"Vanhana" äidiksi, lapsi elämän tärkein "projekti". Miten suhtautua?

että vaatteet, tavarat ja lääkärit pitää olla viimeisen päälle. Tuota... eikö jokainen hanki näitä mainitsemiasi juttuja lapsille juuri sen mukaan, mihin on varaa? Kyllä meillä ainakin ostetaan lapsille juuri niin paljon ja sellaisia mihin on varaa, eikä vaan mitä tarvitaan. Varmaan aika moni ostaa varojensa mukaan, ja jos siskollasi on varaa, mikä on se ongelma?

Olen ostanut tänä keväänä molemmille lapsilleni noin 70e maksavat Eccot. Olenko nyt yrittänyt äitinä liikaa? Olisiko minun pitänyt ostaa vain 35 euron kengät per lapsi, jotta en yrittäisi liikaa?! Missä menee raja?

Minäkin olen saanut lapseni vanhemmalla iällä ja ollut todella tarkka kaikkeen lastenhoitoon liittyvästä silloin kun olivat alle 3-vuotiaita. Sitten olen pikkuhiljaa löytänyt omaa elämääni takaisin ;)

En nyt tietenkään ole lapsiani unohtanut, vaan olen alkanut antamaan heille vähitellen vapautta ja vastuuta ikänsätasonsa mukaan.

Onko hän ollut koulussa ja työelämässäkin päämäärätietoinen ja tarkka? Ehkä myös kodin sisustamisen, liikuntaharrastusten jne suhteen? Älä ihmeessä sano mitään. Siskosi tapa elää ei ole väärä, se on vain erilainen kuin sinulla ja kun juoksut on juostu, niin voi keskittyä lapseen. Ei se ole välttämättä mikään rasite vaikka se sinusta siltä tuntuisikin. Ihmiset ovat erilaisia ja pitkään työelämässä olleena voi kielenkäyttöön jäädä projektin kaltaisia ilmaisuja, jotka kuulostavat pahalta kun puhutaan pehmeistä asioista kuten vauvoista, mutta ovat kuitenkin vain sanoja. Eiköhän useimmat äidit halua onnistua imettämisessä, syöttämisessä, kasvattamisessa jne. En ainakaan tunne ketään joka olisi heti alkuun päättänyt jättää jonkin tärkeän osa-alueen hunningolle (no okei, joku erittäin turhamainen julkkis on saattanut ilmoittaa ettei aio imettää).Lastenvaatteet taas ovat monelle äidille ilo eikä suinkaan rasite ja jos on varaa ostaa, niin mikäs siinä. Luota siskoosi, hän ymmärtää kyllä aikuisena ihmisenä omat rajansa ja lapsen kasvaessa suhtautuminen muuttuu. Pääasia että lapsesta välitetään!

Kannattaa myös miettiä mikä sinua oikeasti rassaa. Onko se sittenkään siskon tapa suhtautua lapseensa vai jokin kaukaisempi teidän välinen juttu. Vai vaivaako se, että itse et voi keskittyä yhteenkään lapseesi samalla tavoin vaan huomio/materia pitää jakaa? Ei kai vaan se vaivaa, että serkku on kilpailija omille lapsillesi? Eihän näihin hyödytä täällä vastata, mutta ole rehellinen itsellesi.

Ei voi mitään. On ihan normaalia haluta lapselleen parasta. Huolestuisin, jos lapsen äiti sanoisi, että "kyllä tuolle meidän Maijalle riittää vähempikin, ei se nyt niin ihmeellisiä vaatteita ja lääkärin hoitoja tarvitse"

Ymmärrän täysin, mistä tässä on kyse. Veljeni ja hänen vaimonsa ovat tuollaisia koko ajan täysillä lapsen etua ajattelevia. Tosin lapsen etu jää vanhempien jalkoihin. Pääasia on, että Burberry näkyy ja kuuluu. Ja että yksityinen erikoislääkäri tutkii jokaisen nuhankin, että vain ei tapahdu hoitovirhettä. Kun saa lapsen vanhana, ei ole varaa kämmätä missään.