Kertokaa keinoja lopettaa "turhasta huolehtiminen"

Pelkään itsekin koko ajan, että läheisille sattuu jotain, etenkin lapsille :(



Ja itseä inhottaa muiden lausahdukset ;"pienet lapset pinet murhet, isot lapset isot murheet". Jos nää murheet vielä kasvaa, niin tulen hulluksi

Kaveri (mies) tatui kämmenselkään "vitun väliä". Katsoo kuulemma sitä aina kun jokin asia alkaa mättää... Olis aika magee kotiäidin kädessä ;)

Alkaa väsy painaa näin illalla

No mutta onko pelkosi ollut aina tarpeen?



Koska tyhmäähän se on jatkuvasti pelätä.



Ei pienen lapsen kanssa tartte pelätä, isompana se menee tuola liikenteessä itse ja riskit kasvaa.



Olen itsekin joskus pelännyt lapsieni puolesta. Mutta asioita voi suhteuttaa: onko flunssa sama kuin syöpä?

Minusta tunne helpottaa samoin kuin pimeänpelkoni: istu pimeässä ja kun pelottaa niin mieti monestiko olen pimeässä istunut -ja pelännyt turhaan?

Montako kertaa mörkö on tullut? Jos mörkö tulisi niin miksi ajattelen että se syö terävillä hampaillaan, eikä halaa ja pussaa? ;)

Oletko päässyt elämässä helpolla?

Hengitän syvään ja puhallan syvään ulos = puhallan stressin+pahat ajatukset pois. Sen jälkeen aloitan tekemään jotain muuta, että saan ajatukset siirtymään

Oletko päässyt elämässä helpolla?

Jos pitää kokoajan murehtia kaikesta

hyvä lapsuus. Mietin aina sitä jos murehtiminen käy liian isoksi. Omien vanhempien läsnäolo helpottaa myös, koska he ovat sellaisia jalat maassa ihmisiä jotka ovat selvinneet tilanteesta kuin tilanteesta.

Mutta kun kysyin että murehditko TURHAAN?



Ei siinäkään ehdi paljoa murehtia jos leikki-ikäseltä meni hammas. Se asia hoidetaan, ei sitä murehdita. Mitä se murehtiminen auttaa?



Murehtiminen nimenomaan kertoo siitä että istuu ja mässää ajatuksella mitä jos...



5

Oikeista ongelmista huolestuminen ei ole turhaa. Jos taas miettii koko ajan esim. mitä mieltä naapuri on minun tapetistani, tai mitä minusta ajatellaan jos lapsella ei ole ticketin haalaria, murehtii turhasta.

Siinä ei ole mitään väärää, jos huolehtii vaikka vammaisen lapsensa tulevaisuudesta.

Huomaatko eron?

Oletko päässyt elämässä helpolla?

Jos pitää kokoajan murehtia kaikesta

jonkun esimerkin, mistä murehdit omasta mielestäsi turhaan?



Jos haluat eroon trhasta murehtimisesta, niin kehoitan hankkimaan lisää lapsia, aloittamaan työt JA opiskelut, ottamaan koiranpennun ja perustamaan vielä lapsille fudisjengin.



Kaiken ton kun teet saman kesän aikana niin murehtiminen takuulla loppuu!

Kyllä tuo huolehtiminen ja murehtiminen varmaan liittyy johonkin ihan perusturvallisuuden tunteen puutteeseen.



Monestihan traumoja ja kriiseja kokeneet alkaavat pelkäämään irrationaalisesti. Jos vaikka on itse pelastunut onnettomuudesta, pelkää koko ajan läheistensä kuolevan. Siis syy-seuraussuhde puuttuu. Tuo siis johtuu ihan perusturvallisuuden järkkymisestä ja yleensä palautuu normaalisti kun saa kriisin käsiteltyä.



Samalla logiikalla voisi kuvitella, että jos ei ole oikein sinut itsensä ja parisuhteensa kanssa, niin ei pysty oikein luottamaan asioiden sujuvan. siksi maalailee koko ajan huolia ja murheita.

Kyttään koko ajan lasten mustelmia, hiuksia yms. ja pelkään heidän sairastuvan. hullua, tiedän :(

- näkemys kosketti mua, kiitos!



Olen sairastanut koko elämäni vakavasti, leikattu kymmeniä kertoja, ronkittu, tähystetty ja pistelty satoja. Tätä nykyä pelkään sairastumista (johonkin uuteen) aivan hysteriaan asti. Tarkkailen elimistöäni herkeämättä ja olen tuntevinani kaikenlaisia oireita.



Tilannetta ei suinkaan helpota se, että yksi tällainen tarkkailutilanne paljastikin jokin aika sitten patin/kasvaimen, josta odotan parhaillaan biopsiatuloksia. En olisi sitä huomannut ilman joka neliösentin kyttäämistä.



Olen haudannut itseni jo kymmeniä kertoja.



Terapiassa kävin vuosia, mutta mitäpä terapeutti voi sille tosiasialle, että OIKEASTI sairastan koko ajan. Tavallaan voisikin debatoida, onko sairastumisen pelkoni irrationaalinen vai täysin oikeutettu...



Niin tai näin, tämä on yhtä helvettiä. Itselleni ja koko perheelle.

asioiden oikeat mittasuhteet.

Stressinaiheet ei ehkä ole turhia - hoitopaikkojen, töiden, asumisen ym. avoimia kysymyksiä - mutta niistä syntyvän stressin määrä on suhteettoman suuri. Mieheni osaa ottaa noin 200 kertaa rennommin.



Omalla kohdallani huolehtiminen liittyy lapsuuteen. Turvallisuudentunnetta ei ollut väkivaltaisen alkoholistin pahoinpideltynä lapsena. Lapsena opin, että jos en itse huolehdi jostain asiasta (esim. kaupassakäynti, ruoanlaitto) niin sitä asiaa ei tapahdu. Se, mikä ei ole hallinnassani menee lähtökohtaisesti pieleen :-/



Aikuisena tajuan, että ei näin tokikaan ole. Mutta en silti pääse irti tunteesta, jota mikä tahansa epävarma asia minussa aiheuttaa.

asioiden oikeat mittasuhteet.

ei siina vaiheessa merkitse mitaan onko paalla Reimatecin vai Ticketin kamppeet.

lukemalla kirjan: Huolena huolehtiminen! mulle se toi vähän näkökulmaa asioihin, miksi märehdin jne.

asioiden oikeat mittasuhteet.

ei siina vaiheessa merkitse mitaan onko paalla Reimatecin vai Ticketin kamppeet.

Sen jälkeen kun omasta lähipiiristä kuoli kolme vauvaa peräperään eri sairauksiin, niin musta tuntuu ihan epätodennäköiseltä, että mun omat lapset saisi elää. Mietin vaan, että saako ne elää kymmenvuotiaaksi vai peräti parikymppiseksi.

Ennen noita lähipiirin vauvakuolemia en edes ajatellut, että lapsia oikeasti kuoleekin. Eikä mun pelkoja tasan varmasti auta yhtään, jos vielä muutama tuttu lapsi kuolee.

1. Asiat joihin voin vaikuttaa

2. Asiat joihin en voi vaikuttaa.

Vaikka kuinka huolehtisit tuhkapilvesta tai Kreikan taloudellisesta tilanteesta niin mitenkaan et voi niihin vaikuttaa joten on ihan turha tuhlata energiaa niista huolehtimiseen.