Mä en kai tule ikinä raskaaksi.

niin koita saada jotain muuta ajateltavaa. Harrastakaa seksiä rennosti silloin kuin siltä tuntuu. Ei pakonomaista suorittamista. Onneksi kesä on tulossa ja voisi aloittaa vaikka jonkin uuden harrastuksen?

Kohta kaksi vuotta takana, tuntuu että mielenterveyskin jo alkaa horjumaan. Avioliittokin kriisissä, kun mä olen niin suuressa kriisissä tämän asian kanssa.



Lapsia putkahtelee joka puolelta, mutta ei meille. En olisi ikinä uskonut minkälainen pakkomielle voi tulla lapsen hankkimisesta, kuvittelin sen olevan ihan helppo homma. Heh...



No kyllä mä kokoan itseni taas, kun tästä tämän kuukauden pettymyksestä selvitään. Ja onneksi kesä on tulossa :-)



-Ap

Ootteko tutkimuksia ajatelleet tai jo käyneetkin?



Mulle riitti uhkailu tutkimuksista ja napsahti sitten siihen :)



T: kakkonen

Ja mä tiedän myös sen, miten pahalta tämän sanominen tuntuu ja miten vaikeaa (ellei peräti mahdotonta) on tämän "neuvon" toteuttaminen. Sanon sen silti... Yritä unohtaa koko asia. Harrastelette seksiä, kun siltä tuntuu, mutta... Niin, se on ihan mahdotonta... tiedän, mutta jotenkin siinä itsekin onnistuin.

Mä tunnen kaksi paria, jotka ehtivät hakemaan paperit adoptiota varten. Päättivät siis, että lasta ei tule ja alkoivat puuhaamaan adoptiota. Yhtäkkiä nainen olikin raskaana.

Itse päätin, että lapsi ei nyt vaan ole tullakseen ja aloin puuhaamaan kaikkea muuta (jälkikäteen ajateltuna siis ihan selvää sijaistoimintaa, jotta sain sen kalvavan asian mielestäni edes vähäksi aikaa...). Lopulta tulin raskaaksi sitten yllättäen... en edes tajunnut tehdä testiä ennenkuin menkat olivat yli viikon myöhässä.

Mun ystävät tulivat kanssa raskaaksi heti, kun halusivat... ja työkaveri painosti töissä kertomaan heti, kun jätämme ehkäisyn pois, jotta hän tietää vaatia minulle sijaista ajoissa (tavallaan siis vitsinä). Tälle työkaverille minä sitten räjähdin. Huusin itkien, että olemme yrittäneet raskautta nyt 18kk, aivan turhaan, joten hän voi ihan luottaa siihen, etten minä kykene lasta saamaan. Itkin tuon jälkeen todella pitkään... työkaveri ei sen jälkeen pukahtanutkaan asiasta, mutta onnitteli onnenkyyneleet silmissään, kun tajusi minun olevan raskaana viimein.

Voimia ap:lle... tuo on todella raskasta aikaa.



Meidän osuma täyttää nyt piakkon jo 3v. Raskautta yritettiin aika tasan kaksi vuotta.

Katsotaan nyt mitä tuleman pitää, en tiedä onko minusta mihinkään hoitoihin ylipäänsä kun nyt jo meinaa pää räjähtää. Koko ajan tunteet heittelee toivosta epätoivoon..



Pakko varmaan minunkin keksiä jotain sijaistoimintaa ja yrittää pysyä kaukana vaatekauppojen lastenosastoilta... Kirpputoreillakin nostelen käsiini pieniä potkupukuja ja tunnen viiltävää kipua sydämessäni :-(



Spontaani seksi, mitä se on? Me emme ole enää aktiivisia kuin lähinnä ovulaation aikaan. Ilo koko touhusta on mennyt.. Molemmilla meillä on mielessä vaan lapsi ja musta tuntuu, että petän miehenkin kun en tule raskaaksi. Ja tästä kun ei oikein kenellekään voi puhuakaan, on niin arka aihe.



-Ap