MÄ - Narsisti???

Mua on kovasti alkanut vaivaan miksi oon nykyään tämmönen. En enää ilonen, positiivinen, en löydä mistään ilon aihetta vaikka niitä olis mulla niin paljon etten ees kehtaa kertoo. Kaikki on mielummin vaivaksi kun iloksi elämässä.



Se on totta että turvallisuuden tunnetta ei mulla oo ja kärsin siitä enemmän kun osaan selittää. Mieheeni en luota nyt enkä ikinä tulevaisuudessakaan. Se on patologinen valehtelija tjsp. Mulle rehellisyys on yks maailman tärkeimpiä asioita.



AP

Jos olisit narsisti, sua ei haittais, etkä miettis "miksi olen tämmöinen" kysymyksiä. Minusta sinä etsit nyt henkistä identiteettiäsi, se tulee monille siinä 30v tienoilla.



Ja olet minusta myös aika turvaton ja alistat/ nöyrrytät itseäsi.



Ehkä olet matkalla tutustumaan sinuun

käyttäytymistä.

minusta tulee kontrollifriikkin, lyhytpinnainen, aistiyliherkkä ja eristäytyvä pitkään jatkuneen stressin seurauksena.

on käytöksen joustamattomuus. Ei siis pystytä valitsemaan toisin. Ei-persoonallisuushäiriöinen ihminen voi kyllä valita jollekin persoonallisuushäiriölle tyypillisiä käytösmalleja tai sellaiset käytösmallit voivat tulla esiin suojakeinoina ihan automaattisesti, mutta ne eivät ole pysyviä ja joustamattomia piirteitä kuten persoonallisuushäiriöissä.



Esimerkiksi tavallinen hyvinkin empaattinen ihminen pystyy opettelemalla vähentämään empaattista suhtautumista asioihin tai empatia voi rankassa tilanteessa sammua puolustuskeinona. Tämä on ihan arkipäiväinen asia esimerkiksi monissa ammateissa, jossa jatkuvasti törmää ikäviin tilanteisiin. Poliisit, palomiehet, sairaanhoitajat, lääkärit jne. vain opettelevat vähentämään luontaista empaattista suhtautumista toisten hätään ja opettelevat ammattiroolin, jonka läpi se toisten hätä ei kosketa liikaa. Samat ihmiset ammattiroolin ulkopuolella voivat kuitenkin olla ihan yhtä myötäeläviä kuin ennen ammattivalintaansakin. Eli vaikka työssä taas yksi syöpään kuoleva ja hänen omaistensa suru ei sillä tavalla vahvasti ja henkilökohtaisesti kosketa hoitajaa, niin silti esimerkiksi ystävän äidin rintasyöpädiagnoosi herättää aivan samanlaista myötätuntoa tässä hoitajassa kuin se yleensäkin herättää ihmisissä.



Persoonallisuushäiriöitäkin on muitakin kuin narsistinen, vaikka se nyt niin muodikas onkin. Yhteisiä piirteitä niissä on kaikissa, mutta tietysti painotukset eri käytösmallien suhteen ovat erilaisia. Mutta esimerkiksi epävakaan tai huomionhakuisen persoonallisuuden kyökkipsykologit diagnosoivat narsuksi alta aikayksikön (puhumattakaan muista mielenterveyden häiriöistä kärsivistä, neurologisista höäiriöistä kärsivistä tai muuten vain "ikävistä ihmisistä" tai ex-miehistä), vaikka esimerkiksi epävakaan hoitoennuste on ihan toisenlainen. Epävakaita myös on enemmän kuin narsisteja ja ihan riittävän hankalia ihmisiä hekin ovat.

Mua on kovasti alkanut vaivaan miksi oon nykyään tämmönen. En enää ilonen, positiivinen, en löydä mistään ilon aihetta vaikka niitä olis mulla niin paljon etten ees kehtaa kertoo. Kaikki on mielummin vaivaksi kun iloksi elämässä.

AP

kyllä lähinnä masentuneelta.