Kertokaa keinoja lopettaa "turhasta huolehtiminen"

Olen ollut tällainen aina, mutta lasten mukaan se on lisääntynyt :( Koko ajan olen huolissani jostain ja stressaan kaikesta. Miten siitä pääsee eroon???

1. Asiat joihin voin vaikuttaa 2. Asiat joihin en voi vaikuttaa. Vaikka kuinka huolehtisit tuhkapilvesta tai Kreikan taloudellisesta tilanteesta niin mitenkaan et voi niihin vaikuttaa joten on ihan turha tuhlata energiaa niista huolehtimiseen.

Tuollaiset listat mulle terapiassa myös kehotettiin tehdä. Siitä sitten hoitamaan asioita, joihin voit vaikuttaa, pois päiväjärjestyksestä.

Terapiassa myös opettiin ajattelemaan miten kamalan huonosti joillakin ihmisillä on asiat, ja miten pieniä murheita omat on.

Omalla kohdallani huolehtiminen liittyy lapsuuteen. Turvallisuudentunnetta ei ollut väkivaltaisen alkoholistin pahoinpideltynä lapsena. Lapsena opin, että jos en itse huolehdi jostain asiasta (esim. kaupassakäynti, ruoanlaitto) niin sitä asiaa ei tapahdu. Se, mikä ei ole hallinnassani menee lähtökohtaisesti pieleen :-/ Aikuisena tajuan, että ei näin tokikaan ole. Mutta en silti pääse irti tunteesta, jota mikä tahansa epävarma asia minussa aiheuttaa.

Ja perussyy ja -lähtökohta siihen on aivan sama, eli en ole lapsena, myöskin väkivaltaisen alkoholistin pahoinpideltynä lapsena, kokenut turvallisuudentunnetta. Jos en itse hoitanut asioita, niitä ei hoitanut kukaan, ja kaupan päälle tuli remmistä, kun en hoitanut asioita.

Tottakai aikuisena tunnistan, että suurin osa murheistani on turhia. Saatan oikeasti kiskoa hiuksia päästäni huolissani, jos mieheni ei vastaa puhelimeen, kun soitan hänelle. Tiedän, että todennäköisesti hän on kokouksessa, jossakin suunnittelupalaverissa, tai niin keskittynyt töihinsä, ettei huomaa puhelimen soivan, mutta siitä huolimatta pystyn sieluni silmin näkemään tuhat eri vaihtoehtoa sille, minkälaisia onnettomuuksia on tapahtunut, joiden vuoksi hän ei pysty puhelimeen vastaamaan. Panikoin myös siitä, että jos mulle tai lapsille tapahtuu jotakin, ja vaikkapa poliisi tai sairaalasta yritetään ilmoittaa miehelleni, mutta hän ei vastaa - eikä mieheni koskaan soita itselleen vieraisiin numeroihin takaisin. Hän tulee illalla tyhjään kotiin eikä tiedä, mitä on tapahtunut. Ja mitä lapsille tapahtuu, jos mulle käy jotakin? Kuka heidät hakee hoidosta? Mies ei edes tiedä, missä lasten pph asuu. Tämäkin on sellainen asia, että olen yrittänyt miehelleni puhua ja sopia järjestelyjä, jotka toisivat mulle mielenrauhaa, mutta mies viittaa kintaallaan ja toteaa, että "mitä sulle nyt muka kävis".

Mutta tosiaan, mielestäni asiat, jotka eivät ole hallinnassani, menevät pieleen tavalla tai toisella aivan varmasti - ja jos jokin asia menee pieleen, vaikka olen sen mielestäni hallinnut, sen pieleen meneminen todistaa, etten oikeasti hallinnutkaan. Olen käsitellyt asiaa terapiassa, tehnyt listat asioista, joihin voin vaikuttaa ja joihin en voi, kehitellyt ns. turvallisuusstrategioita ja mielenrauhaa tuovia järjestelyjä, mutta silti ajoittain huomaan murehtivani kaikenlaista turhaa. Ehkä minä vain olen tällainen, enkä koskaan pääse tästä tavasta eroon. Opin ehkä hallitsemaan sitä (vielä) paremmin, tai sitten murehdin loppuelämäni vähintään siitä, etten hallitse tätä murehtimistaipumustani.

