Häirikkö/kiusaajalapsen vanhempi : "opeta lapsesi jämäkämmäksi"

mutta jos toinen lyö niin pitää kääntää poski. Siinä jämäköityy pää.

Minä käskin sen ketjun ap:ta kasvamaan _itse_ jämäkämmäksi, siis sitä aran lapsen _äitiä_, joka valitti, ettei voi puolustaa lastaan, kun pelkää joutuvansa silmätikuksi.

heitä kiusataan?



Kiusatuksi tulevat lähes jokainen lapsi? Kiusaaminen voi olla niin monen muotoista.



Kyllä mun mielestä lasta pitää ohjata myös tilanteisiin missä hän kokee kiusatuksi tulemista tai esim. pelkoa. Anna nyt lapsillesi työkalut miten toimia. Ei se tarkoita sitä, että sun tarvii lapses opettaa lyömään takaisin jos joku kiusaa.



Oma veljeni oli koulukiusattu ja äitiäni kyllä kaduttaa ettei opettanut lastaan lyömään takaisin... Voin sanoa, että kun kiusaaminen menee tietyn rajan yli niin kyllä silloin pitää osata puolustautua. Eri asia on jos kiusaaminen on pieni muotoista ja lasten leikin tasolla, mutta kun kouluun ja ylä-asteelle mennään niin kyllä lapsen pitää tietää miten toimia!

vaan se kiusaaja. Se että lapsi opetetaan haukkumaan kiusaajaansa (esim. sanomalla tälle että joutuu apukouluun) ei ratkaise mitään.

Vai mitä se sinusta ratkaisee? Kiusaajalla on edelleen paska olo (vielä paskempi kuin aiemmin) kiusattu on muuttunut kiusaajaksi.

Hienoa!

ap

heitä kiusataan? Kiusatuksi tulevat lähes jokainen lapsi? Kiusaaminen voi olla niin monen muotoista. Kyllä mun mielestä lasta pitää ohjata myös tilanteisiin missä hän kokee kiusatuksi tulemista tai esim. pelkoa. Anna nyt lapsillesi työkalut miten toimia. Ei se tarkoita sitä, että sun tarvii lapses opettaa lyömään takaisin jos joku kiusaa. Oma veljeni oli koulukiusattu ja äitiäni kyllä kaduttaa ettei opettanut lastaan lyömään takaisin... Voin sanoa, että kun kiusaaminen menee tietyn rajan yli niin kyllä silloin pitää osata puolustautua. Eri asia on jos kiusaaminen on pieni muotoista ja lasten leikin tasolla, mutta kun kouluun ja ylä-asteelle mennään niin kyllä lapsen pitää tietää miten toimia!

"ei noin saa sanoa / tehdä" ja jos tämä ei auta, niin kertomaan heti aikuiselle.

Nämä ovat mielestäni ihmisen keinoja ratkaista asioita.

Esim. jos naapuri pakittaa autooni parkkiksella en pakita hänen autoaan päin, tahi uhkaa sellaisella, vaan sanon että näin pääsi käymään ja korjata pitäisi. Jos ei usko soitan poliisille.

ap

heitä kiusataan? Kiusatuksi tulevat lähes jokainen lapsi? Kiusaaminen voi olla niin monen muotoista. Kyllä mun mielestä lasta pitää ohjata myös tilanteisiin missä hän kokee kiusatuksi tulemista tai esim. pelkoa. Anna nyt lapsillesi työkalut miten toimia. Ei se tarkoita sitä, että sun tarvii lapses opettaa lyömään takaisin jos joku kiusaa. Oma veljeni oli koulukiusattu ja äitiäni kyllä kaduttaa ettei opettanut lastaan lyömään takaisin... Voin sanoa, että kun kiusaaminen menee tietyn rajan yli niin kyllä silloin pitää osata puolustautua. Eri asia on jos kiusaaminen on pieni muotoista ja lasten leikin tasolla, mutta kun kouluun ja ylä-asteelle mennään niin kyllä lapsen pitää tietää miten toimia!

Ei jämäkkyys tastkoita sitä ett äitse kiusaa. Eikä puolensa pitämiseksi tarvitse lyödä takaisin. Opettakaa lapsenne tietämään omat rajansa, mitä heille saa tehdä ja mitä ei, ja sitten sanomaan jämäkästi EI, kun joku yrittää tuon rajan ylittää.



