Mä en kai tule ikinä raskaaksi.

syyn vuoksi. Mulla onkin ollut opettelemista uskoa miestä, kun hän kertoo, kuinka joka tapauksessa rakastaa mua, eikä ainakaan tämän syyn takia halua olla ilman mua. Mä en käske sua relaamaan, että sillä kaikki korjaantuis. Ole kuitenkin armollinen itselles, sillä jos oot liian ankara itseäs kohtaan, niin se pahentaa ahdistusta. Ja mitä enemmän ahdistaa, niin yrittämisestä tulee suorittamista eikä esim. läheisyydestä nauti samalla lailla. Ja jos joku tulee muka nokkelasti sanomaan, kuin mukavaa yrittäminen on, niin mun luvalla saat haistattaa p....t.

Mä tiedän, miltä susta tuntuu, mut en osaa lohduttaa sua oikeilla sanoilla, koska pelkään loukkaavani sua. Sen olen huomannut, että kun olen saanut puhuttua paljon asiasta lähinnä miehelle, niin tuntuu, kun olis iso taakka pois harteilta ja taas saa tsemppiä.

lapsettomuus jättää ikuiset jäljet pääkoppaan ja sydämeen, mutta lohdutukseksi voin sanoa, että esim. meillä kahdeksan vuoden vastoinkäymisten jälkeen on vihdoin ihanat kaksoset ja se on sellainen asia, että kannatti odottaa, vaikka monesti aiottiin heittää kirves kaivoon. Ihmeitä siis voi tapahtua ja se pitää muistaa, että ette ole lasta velkaa kenellekään. Siinä on tarpeeksi kestämistä, että itse ei ole saanut, vaikka olisi halunnut, niin muiden ihmisten puheet pitää antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Jos teille ei ole vielä tehty edes hoitoja, sinua odottaa vauva vielä lähes varmasti. Melkein 90% lapsen saavat. Jono on pitkä, odotus on tuskallista ja olo mitä karmein. Been there. Itse en kyennyt edes odottamaan vaan menimme lainalla yksityiselle. Vasta kolmas ivf onnistui. Mutta minulla oli ajatus, että niin kauan yritetään kunnes onnistuu! Ota sinäkin se asenne. Minä päätin, että mitään keinoja ei jätetä kokeilematta, edes vieraita sukusoluja. Voimia!

Kun kuuden vuoden jälkeen lopetettiin tuloksettomina hoidot ja alettiin puhua sijaisperheeksi ryhtymisestä adoptiosta ym. tulinkin raskaaksi noin vain! Siis ihmeeltä tuntui suorastaan. En edes tiennyt milloin oli viimeiset kuukautiset ollu yms. kaikki meni hyvin ja saatiin ihana tyttö.

Olin kyllä lukenut ja kuullut näitä juttuja ja ajattelin, et joo jollekin muulle vois käydä näin, mut ei meille...

Eli jos mekin saatiin oma ihme, niin se on mahdollista lähes kaikille. Elämä on joskus rankkaa ja päähän potkivaa ja sitten joskus alkaa melkein uskoa satuihin ja kaikki on taas ihanaa. Toivon teille onnea.

Ihme kun ei ole vielä tullut mitään negatiivisia kommentteja, olin kyllä valmis ottamaan nekin vastaan kun av on kyseessä :-)



"Mukava" tietää että meitä on muitakin tai tottakai on, mutta kun tästä asiasta ei puhuta ikinä. Vaiettu salaisuus. Kenellekään ei oikein viitsi kertoakaan, koska en halua sitä sääliä osakseni. Meiltä ei onneksi ole tivailtu vielä mitään lapsien hankkimisesta, varmaankin koska muut luulevat meidän olevan jotain uratykkejä ja suht nuoriakin vielä ollaan, mutta eihän ne totuutta tiedä. Syli on tyhjä ja yritetään tätä tyhjyyttä täyttää työnteolla. Kulissit on pystyssä, mutta sisällä myrskyää.



