Häirikkö/kiusaajalapsen vanhempi : "opeta lapsesi jämäkämmäksi"

miten sinäkin sysäät sen tilanteen nimenomaan kiusatun syyksi ja ominaisuudeksi? Yrität muuttaa häntä jo puoli vuotta etukäteen, ettei häntä kiusattaisi.

Kyllä sitä maalaillaan. Miksi se pitää olla jotain masinointia ja miksi ihmeessä annat lapsesi kitua loputtomiin ennen kuin reagoit???

No sinä ainakin näytät olevan riidanhaluinen. Juu, toki ajattelin antaa lapseni kitua loputtomiin, sehän on selvää. Jos minun lapsi on oppinut nynnyyttä, mitä se sinun lapsi on oppinut? Aggressio ja hyökkäysmentaliteetti lienee ainakin hyvin hankassa?

näköjään kukaan ei halua kuunnella toista ollenkaan. Koettakaa nyt kuitenkin ymmärtää, että se että neuvotaan opettamaan lapselle taitoja joilla välttää tai selvitä kiusaamisesta, ei vapauta kiusaajaa syyllisyydestä. On kuitenkin yleensä paljon helpompi vaikuttaa omaan lapseensa kuin siihen kiusattuun - miksi siis käyttää kaikki energia kiusatun haukkumiseen ja analysointiin, kun kuitenkin sen oman lapsen luulisi merkistevän jokaiselle enemmän?



En minäkään usko, etteikö vahvoja voitaisi kiusata, mutta väitän että vahvat, oman arvonsa tuntevat lapset, joilla on rehtejä kavereita, selviävät kiusaamisesta paremmin kuin ujot, yksinäiset ja epävarmat. Tuo jämäkkyyden harjoittelu on yhtä tyhjän kanssa, jos lapsen itsetunto on huono: äidin kanssa on helppo sanoa LOPETA, mutta kiusaajan edessä ei. Ja vaikka sen saisikin sanottua, mutta siitä kuultaa epävarmuus ja ääni tärisee, se ei tepsi. Roolileikkejä tärkeämpää on saada lapsi vakuuttuneeksi siitä, että hän on hyvä eikä mikään mitä kiusaaja tekee voi sitä muuttaa. Kuulostaa lässytykseltä, mutta tämä on selviytymisen perusta.

muuta koskaan sitä tosiasiaa, että kiusaaminen on aina kiusaajan vika. Ei kenenkään muun.

että annat lapsesi kitua ja kärsiä vaikka kuinka kauan ennen kuin liikautat evääsikään.



Huonot, keskenkasvuiset ja itsekkäät äidit suututtavat aina, koska lastasi käy tavattomasti sääliksi!

miten sinäkin sysäät sen tilanteen nimenomaan kiusatun syyksi ja ominaisuudeksi? Yrität muuttaa häntä jo puoli vuotta etukäteen, ettei häntä kiusattaisi.

ja olen realisti. En yritä muuttaa häntä, vaan opettaa keinoja joilla pärjätä juuri sellaisena kuin on täysin toisenlaisten lasten kanssa. Olen nyt vuosien mittaan törmännyt tuohon häirikköpoikaan vähän väliä ja on fakta, että toi poika tulee olemaan ongelma. Aina voi toivoa ettei mun pojalle, mutta häirikkö on välillä varahoidossa poikani päiväkodissa ja siellä hän on jo ottanut poikaani silmätikuksi. Mun lapsella on päiväkodissa oma kaveripiiri jossa hänellä on kavereita ja hän on pidetty ja kiva kaveri. Eskariryhmä tulee olemaan niin pieni, että joka tapauksessa tämän asian kanssa ihan varmasti jossain vaiheessa painitaan jollain tasolla.

Roolileikkejä tärkeämpää on saada lapsi vakuuttuneeksi siitä, että hän on hyvä eikä mikään mitä kiusaaja tekee voi sitä muuttaa.

Esim. Liisa Keltikangas-Järvisen kirjoja. Minun lapsella on hyvä itsetunto, mutta ujo temperamentti. Se tarkoittaa taipumusta vetäytyä uusissa tilanteissa ja konflikteissa. Lapseni sosiaalisissa taidoissa ei ole muuten vikaa. Juuri pari päivää sitten vein lasta vähän tavallista myöhemmin päiväkotiin ja ovella hoitaja nauroi että sieltä se "Ville" nyt tulee, lapset on jo monta kertaa käyny kysymässä että eikö se tule jo.

Koettakaa toki keskustella selkeämmin. Tämä ei ole teidän show, vaan meidän jokaisen. Tehkää hieman tilaa meille lukijoille. Meitä ei välttämättä kiinnosta lukea teidän kahden kinastelua.

