaista Ilta-Sanomien sivuilla omissa nimissäni.

Toiset haalii listoilleen ihmisiä ja kyllähän tuon yli 100 saa tosiaan aika kepeästi kasaan, jos ottaa kaikki entiset koulukaverit, työkaverit, harrastustutut jne. mukaan.



Itselläni on 90 kaveria FB:ssä ja siinäkin varmaan puolet liikaa. Kyllästyttää välillä koko FB. Ei vaan jaksa olla kaikkien kanssa tekemissiä/kaikkien kaveri. Mulla esim. ei ole läheskään kaikkia entisiä luokkakavereita tai työkavereita listalla. Lisäksi tiedän parikymmentä ihmisiä, joiden toivoisin olevan FB:ssä (paras kaverini mm.), mutta jotka eivät siellä ole.