miten on aikaa murehtia? Jos te vaikka ripustatte pyykkiä, niin täytyykö teidän koko ajan ajatella, että nosta paita, laita se roikkumaan, nosta toinen paita, laita se tuon ensimmäisen viereen jne, vai ettekö pysty ajattelemaan vaikka ilmastonmuutosta samalla? Tai eikö teidän ajatukset koskaan harhaile nykyhetkestä vaikka palaverissa tai lasten kanssa leikkiessä tai suihkussa tai seksiä harrastaessa? Erikoista.

kyllä murehtiminen lisääntyy sitä mukaa mitä enemmän on stressiä elämässä. Kun olen yksin kotona eikä tarvitse tehdä tai ajatella yhtään mitään järkevää niin en murehdikaan.

toivottavasti kaikki menee hyvin..



oli asia mikä tahansa pelkään että joku asia menee pieleen..



tämä siis voi liittyä.. raskauteen, lapsiin, parisuhteeseen, töihin, opiskeluun..



pelkään vaan että joku asia menee huonosti ja en jaksa enää..



tiedän että tästä pitäisi päästä pois, mutta en vaan osaa..



esim. lastenhankinnassa pohdin että kumpi on tärkeämpää saada perhe nuorena vai valmistua akateemiseen ammattiin.. valitsin perheen ja täten nyt valmistuminen viivästyy.. ajattelin että koskaan en voi tietää että olenko minä se joka joutuu lapsettomuushoitoihin esim. kuudeksi vuotta.. joten sen vuoksi nuorena aloitettiin perheen perustaminen.. onneks tulin raskaaksi heti toisesta kierrosta..



onko kellään muulla tällästä huolta että kaikki ei menisi hyvin.. en tarkoita tällä sitä että kaiken pitäisi mennä täydellisesti ja elämän olla ruusuilla tanssimista.. kunhan kaikki menisi normaalielämässä vaan normaalisti niin olisin tyytyväinen.. mutta miksi minun pitää sitä kokoajan stressata.. elämänivarrelta löytyy kyllä pettymyksiä ja vastoinkäymisiä.. jotka tietysti vaikuttavat ajatuksiini.. alkoholismia ei lapsuudenperheessä tai nykyisessäkään lähipiirissä ole..

diagnoosina pakko- oireinen häiriö joka näkyy kaikenlaisena pakkomielteisenä murehtimisena. Tähän on lääkkeitäkin olemassa. Ja sellaisia kirjoja on myös, jossa on erilaisia tehtäviä, miten näistä huolenaiheista pääsee eroon, itse vaan en ole jaksanut niitä tehdä, mutta jos jotakuta kiinnostaa niin niitäkin voi kokeilla. Että esim. kirjoittaa sen murheenaiheen ylös joka kerta kun se tulee päähän parin viikon ajan.

Minulla kokeiltu paria, mutta vaste ei ole ollut kauhean hyvä. Huippua, jos olet saanut avun!

Minulla kokeiltu paria, mutta vaste ei ole ollut kauhean hyvä. Huippua, jos olet saanut avun!

on myös muita diagnooseja johon syön samoja lääkkeitä, ei ne mullakaan ole tähän vaivaan kauheasti auttaneet. Ainoastaan kun söin antipsykootteja suurella annoksella niin en murehtinut. Luulen että nuo itseapuopukset voisivat auttaakin, jos vaan joskus jaksaisi tehdä niitä tehtäviä.

Minulla on myös hermokipuja, joihin syön ajoittain Lyricaa. Sen aikana murehtiminen on nollassa, mutta koko pää on kyllä myös jonkun muun. Siksi otan tabletin vain, kun kipu on sietämätöntä.



Vaikea olla murehtimatta, kun on murehdittavaa. ja sen lisäksi otan kannettavakseni paljon sitä turhaakin. Kun on syntynyt likainen lusikka suussaan, se turha varmaankin toteutuu ennemmin tai myöhemmin myös.

http://www.introspekt.fi/artikkelit/yleistynyt-ahdistuneisuushairio/



Saatat kokea Ahaa-elämyksen.

Mulla on tuo(kin) diagnoosi jo :-)



Hyvä artikkeli.