Koettakaa toki keskustella selkeämmin. Tämä ei ole teidän show, vaan meidän jokaisen. Tehkää hieman tilaa meille lukijoille. Meitä ei välttämättä kiinnosta lukea teidän kahden kinastelua.

Lapsellista kinaamista olen harrastanut, t. tuon yhden lapsosen äiti.

ei mielellään ota niitä esille.

Oli eri kirjoittaja kuin minä. Itseasiassa työkseni ratkon "ristiriitoja" mutta eipä tartte sen takia ketään kiusata.

Lasikuupassa en elä, sen tähdenhän juuri V*******

nämä kiusaajalasten vanhempien kommentit.

ap

Ja ap todellakin elää lasikuupassa, jos todella ei ole pienintäkään ristiriitaa koko elämässä.

mutta tuosta avauksesta tuli mieleeni se, kuinka yläasteella minua kiusasi luokkatoverini. Yritin olla pois tieltä ja pois näkyviltä ja reagoimatta siihen miten minua kohdellaan. Mitään siitä ei tullut ja kiusaaminen vain paheni. Kunnes kerran menetin totaalisesti hermoni ja annoin takaisin. Sen jälkeen sain olla rauhassa ja kiusaajani vaihtoi kohdetta. Aikuiset eivät asiaan puuttuneet, en edes uskaltanut, koska pidin sitä asiaa pahentavana...



Kiltteys ei auttanut eikä hyvät tavat. Vasta hermostuminen ja raivo ja verbaalinen väkivalta auttoivat minua. Annoin takaisin.

Kiltteys ei auttanut eikä hyvät tavat. Vasta hermostuminen ja raivo ja verbaalinen väkivalta auttoivat minua. Annoin takaisin.

Sitten millään. Kyllä heillekin pitäisi joku muu ratkaisu olla kuin voi voi mitäs oot tollanen. Kiusaajien erottamista koulusta hetkeksi kannatan minäkin.

mutta tuosta avauksesta tuli mieleeni se, kuinka yläasteella minua kiusasi luokkatoverini. Yritin olla pois tieltä ja pois näkyviltä ja reagoimatta siihen miten minua kohdellaan. Mitään siitä ei tullut ja kiusaaminen vain paheni. Kunnes kerran menetin totaalisesti hermoni ja annoin takaisin. Sen jälkeen sain olla rauhassa ja kiusaajani vaihtoi kohdetta. Aikuiset eivät asiaan puuttuneet, en edes uskaltanut, koska pidin sitä asiaa pahentavana...

Kiltteys ei auttanut eikä hyvät tavat. Vasta hermostuminen ja raivo ja verbaalinen väkivalta auttoivat minua. Annoin takaisin.

mitä sitten kun sellainen päättää tulla kiusaamaan?

Takuulla rupeaisi kiinnostamaan jos tupakoiden ja viinan osto vaarantuisi.

jos kiusaajien ongelmia aletaan ratkoa sillä että MUUT käyttävät väkivaltaa.

Nyt oikeasti herätys!! Miksi melkein kolmasosa vastanneista ei tuomitse kiusaajia vaan ajattelee että ongelma ratkeaa jos kiusattu "vastaa" oikealla tavalla! Ettekö tiedä ettei kiusaajalle "oikeaa" vastausta olekaan, vaan vastaus vain yllyttää häntä!

ap

mutta tuosta avauksesta tuli mieleeni se, kuinka yläasteella minua kiusasi luokkatoverini. Yritin olla pois tieltä ja pois näkyviltä ja reagoimatta siihen miten minua kohdellaan. Mitään siitä ei tullut ja kiusaaminen vain paheni. Kunnes kerran menetin totaalisesti hermoni ja annoin takaisin. Sen jälkeen sain olla rauhassa ja kiusaajani vaihtoi kohdetta. Aikuiset eivät asiaan puuttuneet, en edes uskaltanut, koska pidin sitä asiaa pahentavana... Kiltteys ei auttanut eikä hyvät tavat. Vasta hermostuminen ja raivo ja verbaalinen väkivalta auttoivat minua. Annoin takaisin.

mitä sitten kun sellainen päättää tulla kiusaamaan?

koska se on itsestäänselvää lässytystä. Tietenkin kiusaaja on yksin syyllinen kusaamiseen, mutta sen hokeminen ei ratkaise tilannetta. Vielä vähemmän sen hokeminen ehkäisee kiusaamista etukäteen. Kyllä mä sille kiusatulle lapselle tuon litanian luettelen ja vakuutan, että mikään tapahtuneessa ei ollut hänen syytään. Mutta totta hemmetissä yritän myös miettiä, miten hän itse tai minä voisimme jatkossa estää näitä tilanteita.

jos kiusaajien ongelmia aletaan ratkoa sillä että MUUT käyttävät väkivaltaa.