Ehkä meilläkin siis vielä toivoa on, olo on taas vähän parempi. Aamulla kun heräsin siihen, että menkat alkoi, olisin vaan halunnut kiljua, heittää lautasia seinään tai mitä tahansa, jotta tää tuska edes vähän hellittäisi.



-Ap

Ja sitten kun en enää uskonut voivani tulla raskaaksi enää (takana sterilisaatio ja sen purku) niin yhtäkkiä raskauduinkin. Vaikkei sekään ihan sekunnissa tapahtunut. Ehdin alottaa uuden alan opinnot. Enkä sitten edes uskonut että oisin raskaana, ajattelin et joku hormonihäiriö, mutta että teen nyt varuiksi testin. Menkat oli sillon lähes kaksi viikkoa myöhässä. Plussahan se oli. Nyt odotan ihmettä viimesilläni enkä ihan vieläkään tajua kuinka tässä näin kävikin :)

ootteko käyny tutkimuksissa? lääkäriin jos 2v yritystä takana ja olette vielä "nuoria" alle 30v ja jos yli 30v puol vuotta yritystä ja sit tutkimuksiin...



n 2v ilman lääkäriä yritystä oli takana, menimme sitten tutkimuksiin,,syy selvisi..ei luomuna onnistu...icsi;llä 2 lasta!



onnea

raskautta yrittäessä kaikki tunteet heittelee laidasta laitaan ja onkin hyvä antaa tunteiden tulla eikä tukahduttaa. Monesti pienikin itku helpottaa jo paljon!

en mäkään tuu raskaaks varmaan koskaan enää....ilman ehkäsyä nyt melkein 5 vuotta... ja yksi lapsi on .

Meillä meni tutkimuksiin muutama satanen, mutta se oli sen arvoista. Minulta löyti polyyppi (joka poistettiin kunnallisella puolella, oli tosi iso) Samalla selvisi että meissä ei ole mitään vikaa, ja raskaus on todennäköinen.

Meillä meni yhteensä 3,5 vuotta ennen kuin tulin raskaaksi. Tärkeimmiksi tekijöiksi lasken tuon tutkimuksissa käynnin (aloitettiin vuosi ennen kuin tulin raskaaksi), tietysti polyypin poiston, ja ennen kaikkea TUPAKOINNIN LOPETTAMISEN. Muutenkin tuli otettua käyttöön terveemmät elintavat ja se kannatti. Nyt olen raskaana viikolla 13.

ette yritä saunomisen jälkeen lämpö tappaa miehen siittiöt

Ootteko tutkimuksia ajatelleet tai jo käyneetkin?

Mulle riitti uhkailu tutkimuksista ja napsahti sitten siihen :)

T: kakkonen

Sama täällä reilun vuoden yrityksen jälkeen, siis sain lääkäriltä clomireseptin mutta en vielä ehtinyt apteekkiin ja silloin tärppäs!

tutkimukset yksityisellä. Ja jos käy ilmi jotain suurempaa, jatkaa sitten halvemmalla kunnallisella.



Meillä kävi niin hyvä tuuri, että mun "vika" oli todella pieni ja raskaus alkoi, kun söin yhtenä kuukautena vähän hormoneja.



Ajattele, jos kyse onkin jostain ihan helposti parannettavasta jutusta ja yritätte ja stressaatte nyt aivan turhaan!



Suosittelen todella edes yhtä käyntiä yksityisellä noin pitkän yrityksen jälkeen. Spontaani seksi on ihan tyhmä neuvo, ei tossa tilanteessa enää osaa olla surematta ja stressaamatta.

Eli varmaan joku muukin on jo kommentoinut sulle, että minua ainakin ärsyttää nuo vinkit "harrastakaa spontaania seksiä, ei pakkosuorittamista". Niinpä. Me pitkään lasta toivoneet tiedämme, että tuo kylläkin kultainen sääntö ei päde kuukaudesta toiseen pettyneiden kohdalla.



