Teini häpeää vaatimatonta kotiaan. Voiko olla totta...?
Ihana tyttäremme on saanut uusia kavereita yläkoulun myötä ja ilmeisesti siksi oma koti heihin verrattuna on noloakin nolompi. Hän ei voi tuoda kavereita kotiin, ja häpeilee ja moittii taloamme jatkuvasti.
Joihinkin koulukavereihin verrattuna meillä onkin vähintään köyhää: 70-luvun tiilitalo lähes alkuperäiskunnossa. Lasten huoneet on laitettu heidän toiveidensa mukaan, muut tilat ovat vanhaa ja kulunuttakin.
Olenko julma kun en ole vielä taipunut remonttiin? Tyttö itkee ihan tosissaan sitä, että meillä on niin rumaa ja noloa ja hän jää syrjään kaveriporukoista.
Kommentit (61)
tyttöäsi, itellä jäi traumat.
Tuota en kyllä ymmärrä miten jäisi kaveri porukasta? Tosi ystävät ei kodin takia jätä..
Jos remontoisitte, tytär häpeäisi jotain muuta asiaa perheessänne. Se häpeä kuuluu teini-ikään ja vanhemmista irrottautumiseen
Luksuslukaalistakin löytyy aina jotain hävettävää...
milloin vanhempiaan, milloin sisaruksiaan, milloin porukoiden autoa, milloin kotiaan... Se nyt vaan on... Eihän se kivaa ole,jos koti on suoraan 40 vuoden takaa, mutta remppaaminen vie helevetisti rahaa ja aikaa.
Realiteetit esiin, sano, että olette suunnitelleet jossain vaiheessa remonttia, mutta se ei ole juuri nyt budjetissa mukana. Jos sentään oma huone on mieleinen, niin siihen nyt vaan pitää tyytyä.
Olisko mahdollista sitä kotia vaikka pienemmillä hankinnoilla päivittää? Muuttaa järjestystä, uusia verhoja ja mattoja esim.?
taidan nyt hoitaa samalla omaa traumaani. Oman lapsuuteni kasvoin maatalossa, jossa oli köyhää ja likaistakin. Ihan erilaista kuin kirkonkylällä uusissa tiilitaloissa asuvilla (siis sellaisessa jossa me nyt asutaan).
ap
josta se rakennusvuosi yleensä parhaiten paljastuu, ovat ne kalleimmat remonttikohteet. Maalilla ja tapetilla saa aika halvalla tuoreen näköistä. Rumat muovimatot voi peittää kauniilla tekstiileillä, ja pienen säästökuurin jälkeen voi olla rahat kasassa lattiamaton vaihtamiseen.
Meilläkin on tulossa isompi remppa, mutta muuttaessamme teimme silti pintaremontin.
Meillä on kaunis koti. Siistiä, kauniita sävyjä, kauniita tavaroita ja huonekaluja, kaikki sopii yhteen.
Ja aita on kaunis, piha laitettu ja kun se on vanha, se on myös rehevä.
En tajua tuollaista tyyliä ollenkaan! Ei ole edes rahasta kiinni, vaan viitseliäisyydestä.
Etkö arvosta perhettäsi?
Materiaa en niinkään. Näin ollaan voitu maksaa asuntolaina jo vuosi sitten loppuun, lapset ovat saaneet valita harrastuksensa hinnasta riippumatta, matkoihin ja retkiin on aina ollut rahaa, kavereita on haettu ja viety omalla autolla, yövieraat ovat aina tervetulleita, ja kaikille ruoka- tai kahviaikaan paikalla olleille on tarjottua tuolia pöydän äärestä. Tyttö on saanut myös vaate- ja kampaajarahaa ehkä minua huimaavan summan, mutta olen ymmärtänyt, että tyytyväisyys ulkonäköön ja pukeutumiseen tuo varmuutta muutoin herkässä iässä.
Itse kyllä taidan sitten muistuttaa av-mammaa, mutta minä en vielä ollut nolotusten listalla...
ap
jos koti on kulunut ja kulahtanut.
Me asutaan kalliilla alueella vuokralla, mieheni työsuhdeasunto, kaikilla luokkatovereilla 800 000-2,500 000 maksavat asunnot jotka sisustettu viimeisen päälle. Muutenkin kaikki ihmiset aivan erilaisia kuin edellisellä paikkakunnalla me kun ollaan maalta kotoisin. Eli nyt täällä Espoon Westendissä yritetään selvitä kaksi vuotta joka työkomennus miehelläni on ja meidän huonekalut ei tosiaan sovi tähän paritaloon tyyliin myönnän sen itsekin. Pahoillaan olen tyttäreni vuoksi mutta uskon että tämä vaihe menee vielä ohi.
Etkö arvosta perhettäsi?
