Miks täällä ehdotetaan vuoroviikkosysteemiä ihan pienillekin lapsille?

Minä olen ollut siinä käsityksessä, ettei pienelle esim. 2-4-vuotiaalle ole se paras vaihtoehto tuo vuoroviikkosysteemi. Muistelen, että vuoroviikkosysteemiä voisi ajatella vasta jostain 5v tai ylöspäin. Olenkohan tässä ihan väärässä? En vaan ymmärrä, että miten vois olla pienelle lapselle hyvä, että koti vaihtuu joka viikko, luulen, että meidän nuorimmat ois ainakin ihan sekasin ja nukkuminen ois sitä sun tätä. Nytkin kaikki kyläilyt ym. on tuskaa, koska nuorimmat nukkuu huonosti kylässä ja ekat yöt kotonakin menee heillä huonosti nukkuessa kotiin palaamisen jälkeen.

Lapset kärsii aina erossa eniten, mitä sä kuvittelit? Molemmilla vanhemmilla on oikeutensa ja velvollisuutensa. Vuorosysteemi on oikeudenmukaisin. Lapsilta siinä ei kysellä. Omaa napaa tuijottavat vanhemmat eroavat kun ei ole enää kivaa ja sitten lapsia aletaan heitellä paikasta toiseen.

Vai haluatko riistää isän oikeudet tavata ja huolehtia lapsista heti nuorena, etteivät he enää sitten tuntisikaan isäänsä? Minkälainen ihminen oikein olet...

mahdollista, että isä kävisi hoitamassa lapsia sinun kodissasi? esim. hakisi hoidosta ja huolehtisi nukkumaan asti? Samalla voisit itse käydä jumpassa tai tehdä jotain kivaa omien kavereiden kanssa? Meillä ainakin toimii sillai ihan hyvin, koska mun tarttee tehdä iltavuoroja, enkä koe mielekkääksi laittaa lasta vuoropäiväkotiin, kun isä voi ja haluaa lasta hoitaa. Sit, jos lapsi on viikonloppuja myös isällä, niin ei tule niin pitkiä pätkiä pois ensisijaisesta kodista/ eroja äidistä.

Varsin moni isä haluaisi olla lähivanhempi ja olisikin siihen kaikin puolin soveliaampi. Siltikin juuri äidit pistävät hanttiin ja silloin päädytään tuommoisiin tasajakoihin vastuuvuoroissa.

mietin vaan tuota kun noita eroketjuja lukee.



Oli meillä ero lähellä, mutta siitä selvisimme parisuhdeterapian avulla. Sillon oli kuitenkin alustavasti puhetta, että lapset jäävät isälleen, koska isä olisi jäänyt meidän yhteiseen kotiimme ja lisäksi minä teen työtä, joka on epäsäännöllinen ja miehellä sen sijaan säännöllinen päivätyö. Minä olisin nähnyt lapsia 2-3viikonloppuna ja muutamana arki-iltana.



Tuo nyt ei enää ole meillä ajankohtainen, mutta noin me olisimme tehneet.

Aikuiset saisivat mielestäni hyppiä sitten siellä vuorollaan.Tämä olisi mielestäni lasten kannalta parast jos vanhempien on pakko erota.



Ja joo, älkää selittäkö kustannuksista yms, en kirjoittanut tätä sen takia että saisin miljoona selitystä miksei näin voisi toimia. Aikuiset ratkaiskoot asian!

äidin velvollisuus on uhrautua ja hoitaa yksin lapset ja isä sais vain rusinat pullasta.

Totta helvetissä vuoroviikkosysteemi niin joutuu kummatkin hoitaan lasta oman osuutensa.



Kummaa ajattelua, että kaiken pitäisi kaatua aina naisen niskaan.

eroamiset ja tapaamisoikeuksien järjestämiset ovat todella vaikeita asioita, etenkin silloin, kun molemmat vanhemmat haluavat olla kiinteästi osa lasten elämää. Tuo 50-50 jako on toki paperilla tasapuolisen kuuloinen, mutta jokainen voi vapaasti omassa mielessään miettiä, miltä se tuntuisi menettää puolet lapsensa elämästä.. =S Jos ei tunnu ajatuksena hyvältä, niin sit tiedät miksi täällä aina nousee sota naiset vs miehet, kumpi "ansaitsee" olla se varsinainen vanhempi ja kumpi etävanhempi.

Totta helvetissä vuoroviikkosysteemi niin joutuu kummatkin hoitaan lasta oman osuutensa.

äidin velvollisuus on uhrautua ja hoitaa yksin lapset ja isä sais vain rusinat pullasta. Totta helvetissä vuoroviikkosysteemi niin joutuu kummatkin hoitaan lasta oman osuutensa. Kummaa ajattelua, että kaiken pitäisi kaatua aina naisen niskaan.

Niin, mutta kaatuuko se todella? Minä näkisin itseni olevan silloin paremmassa asemassa, kun en menetä niin paljoa lapseni elämästä.. minä en rusinoiden varassa haluaisi elää!!

Sinulla ilmeisesti ei ole lapsia tai et ole kovin vahvaa tunnesidettä lapsiisi rakentanut, kun noin tunteettomasti vaan lapset jakoon. Ei se ole uhrautumista vaan rakastamista.. Mieti sitä hetki.

ilman muutahan on niin, että nämä "lapsia noin heitellään" -ihmisethän eivät siis vie koskaa lapsia päiväkotiin tai mummolaan hoitoon, eiväthän?

että lapsella on oikeus MOLEMPIIN VANHEMPIIN! Kyllä lapsi kärsii siitäkin, jos isä tai äiti on ns. poissaoleva.

