Lue keskustelun säännöt.
Tsempatkaa mua, ihan hirveä ilta takana...
21.04.2010 |
Olen niin väsynyt, vauva 6kk herättää tosi monta kertaa yössä ja päivällä haluaa koko ajan olla sylissä tai kannettavana, viihtyy lattialla ehkä minuutin kerrallaan. 3-vuotias esikoinen taas osaa heittäytyä tosi hankalaksi ja tehdä kaikenlaista jäynää koko ajan. Olen yksin lasten kanssa kotona kun mies on työssä ja äsken ollessani laittamassa esikoista nukkumaan, veti vauva hirveät itkuraivarit yhtäkkiä, itki n. puoli tuntia yhteen menoon. Pidin sylissä ja hyssyttelin, mutta välillä meni hermo niin, että kiroilin ja menin toiseen huoneeseen hakkaamaan seinää nyrkillä. Esikoinen oli omassa sängyssään (ei vielä nukkunut) koko tämän ajan ja kuunteli varmaan ihmeissään, mitä tapahtuu. Onneksi vauva vihdoin nukahti (oikeastaan itki itsensä uneen), jonka jälkeen menin esikoisen luo ja selitin, että en päässyt aiemmin kun vauva itki enkä voinut häntä jättää. Sitten luettiin iltasatu.
Nyt olen niin poikki ja huonon äidin fiiliksissä, että tekisi mieli vaan itkeä. Jotenkin olo on ihan loppu ja omaa aikaa ei ole ollenkaan. Nytkin pitäisi jo mennä nukkumaan kun vauva taas kohta jo herää...
Kommentit (17)
Joskus helpottaa, nyt koita vaan jaksaa.....
Ja jos joka päivä vaikka yrität kestää vauvan itkua lattialla minuutin pidempään, niin ehkä kohta kiinnostuu lattialla oleilusta itsekin kun motoriikka alkaa kehittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu, että eniten harmittaa oman itsehillinnän huonous. Välillä huudan ja nalkutan esikoiselle asioista, jotka eivät edes ole niin vakavia (Esim kun ei laita pyjamaa päälle kun olen jo 3 kertaa pyytänyt, aloin huutaa ja sanoin, että nyt ei tule iltasatua: siitäkös poika hermostui jne). Ja muutenkin en ole mikään hyvän ja täydellisen äidin perikuva...
Yksi vinkki, joka joskus auttaa: kun tekee mieli huutaa; niin alakin kuiskata sanoen sanoja tosi hitaasti. Lapsi alkaa kuunnella ja itsellä on parempi mieli jälkikäteen ( vaikka ei se satunnainen huutaminen ketään riko)
Oikeasti harmittaa kun esikoinenkin on vielä pieni (kohta 4 v. ) ja haluaa välillä vaan huomiota ja minä vaan huudan ja valitan. Esim että 'vastaa nyt, mitä haluat syödä, en jaksa kysyä kymmentä kertaa...' jne. Olen myös alkanut kiroilla viime aikoina, että edes jotenkin saan höyryjä päästeltyä. Eilenkin sanoin kun vauva alkoi itkeä, että 'turpa kiinni v***un p****inen*, siis omasta rakkaasta lapsestani. Tuntuu, että voimat ei riitä, ja meidän perheellä ei ole mitään apua kenestäkään lastenhoidossa... :(
Sulla on nyt lasten kanssa vaikeaa ja varmasti olet puhki. Onko sulla jotain (äippä-)kavereita, jotka vois vaikka sun luona kyläillä tai voisit mennä heille välillä niin saisit tuulettaa ajatuksia ja vauva vois olla välillä jonkun muunkin sylissä hetken ja saisit kädet vapaaksi.
Jos on todella vaikeaa voisit varmaan saada perhetyöntekijän arkeen avuksi.
Ei ehkä paljoa lohduta, mut mieti sitä kun puolen vuoden päästä sun vauvas on jo paljon itsenäisempi ja pääsee liikkummaan ja menemään itse. Luultavasti yötkin ovat jo helpompia.