Materiaa en niinkään. Näin ollaan voitu maksaa asuntolaina jo vuosi sitten loppuun, lapset ovat saaneet valita harrastuksensa hinnasta riippumatta, matkoihin ja retkiin on aina ollut rahaa, kavereita on haettu ja viety omalla autolla, yövieraat ovat aina tervetulleita, ja kaikille ruoka- tai kahviaikaan paikalla olleille on tarjottua tuolia pöydän äärestä. Tyttö on saanut myös vaate- ja kampaajarahaa ehkä minua huimaavan summan, mutta olen ymmärtänyt, että tyytyväisyys ulkonäköön ja pukeutumiseen tuo varmuutta muutoin herkässä iässä. Itse kyllä taidan sitten muistuttaa av-mammaa, mutta minä en vielä ollut nolotusten listalla... ap
sitä sitten todeta, että okei, koti remontoidaan, mutta sitten vähenee vaaterahat, harrastukset jne. Julmaa, mutta jostakin on minun mielestäni tingittävä.
luulen, että tilanteessasi menisin kipin kapin pankkiin ja ottaisin 10- 20 % asunnon arvosta remonttilainaa ja heti.
Täytyyhän ihmisen asunnon näyttä siltä, että siellä asuu ihminen. tarkoitan, että nyt kipin kapin remontoimaan, jotta ei kämppä näytä perseestä reppäistyltä. Rahastakaan kun se ei teidän tilanteessa ole kiinni.
se olis hyvä ratkaisu nyttenkin. Sopikaa vaikka kesällä maksavanne maalit ja tapetit ja tyttö sitten jonkun ammattilaisen apuna maalaa ja tapetoi. Tai sitten joku muu rahareikä on tukittava, oli se sitten harrastus, vaatteet tai kampaamo. Jos tyylinä on matkustella, parin kolmen vuoden matkat pois, niin sillä saa jo aika hyvän remppakassan kokoon. Jos osaatte remontoida, olisi ihan kivaa tekemistä koko perheelle, että yhdessä kunnostatte kesällä kotianne.
ketjussa harva taitaa pitää pikaista velanmaksua (tai jotain 10-15 vuoden laina-aikaa) ihan turhuutena. Mullekin on vieras ajatus, että velkarahalla nostetaan elintasoa. Isompi asunto perheen kasvaessa tai rikkoontuneen korjaus on eri asia, mutta lainarahalla tehty remontti vaan ihmisarvon säilyttämiseksi on vähän pöljä ajatus.
Niissä pitää uusia putket, lämmitysjärjestelmät jne. eli tehdään peruskorjaus.
Vaikka sitä suurta remonttia lykkäisikin, maalarinvalkoisella ja muulla tuunaamisella voi tehdä ison eron.
En ymmärrä tuollaista kulahtaneessa luukussa nyhjäämistä.
Tyttärelläsi on varmaan ideoita esim. maalipintojen tai tapettien suhteen.
Olen karuista oloista kotoisin ja olin niin tyhmä, että en silloin ymmärtänyt hävetä. Vein ihmiset kotiin ja sillä hyvä. Nyt kyllä ymmärrän, että mahtoivat olla ihmeissään. Osa meillä käynneistä ei toista kertaa ilmestynyt ja pari kelvollista poikaystäväehdokastakin siinä kaikkosi. Tosin ajat olivat toiset, ylellisyyttä oli harvalla. Silti yksinhuoltajaäidin vuokrakaksio oli tosi ankea.
Meillä ei ole hirveästi rahaa käytössä, mutta yritän huolehtia siitä että meidän koti näyttää viihtyisältä, siistiltä, rakastetulta. Ettei lasten tarvitse tuntea olevansa kovin erilaisia kodin vuoksi. Yhdessä olemme suunnitelleet lastenhuoneiden maalaamiset, värit, sisutuksen. Ja koko ajan heiltä tulee lisää ideoita muuhun asumiseen.
Tämä on meidän yhteinen koti ja täältä meidän voima kumpuaa. Sen myös pitää näyttää siltä.
Jos tuo teini on ainoa tyytymätön, nii ntoteatte vaan, että kyllä vanha ja alkuperäinen ja kulunut voi silti olla mukavaa kodikata ja tyylikästä ja teinit nyt marisevat aina jostain - oppikoon että demokratiassa muidenkin mielipide painaa.
Jos taas te kaikki olette enemmän tai vähemmä ntyytymättömiä kotiinne niin sitten kannattaa irrottaa pari tonnia maaliin ja tapettiin ja keittiön /kylppärin kunnosta riippuen niihin 10000 e/kappale vaikka lainaa, mmutta sitten myöskunnon suunnitelman kanssa ja vähän pidemmällä tähtäimellä.
että hänen äitinsä (siis minä) on ruma ja kulahtaneen näköinen. En siltikään ole tilannut aikaa Nordströmin sairaalaan. Enkä aiokaan.
Ei kaikkiin teinien vaatimuksiin tarvitse suostua. Teinin on nyt aika oppia vähän ajattelemaan omilla aivoillaan.