Jännittääkö lapsesi koulun juhlissa esiintymisiä/ muiden edessä olemista?
Minun 10-vuotiaani sanoi, että hänellä tulee ahdistusta, kun ajattelee noita tilanteita ja että pitäisi seistä siellä edessä. Onko tällainen jännittäminen yleistäkin?
Kommentit (7)
jos lapsi ahdistuu tuollaisista tilanteista, ei jännittäminen ole mielestäni enää vähäistä. Miten tsemppaatte jännittäjälapsianne?
Jos ei saa yökausiin nukuttua ja on itkuinen, asia on saanut jo vakavat mittasuhteet. Tämä on ahdistusta.
Jos on perhosia mahassa, ruoka ei maistu kunnolla ja mielellään jättäisi koko jutun väliin, tämä on mielestäni edelleen jännittämistä.
Jos esiintymispelkoon keksisi nopean ja tepsivän 'parannuksen', tulisi miljonääriksi aika nopeasti.
En ole oman lapsen kohdalla löytänyt takuuvarmaa keinoa. Kerron usein omista esiintymisjännityksistäni ja siitä, kuinka melkein kaikkia muitakin jännittää. Se on helpottanut osittain ja esiintymisestä on selvitty.
esiintymiskokemuksen hankkiminen. Ja samahan pätee aikuisiin. Mitä tutumpi tilanne, sitä todennäköisemmin siitä tuntee selviytyvänsä.
Lapsi aloitti harrastuksen, johon kuuluu näytöksiä, välillä isollekin yleisölle. Ujolle ja aralle lapselle se on ollut lottovoitto: ensimmäisten jännitysitkujen jälkeen lapsi on mennyt esiintymisiin mielellään ja tulee aina hiukan rohkeampana takaisin.
Yksi voi olla hitusen hermostunut etukäteen, mutta ei yleensä ole esiintymisjännitystä vaan enemmänkin sitä jännitystä tietääkö mitä tehdä (esim. kertooko kuka milloin mennä lavalle ja missä järjestyksessä) ja pärjääkö (kisoissa). Itse esiintyminen ihmisten edessä ei jännitä.
Pari muuta lasta ehkä jännittää lähinnä sitä esiintymistä hitusen, mutta sitä ei pahemmin huomaa.
Asiat joiden toivon auttavan:
- Kerron jännittämisen olevan yleistä ja esimerkkejä kuinka itsekin olen jännittänyt, näin jännittämisestä tulee hyväksyttävää
- Kokemuksen, että osallistuu näihin tilanteisiin, eikä liikoja välttele, jottei tule liian korkeaa kynnystä
- Harrastuksen jonka kautta pääsee muiden katseiden kohteeksi voi saada itseluottamusta ja onnistumista, sekä tuota kokemusta (meillä harrastukset eivät ole erityistä teatteri yms. vaan ihan telinevoimistelukilpailuja, sekä salibandy- että jääkiekkomatseja)
Aloitti esiintymiset 5-vuotiaana ja silloin ei jännittänyt pätkääkään. Silloin mentiin 5-vuotiaan kaikkivoipaisuudella ja asenteella että mehän mennään ja tanssitaan ja kaikki tykkää!
Nyt kun hän on lähellä kymmentä vuotta, on alkanut vähän jännittääkin. Mitään ahdistusta tai vaikeutta nukkua ei ole, mutta pientä hermostuneisuutta on ilmassa esityspäivän aamuna. Kerran kun oli neljä esitystä peräikkäin viikon sisään, jännitys kaikkosi tyystin. Toisto tietysti helpottaa. Tähän lapseen on kyllä ollut aina varsin helppoa valaa itseluottamusta.
on melko introvertti luonteeltaan. Jännityksestä huolimatta on kyllä esiintynyt. Ei jännittäminen ole mikään absoluuttisesti paha asia. Se on otettava vähän kuin hiusten väri tai silmien väri. Niiden kanssa eletään. voihan niitä yrittää hiusväreillä tai värillisillä piilareilla peittääkin, mutta ne omat värit on siellä alla aina.
Mikä kysymys tuo nyt on?
Sekä lapsissa että aikuisissa suurin osa jännittää esiintymistä ainakin vähän, toiset jopa täyteen paniikkiin ja vaikeaan ahdistukseen asti.
Esiintymispelko on tosi yleistä.