mies valittaa jatkuvasti kodinhoidosta

Yksi pointti tuohon ideaasi! Lapset jätettävä miehelle "sotkemaan" ja ruokittavaksi. Jos miehen jättää yksin niin ne käy pizzalla ja ei ihmeitä sotke, nauttivat vain.



Niiden täytyy nähdä mitä se päivä on lasten kanssa!

siksi tuo moppaaminen. Ja ei tuo työmäärä rasita vaan se, että miehen mielestä olen laiska. No, onneksi syksyllä pääsen töihin, niin loppuu tuo "minä elätän perheeni"-uho. ap

niin kai häneltä nyt tuo mitätön pari tuntinenkin järjestyy, kun se on niin vähäinen aika ja vaiva!

tänä aamuna haki ulkoilupukuaan, joka oli vaatehuoneessa, repi kaikki vaatteet sieltä ja sanoi, että noikin vois siivota. Vähättelee tekemisiäni tyyliin, eihän sun mene kotihommiin kuin pari tuntia, sit ehdit tekemään mitä vain, nytkin(!) netissä.ap

Olen pahoillani puolestasi.

että kokkaamiseen kuuluu se jälkienkin siivoaminen, hän sanoi siivoavansa aamulla, mutta tuossa nuo vaan edelleen ovat...ap

että ainoa asia, miksen tapa itseäni, on nuo lapset.

Onko hän sitä mieltä, että Sinun pitäisi aina tehdä kotitöitä, siis 8h/pvä?



Aivan todella inhottavalta mieheltä kuulostaa, tuohan on henkistä väkivaltaa ja alistamista.

Ollaan kuulemma sovittu, että hän käy töissä ja minä hoidan kodin ja lapsen. No juu, mutta en minäkään valita hänen töistään. Minä hoidan kodin eikä miehen tarvitse paljon mitään tehdä, joskus ruokaa laittaa. Eikä siinä mitään, minä olen kotona. Mutta tosiaan se ärsyttää, että toinen kiukuttelee niistä asioista joista minä olen vastuussa (olen siis minun nähdäkseni ITSELLENI niistä vastuussa, en miehelle, ja itse ne sitten hoidan kun katson tarpeelliseksi, miehen ) ja jotka lähes pelkästään myös minua koskevat. Eli jos minä joka päivä kaivan vaatehuoneesta itselleni vaatteet ja olen vastuussa sen siivoamisesta, millä oikeudella mies kiukuttelee minulle tekemättömistä töistä, kun ei löydä sieltä "minun vaatehuoneesta" jotain pyyhettä jos pari kertaa omin päin sitä sieltä etsii. Sama jos joku työkalu on hukassa, "miksei täällä ikinä panna mitään omille paikoilleen ja mitään ei ikinä löydy" ja marttyyrina sitten raivaa nurkkia. Ja sekin vielä, että sitten jos joskus jotain suursiivousta ja -järjestelyurakkaa teen, niin ei saisi häiritä hänen elämäänsä millään lailla. Kaikki pitäisi tehdä silloin kun hän ei ole kotona, ja jos niin ei käy ja pyydän vielä apua jonkun hyllyn seinään poraamisessa, niin sitten tullaan kärttyisenä että mitä nyt taas... Argh. No, nyt olen koittanut petrata, kun mies kerran oikeasti tekee pitkää päivää, mutta silti. Ja sitten kehtaa vielä väittää, että hänen odotuksensa kodinhoidontasosta ovat alhaiset, "kunhan nyt ei rottia juokse lattioilla" (joo ei juokse ja auerkin jää kotihengettärenä toiseksi vaikka "minun vaatehuoneeseen" ei mahdukaan sisään) ja kyllä pari tuntia päivässä on aivan ylimitoitettu aika mitä kotitöihin menee... Aaargh. Kiitos kun sain purkautua.

tänä aamuna haki ulkoilupukuaan, joka oli vaatehuoneessa, repi kaikki vaatteet sieltä ja sanoi, että noikin vois siivota. Vähättelee tekemisiäni tyyliin, eihän sun mene kotihommiin kuin pari tuntia, sit ehdit tekemään mitä vain, nytkin(!) netissä.ap

MIKSI sä olet sen kanssa? Onko se muka niin hyvä isä, hyvännäköinen, mahtava rakastaja? MIKSI?

ja sanoo sinulle, että siivoa nuo? Miksi, voi miksi et arvosta itseäsi tuon enempää? Tuo on jo niin syvältä, että ei kenenkään tarvitse tuollaista katsoa. Saati siirtää tuollaista parisuhteen mallia lapsilleen. Onko sun itsetunto jo niin mennyt, ettet osaa enää lähteä, vai minkä ihmeen takia vielä olet tuollaisen niljakkeen kanssa?

