Kumpi teistä rakastaa enemmän, sinä vai miehesi?

Ei ole ikinä tullut mieleenkään miettiä tällaista. Ei kai rakkaudella ole mitään määrää? Sitä joko rakastaa tai ei rakasta. Toki voi rakastaa eri tavoin esim. siskoaan, ystäväänsä ja aviopuolisoaan, mutta rakkauden määrästä puhuminen ei mun mielestäni ole missään muodoin mielekästä.

Jos oltaisiin epätasapainossa, minusta olisi helpompaa olla rakastettu. Siinähän ei joutuisi laittamaan itseään likoon eikä epäilemään toisen tunteita. En haluaisi riutua rakkauden takia, sitä sai teininä tarpeeksi.

Esim. meidän parisuhteessa minä olen vielä 7 vuodenkin jälkeen hullaantunut, sukat pyörivät jaloissa. Miehellä ei ole koskaan tuntunut olevan niin voimakkaita tunteita, joskun jopa kuvittelen että olemme yhdessä, koska hän ei ole vain parempaa saanut. Itsetuntokysymys myöskin.



Nyt ajattelen että on raskaampaa rakastaa enemmän, mutta ehkäpä joku toinen ajattelee että on vaikeampaa olla enemmän rakastettuna.

Esim. meidän parisuhteessa minä olen vielä 7 vuodenkin jälkeen hullaantunut, sukat pyörivät jaloissa. Miehellä ei ole koskaan tuntunut olevan niin voimakkaita tunteita, joskun jopa kuvittelen että olemme yhdessä, koska hän ei ole vain parempaa saanut. Itsetuntokysymys myöskin.

Nyt ajattelen että on raskaampaa rakastaa enemmän, mutta ehkäpä joku toinen ajattelee että on vaikeampaa olla enemmän rakastettuna.

Eihän tuolla ole välttämättä mitään tekemistä rakkauden määrän kanssa, vaan kyse on pikemminkin siitä, että teillä on erilainen tapa ilmaista tunteita. Vai onko miehesi sanonut rakastavansa sinua 'vain vähän'?

Uudesta näkökulmasta.Ei hän kyllä ole sanonut rakastavansa vain vähän. ;-DD Tunteista puhuminen yleensäkin on siinä ja siinä....



ap.

Minulle on helpompi olla rakastettu osapuoli, ihan selkeästi. Lasta taas rakastan ihan täysillä ja myös osoitan sen. En tiedä miksi se on niin...

Ollaan yhdessä kun ollaan uskovaisia eikä voida erota. Ja vauvoja on kyllä kiva saada. Toi kuva tossa ylhäällä on herkullinen!

Tämä taitaa olla useimmiten se suurin ongelma parisuhteessa. Osapuolilla on erilainen tapa ilmaista tunteita, ovat mahdollisesti kasvaneet ihan erilaisissa perheissä tämän asian suhteen. Oma miehenikin on sellainen perusjurottaja, joka ei juurikaan tunteistaan puhu. Mutta hänen tapansa osoittaa rakkautta on toisenlainen. Ne toisen tavat oppii kyllä tuntemaan pikku hiljaa, jos niitä hyväntahtoisesti tarkkailee. Kaikkein pahin asia, mitä tällaiselle varautuneemmalle osapuolelle voi tehdä, on alkaa syyllistää häntä ja epäillä hänen rakkauttaan. Hyväksy hänet sellaisena kuin hän on, niin oma itsetunto-ongelmasikin helpottaa. Ei hän eläisi elämäänsä kanssasi, jollei rakastaisi.

Ei rakkautta voi mitata sillä jokainen ilmaisee sitä eritavalla.



Meillä koen että yhteisestä kodista huolehtiminen on rakkaudenosoitus, jota siis itse teen. Mies ei kuitenkaan useinkaan pistä tikkua ristiin kodin siivouksien ja ylläpidon suhteen, mutta osoittaa rakkauttaa sitten muutoin, sanoin ja teoin.

Itse en ole edes varma rakastanko enää, kiintynyt kyllä olen ja tavallaan rakastankin, mutta vähän niin kuin kaveria, sellaista parisuhderakkautta en tunne.



En ole ihan varma, että haluan jatkaa tässä suhteessa, mutta niin kauan kun en ole varma, en meinaa tehdä mitään eron eteen.



Mies rakastaa edelleen ja välillä tunnen itseni huijariksi, kun itse en enää rakasta samalla lailla. Sydäntäni vähän raastaa katsella miehen rakastamista ja välillä salaa toivon, että hänenkin raukkautensa haihtuisi jonnekin jotta oltaisiin tasoissa.



Toisaalta toivon, että itse löydän rakkauden mieheeni uudelleen jossain vaiheessa ja siksi on tietysti hyvä, että mies rakastaa.



Tosi sekavaa, tiedän. Eikä kuulosta kovinkaan reilulta.

Toivottavasti asia ratkeaa, muuten katkeroidutte molemmat.

Mies rakastaa enemmän. Kyllä mäkin rakastan, omalla tavallani, mutta mies laittaa mut kaiken muun, jopa itsensä edelle, mä en ikinä laittais miestä itseni edelle.

Me ollaan puhuttu asiasta, ja olen kertonut, mikä on mun tapani rakastaa, joten sen suhteen asia ok.



Ja kyllä musta on helpompi/parempi olla se rakastettu osapuoli. Tosin mulla niin vääristynyt tunnemaailma muutenkin, että se, mitä mä tunnen ei välttämättä ole edes sitä niin sanottua rakkautta. Tiedä sitten, tärkeintä on että itse tiedostaa,miten tuntee ja onko kyseinen tunne niin vahva että se kestää.



Niinhän sitä sanotaan, että älä valitse puolisoksi ihmistä, jota sinä rakastat, vaan joka rakastaa sinua. Ehkä kuulostaa omituiselta, mutta toimii meillä..

Mä en kyl ainakaa osa sanoa kumpi rakastaa enemmän ku taidetaan kumpiki aika paljon vihata toisiamme :)

Mies osoittaa rakkautta enemmän, mä viihdyn sen kanssa ja oon kai tottunu.

mutta oletan että mies rakastaa enemmän. Itse ainakin joudun jatkuvasti perustelemaan itselleni että miksi edelleen pitää jatkaa tässä suhteessa.