Lue keskustelun säännöt.
Raskaus ja miehen juhliminen
21.04.2010 |
Olemme melko nuori pari (minä 20v ja mies 27v). Vietimme melko menevää elämää, kunnes tulin vahingossa raskaaksi. Raskaus on mennyt hyvin tähän asti (rv 25+4). Lopetin tupakanpolton seinään heti testin tehtyäni enkä tietenkään ole juonut pisaraakaan.
Ongelma on nyt miehen käytös. Mies on alkanut hylkiä minua, koska olen raskaana. Kaikki viikonloput hän viettää kavereidensa kanssa ulkona juopotellen ja välillä iltoja viikollakin. Miehellä on vaativa työ, joten hän on arkisin paljon poissa ja tulee käytännössä vain kotiin nukkumaan. Minun osani on olla yksin kotona, kun työsopimukseni päättyi eikä sitä enää jatkettu..
Kaveritkaan eivät juuri enää pidä yhteyttä, koska eivät ole kiinnostuneita vauvajutuista ja viettävät eri tavalla aikaa kuin raskaanaolevat.. En ole koskaan ollut näin yksinäinen. Kun kerron miehelle tunteistani, hän sanoo minun yrittävän hallita häntä ja vertaa minua tuntemiinsa naisiin, jotka ovat "antaneet" miehensä mennä koko raskausajan mielensä mukaan ja olleet vain onnellisia raskaudestaan. Kerran humalassa mies jopa kehoitti minua tekemään abortin, jos "en kerran ole raskauteen valmis".
Ongelma ei todellakaan ole ihana syntymätön vauvamme, vaan totaalinen yksinäisyys ja tuen puute. Mitä kauemmin aikaa kuluu, sitä eristäytyneempi olen. Fyysinen läheisyys meiltä on jo loppunut miehen puolelta raskauden alussa. Tuntuu, että raskaus on asia, joka tekee minusta halveksuttavan ja huonon, vaikka kuvittelin sen aina olevan ihana ja onnellinen asia, josta mieheni minua arvostaisi ja ehkä jopa huomioisi.
Mieli tekisi lähteä ja muuttaa kotipaikkakunnalleni, mutta rohkeutta ja rahaa puuttuu.. Enkä toisaalta haluaisi antaa vanhemmilleni sitä iloa, että saisivat nähdä etten pärjää. En selviäisi varmasti yksin.
Ajatukseni ovat jo käyneet epätoivoisissa vaihtoehdoissa. Kai tämä vielä tästä iloksi muuttuu, mutta en tiedä kykenenkö enää antamaan miehelleni anteeksi, ettei hän ollut läsnä ja tukenani elämäni suurimmassa mullistuksessa.
Kommentit (2)
Miehen isyys alkaa monesti silloin kun lapsi syntyy. Siis miesten mielestä.. Naisen äitiys kun hän raskautuu ;)
Kuulostaa siltä että miehesi ei ole vain valmis hidastamaan tahtiaan, menojaan, harrastuksiaan, vielä. Älä kuitenkaan heittäydy marttyyriksi, vaan mene mukaan, tai hommaile omia juttujasi/harrastuksiasi silti! Yritä tapailla kavereitasi, vaikka raskaus/odotus/lapsi ei teitä yhdistäkään. Tulet vielä tarvitsemaan ystäviäsi lapsen synnyttyäkin!!
Keskustele miehesi kanssa tulevaisuudesta, onko hän valmis hidastaman tahtiaan vauvan vuoksi? Häntä tarvitaan sitten kipeästi kotona enemmän!
Ja jos miehesi lapsen syntymän jälkeenkään ei osoita kiinnostuksen merkkejä perhe-elämää kohtaan, vaan elää täysin niin kuin ennenkin, kannattaa sinunkin miettiä, haluatko /jaksatko enää katsella miehesi touhuja ja hoitaa vauvan käytännössä yksin koko ajan? On niitä miehiä paljonkin jotka eivät vaan halua aikuistua.
tsemppiä! Toivotaan että miehesi "heräisi" tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosin meillä lapsi ei ollut vahinko eikä mies ehdottanut aborttia. Kaikki muu esim. opiskelu, sähly, illanvietot vaan vei hänen aikansa sen jälkeen, kun raskaaksi tulin. Kuukausi pari ennen lapsen syntymää hänet soitettiin yllättäen töihin jonka jälkeen hän vietti kanssani vielä vähemmän aikaa. Sinä päivänä, kun lapsi syntyi..mies lähti parin tunnin päästä taas viettään rattoisaa iltaa kavereidensa kanssa :( Vauvan kanssa kotiutumisen jälkeen mies kuitenkin "aikuistui" ja alkoi viettään aikaa enemmän meidän kanssa, mutta olin hirveän yksinäinen siltikin, kun kaikki ystävät asuivat kaukana. Onneksi anoppi yms pyysivät minua vauvan kanssa usein heille yökylään. Niiden avulla selvisin pahimmasta yksinäisyydestä ja lopulta en vain enää jaksanut 9kk jälkeen olla kotona vauvan kanssa. Silloin lähdin jatkamaan opiskeluitani ja elämä helpotti. Yhdessä ollaan edelleen vuosien jälkeen ja mies viettää paljon enemmän nykyään aikaa meidän kanssa.
Ehkä se on vain sille miehelle shokki aluksi ja sen vauvan tajuaa vasta sitten kunnolla, kun se on syntynyt. Paljon voimia..kyllä ne asiat siitä vielä suttaantuu! Ota ja mene miehesi mukaan viettämään iltaa..kyllä se sinäkin voit esim. baareissa yms juosta kavereiden kanssa, vaikka et alkoholia joisikaan. Minä puskin itseni miehen illanviettoihin aina välillä mukaan, että oli jotain tekemistä.