Itse kyllä olen sen verran "julma" äiti, että oon jättänyt vauvan hetkeksi itkemäänkin lattialle tai pinnasänkyyn jos sillä ei ole mitään selvää hätää. Omasta mielestäni lasta voi vähän siedättää yksinkin olemiseen. Mutta tää on vaan minä, sä teet just niinkuin susta itsestä tuntuu. Jokainen äiti tietää oman lapsensa tarpeet parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi vinkki, joka joskus auttaa: kun tekee mieli huutaa; niin alakin kuiskata sanoen sanoja tosi hitaasti. Lapsi alkaa kuunnella ja itsellä on parempi mieli jälkikäteen ( vaikka ei se satunnainen huutaminen ketään riko)
en ollut edes tajunnut että toimin just näin ja se tehoaa, joskus :)
Tsemppiä raskaaseen arkeen. Onko lähistöllä muita äitejä ja lapsia joiden kanssa voisit ulkoilla. Vaikka oletkin väsynyt niin ulkoilu ja seura tekee ihmeitä! Tai käynti esim seurakunnan avoimessa kerhossa. Tiedän että lähteminen itsessään voi olla jo iso rasite, mutta yleensä mieli virkistyy jälkeenpäin ajatellen.
asia ratkesi niin että aloin nukuttaa vauvan viereeni (perhepetiin) ja tilanne rauhoittui melkein yhdessä yössä ja vauvakin oli kuin toinen ihminen, kokeile!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tähän hetkeen - tuleeko vauvallasi ehkä hampaita? kannattaa laittaa suppoa, niin voipi yötkin rauhottua. Samoin lisäruuan tarve voi alkaa yhtäkkiä ja voi olla siksi levoton. Väsyneenä ei välttämättä heti hoksaa itsestään selvyyksiä, tiedän kokemuksesta. Oletko kokeillu päivisin kantoliinaa?
Mites, onko teillä kerhoja 3-vuotiaille? Kannattaa harkita, saisit ehkä hetken levättyäkin tai vaikka pääsisit vauvan kanssa kävelylle sillä aikaa. Onhan se kerhoon kuskaaminenkin rankkaa välillä, ku kiukutellaan pukemisesta tms mutta tekee hyvää lapselle sekä äidille :)
Vauva nukkuu vieressäni, koen sen helpompana kun ei tarvitse nousta sängystä imettämään. Ei syö tuttia, joten välillä epäilen hänen rauhoittavan itseään tissillä, eikä niinkään syövän öisin nälkäänsä.
Kiinteitä ollaan maisteltu kuukauden verran, mutta niitä ei kovin hyvin uppoa, päivässä ehkä puolisen purkkia yhteensä (kaksi kertaa annan). Olen ajatellut, että pian aloitan puuron antamisen, jos vaikka siitä olisi apua.
Kantoliinakin meillä on, mutta vauva ei oikein viihdy kasvot minuun päin, kun ei näe silloin, mitä tapahtuu. On kyllä ihan kätevä silti.
Kiitos vinkeistä, on vaan yllättävän rankkaa se, ettei omaa aikaa tosiaan ole yhtään, vaikka en edes ole mikään himosiivoaja tai ruoanlaittaja, välillä roikun ihan rehellisesti päivällä netissä kun vauva nukkuu. Silti on rankkaa kun ei koskaan saa olla täysin rauhassa (vauva nukkuu yleensä vain n. tunnin kerrallaan ja koskaan ei tiedä, koska herää...). Unelma olisi päästä jonnekin yksin (muualle kuin lähikauppaan :)) ja nukkua kokonainen yö joskus pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä syyllistä itseäsi, olet paras äiti lapsillesi, vähän väsynyt. Kaikilla meistä on huonoja hetkiä. Oliskohan sulla tosiaan mahdollisuutta saada perhetyöntekijää sillointällöin, saisit vähän tuulettaa omaa päätäsi..? Voimia sinne joka tapauksessa!
Siitä on nyt jo yli 5v kun meillä oli koliikkia itkevä vauva ja vanhempi sisarus. Itse olin paljon yksin, mies tekee pitkää päivää ja sukulaiset asuvat satojen kilometrien päässä. Välillä oli sellainen tilanne, etten saanut nukuttua käytännössä silmäystäkään pariin vuorokauteen ja olin yksin lasten kanssa.
Joskus meni hermo, kuten sinullakin ja silloin menin joko vessaan raivoamaan ääneti tai toiseen huoneeseen hakkaamaan nyrkillä tyynyä. Sekin helpottaa edes vähän.
Et ole huono äiti, väsymys on ymmärrettävää ja oikeutettua, vaikka se ei paljoa lohduta, kun yksin pitää lapset hoitaa. Yritä aina jaksaa vain hetki kerrallaan ja jos mahdollista, tee välissä vaikka hetki jotain, josta todella pidät. Mikä ja mitä se on, sen päätät itse.