äidin velvollisuus on uhrautua ja hoitaa yksin lapset ja isä sais vain rusinat pullasta.

Totta helvetissä vuoroviikkosysteemi niin joutuu kummatkin hoitaan lasta oman osuutensa.

Kummaa ajattelua, että kaiken pitäisi kaatua aina naisen niskaan.

erottiin lapsen ollessa 7. Vuoroviikolla mennään ja hyvin sujuu.

äidin velvollisuus on uhrautua ja hoitaa yksin lapset ja isä sais vain rusinat pullasta. Totta helvetissä vuoroviikkosysteemi niin joutuu kummatkin hoitaan lasta oman osuutensa. Kummaa ajattelua, että kaiken pitäisi kaatua aina naisen niskaan.

Niin, mutta kaatuuko se todella? Minä näkisin itseni olevan silloin paremmassa asemassa, kun en menetä niin paljoa lapseni elämästä.. minä en rusinoiden varassa haluaisi elää!! Sinulla ilmeisesti ei ole lapsia tai et ole kovin vahvaa tunnesidettä lapsiisi rakentanut, kun noin tunteettomasti vaan lapset jakoon. Ei se ole uhrautumista vaan rakastamista.. Mieti sitä hetki.

Kyllä minä olen sitä mieltä, että se lähivanhempi saisi ne rusinat. Mutta minä rakastankin lapsiani ja mulle heidän hoitamisensa ei ole uhraus. Komppaan jälkimmäistä kommentoijaa.

En usko, että lapsista voi tulla kovin täyspäisiä tuollaisella riepottelulla. Tai sitten lapsen täytyy olla jo alunperin poikkeuksellisen vahvahermoinen.

Mutta minkäs sitä mahtaa. Lapsen etu ei ole kovin monen erovanhemman mielestä mikään tärkeä asia.

Nyt lapsi on 4 ja lähes aina vaihtomaanantaina oksentaa sen illan (kummassa kodissa nyt sitten onkaan). Molemmat vanhemmat päivittelevät tätä ilmiötä - jota siis on kestänyt muutaman vuoden - eivätkä millään "ymmärrä" mistä on kyse.



Pääasia kuitenkin on se, että vanhemmat saavat tasapuolisesti olla kummankin vanhemman luona. Ovat niin uhrautuvaisia, että asuvatkin suht lähekkäin, koska se on kulemma erittäin merkitsevää lapsen hyvinvoinnin kannalta. Samoin kun sekin, etteivät he koskaanikinämilloinkaan ole riidelleet/käyttäneet alkoholia lapsen läsnäollessa!



Mikä näitä (ja monia muitakin) vanhempia oikein vaivaa?????

ilman muutahan on niin, että nämä "lapsia noin heitellään" -ihmisethän eivät siis vie koskaa lapsia päiväkotiin tai mummolaan hoitoon, eiväthän?

on ihan eri asia kuin vuoroviikoin eri kodissa ASUMINEN. Päiväkodista yleensä pääsee aina takaisin omaan kotiin illaksi ja yöksi. Ja mummolassa käyminenhän on myös satunnaista huvittelua vain.

Se on nimittäin niin, että ihmisellä voi olla turvallinen olo useammassa kuin yhdessä paikassa.

Se on nimittäin niin, että ihmisellä voi olla turvallinen olo useammassa kuin yhdessä paikassa.

Mutta voiko olla koti? Olisiko joku aikuinen ihminen valmis muuttamaan kotia (ja läheisintä ihmistä/ihmisiä) vuoroviikoin? Elämään tavallaan kahta elämää? Tätä kannattaisi miettiä. Mä uskon, ettei tuollainen systeemi ole ikinä hyvä. Ei edes parhaimmillaan.

Mun mielestä aikuisten pitää joustaa, ei lasten. Nää vuoroviikkojutut on ajateltu aikuisten parhaaksi. Parasta lapselle on yksi koti - ja joustaminen molemmilta vanhemmilta niin, että asutaan lähekkäin - ja lapsi saa "virallisten" tapaamisten lisäksi olla yhteyksissä toiveidensa mukaan siihen etävanhempaan.

Mutta tämähän olisi vaikeaa vanhemmille, eikös?

naapurimaassamme vuoroviikkovanhemmuudesta on hyvää sanottavaa. Suomessa se on niin uusi tapa, että siksi siihen liittyy suuria ennakkoluuloja. Onkohan Suomessa tehty yhtään virallista tutkimusta aiheesta? Satunnaiset asiantuntija lausunnot mitä mediassa on esiintynyt perustuvat puhtaasti mutu-tuntumaan.

Meillä kouluikäisellä lapsella viikko-viikko -systeemi toiminut hyvin. Lapsi ei ole oireillut mitenkään. Se mitä se vaatii on vanhempien hyvä yhteistyö. Välillä tuntuu että yhteistyön pitää toimia saumattomammin kuin parisuhteessa. Lapsi saa kuitenkin säilyttää tasapainoisesti suhteensa molempiin vanhempiin. Se on yrittämisen arvoista.