Ihan oikeasti.

(olen siis minun nähdäkseni ITSELLENI niistä vastuussa, en miehelle, ja itse ne sitten hoidan kun katson tarpeelliseksi), miehen vaatteet kyllä kohtuullisessa ajassa pestään ja viikataan sängylle, lakanat vaihdetaan ("miksei täällä ole lakanoita" ja minä siitä petaamaan sängyn hänelle), ruokaakin tehdään ja usein jopa tarjoillaan eteen ja korjataan astiat pois, vaikka toki useinkaan ruoanlaiton taso ei ihan vastaa hänen toiveitaan, pyyhkeetkin vaihdan suihkusta, ja nämä asiat kyllä hoidan vaikka sitten en omia tavaroitani jaksa aina järjestellä.

lisäksi anoppi kehtasi sanoa, että hän voi tiskata, kun sinä et ole siihen tottunut, kun on tuo konekin;) ne kerrat kun olen anopilla käynyt, niin siellä on aina tiskit likaisena altaassa, ja kun olen ryhtynyt tiskaamaan, niin minut on työnnetty keittiöstä ulos. Tuo miehen marttyyriasenne on meilläkin tuttua, huoh-mitä nyt taas pitäisi tehdä-jos pyydän jotain ns.miesten hommia tekemään. Tai kun hakee jotain niin vitun-saatanan-paska ja tavarat lentelevät kaapista.

Hyvä kysymys, miksi olen tuon kanssa, tapako? ajatten kai että lapset tarvitsevat isääkin ja tämä alistaminen loppuu, kun menen töihin...en tiedä, olisi kai peiliin katsomisen paikka. ap

Tää voi kuulostaa vähän lapselliselta, mutta se toimi kuitenkin.



Mies ei osallitunut ollenkaan kotitöihin, kun olin esikoisen kanssa kotona. Myös koiramme hyvinvoinnista huolehtiminen jäi vastuulleni. Jossain vaiheessa olin aikas väsynyt, mutta keskustelu miehen kanssa oli hedelmätöntä, koska hänen mielestään hän osallistui kotitöihin ja valitin siis turhaan.



Suutuspäissäni tein listan asioista, mitä kodin-, lapsen ja koiran hoitoon kuuluu ihan yksinkertaisimmista asioista lähtien tyyliin:

-astiat koneeseen

-koiran ulkoilutus (pikainen pissatuslinkki)

-koiran ulkoilutus (kunnon liikuntalenkki)

-pyykin ripustus

-imurointi

-vaipan vaihto

jne.



Sitten vain rupesin merkitsemään molempien osalta tehdyt asiat. Miestä nauratti etukäteen ja hän oli sitä mieltä, että turhaa puuhaa, kunnes tajusi, että hänelle kertyi vain muutama hullu rasti, kun taas minulla oli niitä pilvin pimein, vaikken edes kaikkia aina muistanut merkitä. Listalla oli myös kotitöitä, joiden olemassaolosta mies taisi olla aika tietämätön.



Pointtini tuli selväksi ja lista katosi seinältä noin viikon jälkeen ja mies rupesi osallistumaan kotitöihin ihan eri tavalla.



Tuo oli oiva keino tehdä miehelle näkyväksi se, mitä kaikkea siisti koti, hyvin hoidettu lapsi ja lemmikki minulta edellyttivät.