Minulla oli "henkireikänä" kirjat, luin aina kun imetin, jos esikoinen ei vaatinut minua juttelemaan tms. samaan aikaan. Lisäksi kahvi ja suklaa olivat "nautintoni". Sillä selvittiin ja nyt tuo kauhea aika on muisto vaan. Vaikka silloin se tuntuikin kestävän ikuisuuksia.
Voimahali sinulle : )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai sitä välillä väsyy lastenhoitoon ja päästelee sammakoita suustaan, hienoa on se, että tiedostat sen mitä sanot/teet etkä ole järin ylpeä siitä (tämä ei siis ole mikään moraalisaarna!)
Minulla myös 3v esikoinen ja toista odotan ja pinna välillä todella tiukalla, hermot menee hetkessä.
En aikaisemmin ole koskaan huutanut/kiroillut lapseni kuullen, mutta nyt minusta on raskausaikana kuoriutunut ihan uusi puoli esiin :( Saatan sanoa rakkaalle lapselleni esim. "vittu mulla menee nyt hermot.." jne. :( Tuntuu tosi kurjalle mutta en voi sille mitään, olen niin väsynyt työstä ja kodin hoidosta..
Ymmärrän sinua ap ja haluan toivotella zemppiä! Yritetään nauttia joka hetkestä, kerranhan nuo miedän aarteemme ovat pieniä
Itse saan myös välillä älyttömiä raivokohtauksia. Pari päivää sitten menin vessaan ja kiroilin ja hakkasin lakkapullosta parilla iskulla pohjan lyttyyn. Samalla tavalla joskus tulee nimiteltyä vauvaa kun saa AINA väärässä kohdassa huutoraivarit.
Ja kuinka paljon hävettääkään aina jälkeen päin!!
Pyrin puhumaan esikoiselle aina raivareideni jälkeen miksi äidillä tuli paha mieli ja miksi äiti suuttui ja että äiti rakataa sinua ja vauvaa todella paljon vaikka välillä suututtaakin.
Joskus itselleni totean myös että en mä aina voi revetä samantien vauvaa lohduttamaan ja laitan esim. pyykit ihan rauhassa ja rauhottelen itseäni ennekuin menen sylittämään taas tätä sylivauvasankaria.
Ja sitten ihmetellään miksi haluan viedä esikoista parina päivänä päiväkotiin.. :D
No mutta puoli vuotta tai vajaa niin voi jo ehkä olla vähän helpompaa ja yöllä saa ehkä muutakin kuin imettää ja tunkea tuttia suuhun!
Voimia kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti harmittaa kun esikoinenkin on vielä pieni (kohta 4 v. ) ja haluaa välillä vaan huomiota ja minä vaan huudan ja valitan. Esim että 'vastaa nyt, mitä haluat syödä, en jaksa kysyä kymmentä kertaa...' jne. Olen myös alkanut kiroilla viime aikoina, että edes jotenkin saan höyryjä päästeltyä. Eilenkin sanoin kun vauva alkoi itkeä, että 'turpa kiinni v***un p****inen*, siis omasta rakkaasta lapsestani. Tuntuu, että voimat ei riitä, ja meidän perheellä ei ole mitään apua kenestäkään lastenhoidossa... :(
ihan tuli vaan mieleen, ettei noin pienen tarvi päättää, mitä syödään, vaan sinä päätät, mitä on tarjolla. Liikaa stressiä sille pienelle, jos pitäisi menu laatia :). Ja ehket sä kuitenkaan ravintolaa ehdi pitää...
voisi olla syy vauvan ilmavaivoihin ja koliikkiin? Olen ainakin kuullut, että kaakao aiheuttaisi vauvoille ilmavaivoja, siis äidin maidon kautta.
Voihan olla, että tässä ei ole mitään perää. Mutta kai sitä kannattaisi kokeilla vaihtaa omaa ruokavaliota.
Meillä keskimmäinen nukkui vauvana huonosyi ja ei viihtynyt lattialla. Itkeskeli paljon enemmän kuin esikoinen. Syyksi paljastui ruoka-aine allergiat. Sopiva ruokavalio imettävällä äidillä ja vauvalla helpotti paljon !! jos epäilet allergian mahdollisuutta suosittelen liittymään histamiini.com sivustolle, Sieltä löytyy paljon vertaistukea.
tsemppiä toivottaa kolmrn allergisen lapsen äiti.