Nyt oikeasti herätys!! Miksi melkein kolmasosa vastanneista ei tuomitse kiusaajia vaan ajattelee että ongelma ratkeaa jos kiusattu "vastaa" oikealla tavalla! Ettekö tiedä ettei kiusaajalle "oikeaa" vastausta olekaan, vaan vastaus vain yllyttää häntä!

ap

Keskustelussa on mennyt puurot ja vellit sekaisin. On selvää että ketään ei saa kiusata ja ja jos joku kiusaa niin kiusaaja pitää ottaa puhutteluun, ei kiusattu. Mutta on tärkeää opettaa lapselle jämäkkyyttä eli omien oikeuksien puolustamista jo pienestä lähtien. Se ei tarkoita sitä että tönitään takaisin tms vaan sitä että lapsi tietää omat oikeutensa ja sen että kenelläkään, ei edes aikuiselle ie ole oikeutta "kävellä" hänen ylitseen. Esimerkkejä; olen opettanut lapsellene että jonossa ei etuilla eli joku tulee hänen eteensä ja hän sanoo ystävällisesti toiselle että nyt sinä etuilit ja se on väärin (ja näin tosiaan tapahtuu); ahne lapsi rohmusi kutsuilla karkkeja niin ettei yksi hiljainen jäi ilman. Tämän tytön äiti ei sanonut mitään vaikka näki kuinka tyttönsä leuka vavahteli itkusta. Menin sitten itse ahmatin luo ja sanoin että mitä tehdään, X jäi ilman ja asia ratkesi. Kolmas esimerkki, tytölläni on lievä puhevika joka aiheutti lällättelyä. Tyttö kertoi asiasta kotona ja kysyi että mitä hän voisi sanoa että se loppuisi, sitten hän itse keksi että hänpä kertoo lällättelijöille että käy puheterapiassa ja hänellä on tosiaan tälläinen vika ja puheterapiassa se korjataan. Lällättely loppui.

Näillä esimerkeillä haluan viestiä sitä että paras lahja pitä vanhemmat voivat kotikasvatuksella antaa on hyvä itsetunto, se ei välttämättä estä kiusaamista mutta se antaa eväitä selvitä tilanteista ja hake ratkaisumalleja, muitakin kuin se takaisintöniminen.

"mun lapset on niin epä-jämäköitä..."



siis hä?



Hienoa että olet saanut kasvatettua lapsesi hyvin? Toivoisin itse pystyväni samaan, mutta sehän nähdään parin vuoden päästä.

Kaikkien pitää SEKÄ opettaa lapsensa käyttäytymään ETTÄ opettaa lapsensa jämäköiksi ja kykeneviksi pitämään puolensa ja ymmärtämään, mitä heille voi ja ei voi tehdä tai vaatia ja niin edelleen.



Eivät nämä ole toisilleen vastakkaisia asioita. Ilman molempia taitoja harva selviää terveeksi aikuiseksi. Eikä jämäkkyys ole kiusaamista tai lällättelyä vaan päinvastoin, se on kykyä pysytellä sellaisen ulkopuolella.



mut siinä edellisessä ketjussahan kyse oli siitä, että kukaan ei vielä kiusannut ketään, mutta sen alkuperäinen pelkäsi että hänen lastaan alkaa joku tietty heppu kiusaamaan jos tulee samaan eskariin. Siinä tilanteessa voisi kyllä katsoa peiliinkin, sillä tuommoinen ennakkoluulo ja torjunta jotain lasta kohtaan usein muuttuu itseään toteuttavaksi ennustukseksi. Joku kun ensin suljetaan ulkopuolella niin alkaahan se hankkia kontaktia ryhmään ihan millä tahansa keinolla - myös huonoilla kun hyvät ei kerran toimi.

"mun lapset on niin epä-jämäköitä..." siis hä? Hienoa että olet saanut kasvatettua lapsesi hyvin? Toivoisin itse pystyväni samaan, mutta sehän nähdään parin vuoden päästä.

Aiemmassa ketjussa kehoitettiin kiusauksen uhreiksi joutuneita muuttumaan jämäkämmiksi, esim. uhkailemaan kiusaajaa väkivallalla.

Mun lapset ei osaa tällaista uhkailua tai "takaisin antamista" koska en ole opettanut.

Olen opettanut heitä olemaan ihmisiksi.

Perhana näitä kiusaajien vanhempia (ilmeisesti vanhemmat itsekin on kiusaajia) kun eivät osaa opettaa omaa lastaan olemaan asiallisesti vaan haluavat että muidenkin lapset aloittavat huonon käytöksen.