Tätä voisi sitten laajentaa vaikka siten, että merkitsee listalle myös molempien vapaa-ajan käyttöä, jos on niin, että mies vain lorvii ja kulkee omissa reissuissa ja itse raataa kotona kotihommissa.

anoppi hoidettavana. Sitten vieraita hoito lapsia ainakin kaikkiaaan parikymmentä. NYT olen elääkkeellä ja sanon sen kun siivoat.Näkyyhän tuo noita lattioita imuroivan ja pyyhkivän. Muuten muu siivous on sirä ,sun tätä.

laiska siivoamaan, monestikkin mies kyllästyy pahaan siivoon ensin, ja siivoaa :) Tosin, huolehdin pyykit, ruuat, lastenhoidon 99% ja pesen lattiat, lämmitän mökin ja saunan jne. Teen puita miehen rinnalla mootorisaha heiluen,että saa kyllä siivotakkin. Vituttaa vaan monasti ku saa kuunnella vittuilua pahasta siivosta, mutta kylläpä tuo on nykyään jo oppinu, et helpommalla pääsee et siivoaa ite, mua ku ei paha siivo haittaa (siis lelut levällään jne. EI MEILLÄ MISSÄÄN PASKASSA KUITENKAAN ASUTA!!!)



On toisinaan niin kiva ku mies laittaa ruokaa :)



Ja kun tapellaan siivouksesta tms. Niin jätän vaan kaikki tekemättä, kerran sijasin sängyn vain itselle ja lapsille, ku olin miehelle niin vihanen :D Kyllä se sti nöyrty ja hyvitteli..

tyttö vetää vaatteet hyllyltä, kun "ei löydä" mitään..(laitan kyllä siivoamaan jälkensä) Mutta aikuisen ihmisen käytöstä se ei ole!

Ihan hirveetä henkistä väkivaltaa ja alistamista. Älä missään nimessä kestä tuollaista, jos itseäsi ja lapsiasi arvostat. Opetat lapsillesikin vain, että toisia saa kohdella miten vai ja pahimmassa tapauksessa heistä tulee yhtä alistuvia aikuisia kuin sinä. Et varmaan halua, että lapsiasi pidetään kynnysmattona?

Meillä tätä systeemiä vääristää minun silmissä se, että kun en tosiaan itse ole mikään siivoojatyyppi. Ehtisin kyllä päivässä saada paljon enemmänkin aikaiseksi, kun lapsiakin on vain yksi ja asunto pieni. Siitäpä itsellä on koko ajan vähän sellainen olo, että esitän tekeväni paljon vaikka en välttämättä teekään, varsinkin kun huomaan myös että jaksaisin enemmän. Odotan tavallaan itseltänikin enemmän, mutta kyllä se silti ärsyttää kun annetaan välillä ymmärtää että en tee mitään. Ei tietysti joka päivä, mutta säännöllisesti kun olisi lähtö jonnekin ja kiirettä, eikä jotain löydy.



Osa syy on myös siinä että miehen mielestä tärkeää olisi että minä järjestelen säännöllisesti tavarat ja vaatteet ja toimitan turhat pois, jotta olisi tilaa ja tavarat löytyisi, olen samaa mieltä että se olisi hyvä tehdä, mutta minä mieluummin huolehdin päivittäin että on ruokaa ja puhtaita vaatteita, vessa on siisti ja lattiat ja pinnat suht puhtaat, ja tietysti että lapsi on hoidettu. Koirat myös on minun ja hoidan ne itse. Joskus teen niin, että siivoan hyvin yhtenä päivänä ja suunnittelen että huomenna sitten aloitan tuosta nurkasta järjestelemisen. Mutta kas vain, sitten kun aamutoimet on tehty, saakin aloittaa taas normisiivoamisen ja ruoanlaiton jne.



Kummallista on se, että mies väittää entisessä elämässään pyörittäneensä töiden ja opiskelujen ohella lapsiperhettä koirineen, kun lasten äidistä ei siihen ollut. Ja siltä pohjalta väittää että esimerkiksi kolme tuntia on aivan liioiteltu aika kotitöihin.



No, luulen silti että kyseessä on myös miehen stressi työ- ja raha-asioista. Purkaa sen sitten noin, kun on äkkipikainen luonne. Eiköhän tämä tästä, vielä ei ole sietokyky ylittymässä.

Tai kun hakee jotain niin vitun-saatanan-paska ja tavarat lentelevät kaapista. Hyvä kysymys, miksi olen tuon kanssa, tapako? ajatten kai että lapset tarvitsevat isääkin ja tämä alistaminen loppuu, kun menen töihin...en tiedä, olisi kai peiliin katsomisen paikka. ap

ei se lopu!

t. saatanan - paska - (tavarat alas hyllyiltä) mihin v*ttuun oot laittanu mun X:n ? (miehen omilla jäljillä jossain) -miehen onneton työssäkäyvä vaimo joka hoitaa kodin ja lapset myös.