Elämätön elämä

Minulla on kolme lapsetonta siskoa ja leskiäiti. He elävät jotenkin ihan jotenkin elämätöntä elämää, nyhjäävät kiinni toisissaan ja tarkkailevat muita. Tämä on jo vuosikymmenien malli.



Minulla on umpitavallinen kahden lapsen perhe, insinöörimies ja omakotitalo, joka on rempallaan sieltä täältä, laittelemme kun aikaa on, käymme töissä.



Minusta itse kukin saa elää miten haluaa, mutta nämä elämänpelkoiset siskot eivät sitä sulata. He haluavat jotenkin siivun tästä minun elämästäni - ja mikä pahinta, tunkevat koko ajan kasvattamaan näitä minun tyttäriäni! Ja juu, samanlaisiksi elämänpelkureiksi. Siis ei pienintäkään pettymystä saa sattua, mitättöminkin lapsen vastoinkäyminen (kaatuu kiveen pihalla) terapoidaan kolmen tädin ja isoäidin voimin ja vatkataan viikkokausia, pieninkin aivastus aiheuttaa lepatuksen tätipilvessä, rangaistuksia ei saisi olla ollenkaan, lapsia ei saisi hoputtaa, tietenkään ei saisi ikinä huutaa, vaikka lapsi juoksisi suoraan auton alle jne.



Olen aivan kypsä! Neuvoja?