KUMPI KOULUTUS: Sosionomi vai toimintaterapeutti?

Olen myöskin käynyt molemmat koulutukset ja voisin sanoa, että toimintaterapiakoulutus on yhtä paljon "diipadaapaa"!!



Minusta tärkeintä on se, että pyrit koulutuksen aikana syventymään johonkin osa-alueeseen tulevaisuuden työsektoreita ajatellen. Toimintaterapiakoulutuksessa on yhtä paljon opiskeltavana koko kirjo vauvasta vaariin ja neurologian+psykiatrian osa-alueet.



Palkkakaan ei ole sosionomeilla huonompi.



Älä jaa väärää tietoa.

niin oletpa väärää alaa lukemassa

sosionomeja on jo liikaa: kaupan kassoilla paljon sosionomeja, ainakin täällä vähän syrjemmässä. omassa sos.ja terv.alan työpaikassa (avo mielent.) sosionomeille ei oikein löydy omaa paikkaansa. Heiltä puuttuu terveydenhuollon koulutus ja niinensä ei ole parasta sakkia meille. kumminkin melkein joka paikassa tarvitsee jonkinmoista erityisosaamista, ei vain perushoitoa. esim lääkkeidenjako, ensiaputilanteet, pistämiset yms.

sosionomeja on paljon esim. lastensuojelussa ym. niihin sopivat kuin nenä päähän.

toimintaterapeutille on VARMASTI työsarkaa! ja mielenkiintoista hommaa!

Valintasi olet jo joutunut tekemään, mutta kommentoin nyt kuitenkin.

Valmistuin 2008 sosionomiksi suuntautumisvaihtehtona erityisryhmien ohjaus ja sosiaalipalvelut. Sain heti vakituisen päivätyön erityisryhmien parista. Koulutukseni antoi työhöni erittäin hyvät valmiudet. Etenemismahdollisuudet riippuvat joka työssä työntekijästä itsestään. Kahden vuoden työkokemuksen jälkeen minulle tarjottiin esimiehen paikkaa. Tyytyväinen olen valintaani.

No voi hyvä Sylvi tätä viestiketjua!

Olet katsellut kahta tosi erilaista opiskeluvaihtoehtoa itsellesi. Toimintaterapeutti tekee terapiatyötä, eli pyrkii auttamaan ihmisiä erilaisia terapiakeinoja hyväksikäyttäen. Kohteena voi olla lähestulkoon minkäikäinen ja näköinen tahansa, eli laidasta laitaan. Sosionomi taas saa pätevyyden sosiaalialan alempaan korkeakoulututkintoon. Sosionomin työkenttä on laajempi ja syvällisempi, kuin mitä toimintaterapeutin on. Toimintaterapeutti tekee virikkeellistä ohjaustyötä, terapiatyötä, kun taas sosionomi taas tekee sosiaalityötä. On totta,että kentällä ON OLLUT hiukan epätietoinen käsitys sosionomista, mutta ERITTÄIN hyvin sosionomi on löytänyt paikkansa. Iso osa sosionomeista sijoittuu lapsi- ja perhetyön piiriin valmistuttuaan, mutta työsarkaa sosionomille löytyy myös mm. päihde- ja mielenterveyssektorilta ja erilaisista asiantuntijatehtävistä. Toimintaterapeuttejakin tarvitaan joka puolella eritehtävissä, joten maku ja mieltymys,mihin haet kouluun. Kummassakin on hyvätpuolensa.

tosin toimintaterapia voi olla hyvinkin antoisaa, koska siinä työskennellään pidempijaksoisesti samojen ihmisten kanssa, näkee paremmin työnsä tulokset.

että saisi lapsen toimintaterapiaan. Vaan kun on vuoden jono niin yleisellä kuin yksityisellä puolella, niin ei auta kuin odottaa ja yrittää itse terapoida lasta.



Joten mun kokemuksella toimintaterapeutilla riittää töitä ja jos alkaa yksityiseksi, niin rahaakin on mahdollista tahkota. Näin Kouvolassa.

Olen opiskellut amk:ssa sekä sosionomin että toimintaterapeutin tutkinnot, ja voin todella suositella toimintaterapeutin ammattia. Toki eri koulujen opetuksessa on eroa, mutta mielestäni oma sosionomikoulutukseni sisälsi paljon ympäripyöreää "diipadaapaa" ja työssä pärjäsi pitkälti maalaisjärjellä. Sosionomin koulutus on mielestäni niin laaja-alainen, ettei siinä oikeasti ehditä perehtyä mihinkään osa-alueeseen kunnolla. Lisäksi kannattaa miettiä sitä, oletko valmis tekemään vuorotyötä. Sillä suurin osa sosionomien työpaikoista on kaksi/kolmivuorotyötä, joka omalla kohdallani oli suurimpia syitä päätyä alanvaihtoon.

Toimintaterapeutin työ on hyvin itsenäistä, joskin sen voi olla myös yksinäistä, sillä ammatinharjoittajia on vähän suhteessa esim. sosionomeihin. Etenemismahdollisuudet ovat hyvät ja työnkuva on erittäin monipuolinen, sisältäen asiakkaita pienokaisista eläkeläisiin sekä terapiatarpeita oppimisvaikeuksista mielenterveysongelmiin ja leikkitaidoista halvaantuneen käden kuntoutukseen.

Itse olen erittäin tyytyväinen valintaani: työajat ovat paremmat, palkka on parempi, työ on itsenäisempää ja mielekkäämpää, asikaskunta vaihtelevaa ja etenemismahdollisuudet hyvät (esim. yksityiyrittäjä, kouluttaja). Lisäksi toimintaterapeuteille on töitä (myös ulkomailla) ja heitä arvostetaan työyhteisöissä.

Kannattaisiko lukea valintaoppaita tms. niin saisi jotain kuvaa em. ammateista? Kaikissa sos. ja terveysalan ammateista voi joutua työskentelemään aggressiivisten as. kanssa ja aina voidaan syyttää hoitovirheestä tms. Olen toimintaterapeutti aikuispsykiatriassa ja teen arviointityötä, voi olla myös terapiasuhteita. Eikä kaikista tule yksityisiä lasten toimintaterapeutteja pitkillä terapiasuhteilla! Hankkikaa hyvät ihmiset lisää tietoa ja vaikka ammatinvalinnanohjausta! Ei totuus löydy keskustelupalstoilta!

Hei, kiinnostaisi saada lisää tietoa 2015 vuoden tilanteesta. Eli onko työpaikkoja toimintaterapeutilla ja sosionomilla?

Eikö nää kumpikin oo samanlaista huuhaata kuin stressi ja vyöhyketerapia? Ei mitään järkeä opiskella näitä rajatieteitä ikään kuin olisivat olevinaan jotakin muuta kuin astrologiaa vastaavaa hömppää :|

Vierailija kirjoitti:

Eikö nää kumpikin oo samanlaista huuhaata kuin stressi ja vyöhyketerapia? Ei mitään järkeä opiskella näitä rajatieteitä ikään kuin olisivat olevinaan jotakin muuta kuin astrologiaa vastaavaa hömppää :|

höpö höpö. Toimintaterapiaa on pystynyt opiskella Suomessakin yliopistossa ja ulkomailla se on lähes poikkeuksetta yliopistotutkinto. Koulutuksessa pitää ymmärtää laaja tietopohja ja -teoria.  Se ei ole todellakaan mitään hömppää.