Puolensa pitämiseksi jokaisen pitää osata sanoa vakuuttavasti EI, mene pois, älä tee noin, en halua tuota. TÄmä on taito, joka ihan oikeasti on tarpeen kaikille, lapsille ja aikuisille. Juuri tästä jämäkkyyden opettamisessa on kyse. Lyödä ei tarvitse eikä pidä.

Minulla on heiveröinen ekaluokkalainen, joka on oppinut pitämään puolensa oveluudella.



Ei pärjää fyysisesti, mutta henkisesti osaa näpäyttää napakasti örveltäjän ruotuun.

tällöin kiusattu voisi ostaa itsensä vapaaksi kiusasta rahalla.

tai jos vaikka käsiaseen antaisit, ihan vaan turvaksi...

Minä opetan lapseni lyömään takaisin. Näytän mihin kohtaan vartaloa pitää lyödä jos ei puhe auta.

Itsellä toimi ainakin kun koulussa yritettiin kiusata -sain olla rauhassa.



Toisen posken kääntäminen ja karkuun juoksu ovat ehkä periaatteessa hyviä ideoita mutta haluatteko tehdä niin koko kouluaikanne, koko loppuelämänne?

Kertokaas ihan käytännössä että mitä jämäkäksi opettaminen tarkoittaa. Jokin aika sitten opetin lasta sanomaan kovalla äänellä ja jämäkästi LOPETA!. Eli ihan ääneen harjoiteltiin, ei vain teorian tasolla. Sitten ollaan keskusteltu siitä mitä voi tehdä jos tyyppi ei silti lopeta. Olen sanonut että jos tuntuu siltä, voi lyödä/töniä takaisin, ja jos ei, voi mennä kertomaan aikuiselle. Olen myös painottanut että ikinä ei saa itse lyödä ensin, mutta itseään saa puolustaa myös nyrkein jos muu ei auta.



Olen myös puhunut siitä ettei kaikista asioista kannata ylipäänsä ottaa nokkiinsa. Eli paras keino on olla välitäämättä. Ollaan myös keskusteltu siitä miksi joku käyttäytyy toista kohtaan huonosti ja siitä miten eri ihmiset kokee fyysisen nujuamisen kivaksi ja toiset ei.

monasti lapsen temperamentti sitten kuintenkin ajaa yli kaikkien aikuisten hienojen opetusten. Lapsi harvoin valittaa että kukaan tönisi tms. tarhassa, mutta viimeksi kun niin kävi, kysyin että muistitko sanoa lopeta niin kuin harjoitelttiin. Eikä ollut sanonut. Eli lisää sitten harjoittelua vissiin vaan.

Jos sinulla on selkeät rajat miten sinua kohdellaan, lapsikin oppii.



Jos sen sijaan itse et osaa pitää puoliasi, pelkäät konfrontaatioita ja menet sosiaalisissa tilanteissa siitä missä aita on matalin, lapsi oppii tismalleen sen.

Ei pidä paikkaansa, et kiusaajalla olis välttämättä ongelmia. Tätä on tutkittu. Kiusaaja on useimmiten luokan suosituin tyyppi, joka vahvistaa kiusaamisella asemaansa.



Ne lapset joita tullaan kiusaamaan, voidaan nähdä jo päiväkodissa.



Minun mielestäni on ensiarvoisen tärkeää, opettaa lapsi puolustautumaan. Lapsen pitää oppia vastaamaan kiusaajalle, rinta röyheänä, kovalla voimakkalla äänellä "minua et kiusaa"! Ja jos ei pelkkä puhe auta ja toinen tulee päälle, niin takas vaan.



Tää on kovaa tää elämä.



En ole kiusaajan äiti. Minulla kaksi lasta joista kumpaakaan ei ole systemaattisesti kiusattu, eivätkä he ole kiusaajia.

Jos sinulla on selkeät rajat miten sinua kohdellaan, lapsikin oppii. Jos sen sijaan itse et osaa pitää puoliasi, pelkäät konfrontaatioita ja menet sosiaalisissa tilanteissa siitä missä aita on matalin, lapsi oppii tismalleen sen.

En tiedä teistä muista, mutta ei mun elämässä ole kauhean usein tilanteita joissa olisi mitään konfrontaatioita. Onko se juuri sitten niitä selkeitä rajoja? Ettei koko ajan ajaudu tilanteisiin, joissa on hirveät määrät draamaa? Ja sikstoisekseen, en ole ns. nirso ihminen. Olen pääosin kiitollinen siitä mitä mulla on. Jos joudun terveyskeskuksessa odottamaan kolme varttia, en koe tulevani huonosti kohdelluksi ja riistetyksi, vaan olen superkiitollinen siitä että meillä ylipäänsä on terveyskeskus, loistavia lääkkeitä ja parhaansa ne ihmiset sielläkin todennäköisesti yrittävät tehdä. Että onko tässä oikeasti ongelmana se, etten jaksa nipottaa pienistä asioista? Eikä lapsi näin opi kovaäänisesti vaatimaan oikeuksiaan?

tulevat perheistä, joissa ei välitetä kasvattaa. Monesti on myös päihdeongelmaa.