Koettakaa jaksaa. Meilläkin tärppäsi, kun yritystä oli vähän vajaa 2v takana. Minä kyllä kävin vyöhyketerapiassa ennen sitä. Uskon, että se auttoi meillä, koska raskaus alkoi melko pian vyöhyketerapian alkamisen jälkeen. Parit kuukautiset ehti tulla (jotka olivat hyvin erilaiset minun normaaleihin verrattuna) ja sitten alkoikin raskaus. Nyt lapsi on melkein vuoden. :)



Onnea matkaan ja turnauskestävyyttä. Kyllä onni vielä kohtaa teidätkin.

Itsekin lapsettomuudesta kärsineenä luulen tietäväni, mitä käyt läpi. Se on rankkaa aikaa, kun muut tuntuvat sikiävän niin helposti ja itse voi vain itkuisin silmin haaveilla raskaaksitulosta. Joka kuukausi sama pettymys, kunnes lopulta ei enää uskalla edes toivoa tärppiä, jottei joutuisi pettymään niin pahasti menkkojen alkaessa. Itseäni auttoi tieto, että voisimme aina adoptoida, joten en joka tapauksessa tulisi koskaan jäämään lapsettomaksi, vaikken biologisia lapsia saisikaan.



Meillä onneksi apu löytyi yllättävältä taholta, nimittäin vyöhyketerapiasta, joten emme joutuneet turvautumaan varsinaisiin lapsettomuushoitoihin. Myös akupunktiota olen kuullut kehuttavan ja vaikkeivat vaihtoehtoiset hoitomuodot toki aina tepsi, mielestäni sellaisia kannattaa harkita.



Mielenkiinnosta kysyn, satutko kärsimään kylmistä käsistä ja jaloista? Paleletko herkästi?

Clomikuurin söin kolmena kuukautena ja sit tärppäs.

Siitä on nyt 2 vuotta kun vielä olin varma etten tule raskaaksi. Ja ens kesänä on toisen lapsen laskettuaika!! :)

Itse raskaudun helvetin helposti (tai kaksi kertaa raskautunut) enkä olisi oikeastaan koskaan niin kovasti edes toivonut lapsia. No, en minä heitä enää pois antaisi, mutta myönnän että olen salaa kateellinen lapsettomille...



Itse pelkään että tulen taas vahingossa raskaaksi ehkäisystä huolimatta, ja kun en vielä pääse sterilisaatioonkaan niin kiva tässä sitten pelätä kuukaudesta toiseen, että ei kai vaan ole paksuna.. En kestäisi jos niin vielä kävisi.

Kyllä siinä yhdenlainen suo tuli rämmittyä, mutta ihan oikeasti tuosta selviää. Koita vain jaksaa.



Yhden äiti

Meillä meni 5v. hoidoissa kunnes IVF-hoidolla tärppäsi.

Toista en enään saa. Tuokin yksi onnistuminen oli hirmu pienestä kiinni.

Ei kaikki saa edes hoidoilla. Vain joka 4. raskaus alkaa ja raskauden jatkuminen loppuu asti prosentti on sitäkin pienempi.

Nyt ollaan oltu ilman ehkäisyä jo yli 7v. japari hormonikuuriakin kokeilin,jos vaik ois tärpänny ilman rankkoja hoitoja. Mut turhaan.

Olen erittäin onnellinen tästä yhdestäkin lapsesta.

Muistan hyvin miten aiikoinaan satutti kun useat snoi että"sunä olet jo sen ikäinen että pitäisi jo akaa tehdä lapsia" Ja "koskas teille tulee vauva?" Argh,kerran sitten pimahdin ja kysyin mistä niitä vauvoja oikein saa tilata? Kertokaa osoite niin tilaan heti. Toiset katto mua ihan ihmeissään.



Toivotan teille onnea hoitoihin ja ennen kaikkea voimia niihin. Kyllä ne jaksaa kun palkinto kaikesta kärsimyksestä on niin mahtava.

Onko pitkäkin yritys takana?



Mulla meni 2vuotta ja nyt on ihana pikku natiainen kainalossa ;)