Meillä kiusaajan perheestä tehdään ls-ilmo, jos vanhemmat eivät aktiivisesti osallistu poistamaan kiusaamisongelmaa.



Kiusaaminen on lisääntynyt, samoin lasten käytöshäiriöt mm. koulussa.

jos olet ilman eri mieltä olevia ihmisiä. Ettekö te koskaan ole kotona eri mieltä mistään? Kaikki haluaa tasan nakkisoppaa samaan aikaan.



Sekin on muuten selvä merkki siitä, että välttelet niitä.



Ja pidät näköjään suorastaan hyveenä sitä, että osaat elää mahdollisimman pliisusti...



Oliko sinulla tuollainen pliisuuteen ajava lapsuudenkotikin?

monasti lapsen temperamentti sitten kuintenkin ajaa yli kaikkien aikuisten hienojen opetusten. Lapsi harvoin valittaa että kukaan tönisi tms. tarhassa, mutta viimeksi kun niin kävi, kysyin että muistitko sanoa lopeta niin kuin harjoitelttiin. Eikä ollut sanonut. Eli lisää sitten harjoittelua vissiin vaan.

enkä minä ainakaan tiedä, millä "ei-jämäkän" persoonallisuuden voi treenata "jämäkämmäksi". Ja selvennyksenä vielä, minulle "jämäkkä" ei tässä yhteydessä tarkoita takaisin lyömistä ym., vaan selkeää osoitusta (mieluiten tietysti sanallista), että kiusaajan käytös ei ole sopivaa ja sallittua.

Tuo "Lopeta!" ja Ei!" -sanojen harjoittelu on hyvä alku. Mutta kuten joku tuossa ylempänä kirjoitti, voi sanallisella "oveluudella" myös saada kiusaajan hyvin takaisin ruotuun. Eikä sanallisen vastineen tarvitse olla mitään ilkeilyn kostamista ilkeilyllä. Lällättelevälle kaverille voi vaikka sanoa kuuluvalla, reippaalla äänellä esim. "Lopeta toi lällättely, me ollaan kyllästytty kuuntelemaan sitä!" Tai jotain vastaavaa. Saattaa tehota yllättävän hyvin. Aika usein kiusatuksi tuntuvat kuitenkin joutuvan lapset, jotka eivä osaa tai uskalla sanoa vastaan. Mutta tuossakin on tärkeinä se "jämäkkyys", oman puolensa pitäminen, lapsen oma asenne. Sen treenaaminen voi olla vaikeaa, mutta on kuitenkin todella hyödyllinen taito loppuelämää varten.

Itse kuitenkin yrittäisin selkeissä, jatkuvissa kiusaamistapauksissa luottaa ryhmän voimaan. Eli koska kiusaaja tarvitsee aina yleisön, pitää ryhmän hiljaisesti hyväksyä kiusaaminen, jotta se voi jatkua pitempään. Tässä opettajalla on tärkeä tehtävä. Jos hän saa luokkaansa sellaisen ilmapiirin, että kiusaamista ei hyväksytä ja kiusaaminen on raukkamaista, niin kiusaajan on aika vaikea toimia pitkään ilman myötäilevää yleisöä. Kuten joku tossa mainitsikin, niin kiusaaja yleensä kalastelee toisten suosiota kiusaamalla, ja tällaisessa luokassa se ei onnistu, joten suosion kalasteluun täytyy valita muut keinot.

vastauksia. En ole aiempia keskusteluja aiheesta lukenut, niistä en tiedä.



Nämä vastaukset just kuvastaa, mikä ongelma kiusaamiseen puuttumisessa on. Aikuisten asenne tuntuu tosiaan olevan, että kiusatussa on kuitenkin pohjimmiltaan jotain vialla. Kauhea tämä maailma, jossa lapsia pitää opettaa antamaan takaisin samalla mitalla.

Paras treenitapa on panna vaan lasta tilanteisiin, joissa kaikki ei ole valmiiksi pureksittua ja täysin hallinnassa.



Muuten ei vaan opi.