Kaupassa eilen!!

Karkkiosastolla otteet tosin vähän kovenevat, mutta yleensä saa ottaa vaikka pienen karkin tai pastilleja.

Kyllä mäkin käyttäytyisin nätisti, jos aina saisin karkkia palkkioksi... Outoa.

Toinen juttu, mikä ihmetyttää, on se, että MIKSI kaikkeen täytyy saada koskea?

Meillä ei lahjota eikä ole koskaan lahjottu karkilla eikä sellaiseen tavaraan kosketa, mitä ei aiota ostaa. Leluhyllyt on vähän eri asia, niitä tutkitaan joskus yhdessä, kun lapset mietti joulu- ja syntt.lahjatoiveita. Nyt ovat jo 7 ja 8 ja päästän kulkemaan kaupassa kaksinkin, kun osaavat käyttäytyä hyvin silloinkin.

Karkkiosastolla otteet tosin vähän kovenevat, mutta yleensä saa ottaa vaikka pienen karkin tai pastilleja.

Saa joka kerta karkkia kaupassa käydessä?

ja ei olla ottamassa riisiä niin helppohan se on lapsen sinne takaisin pistää



miksi kilareita siitä ja ns. turhia kieltoja ettei saa koskea paketteihin.. koskeehan aikuiset ja muutkin



tää on tää sama kun tv-kaukokeskustelu.. ihan älytöntä kasvattaa niin et lapset ei sais koskea kaupassa tavaroihin.

että joutuu kaupasta pois, kun tarpeeksi huutaa - ja lapsi on asiasta vain tyytyväinen! Siis pitää sitä autoon pääsemistä palkkiona. ;) Nimittäin moni lapsi kiukuttelee ihan selvästi siksi, että pääsisikin pois sieltä kaupasta. ;)

Eikä 3v todellakaan ole enää sellainen, että sen pitäisi kaupassa istua edes "istuinosassa".



Enkä ymmärrä, mitä apua se äiti tarvitsi. Jos joku menee lapselle sanomaan, että hyi hyi tuhma niin auttaako se?

Viimeksi kun bussissa oli vaunuissa vauva, joka hikipäässä huusi (tokihän minä tämmöisen tunnen, kun itselläkin on ollut 3 vauvaa) sanoin ystävällisesti äidille, että bussissa on nyt sen verran lämmin, että avaapa nuo peitot ja haalari ja ota hattu ja huppu ja hanskat pois, niin vauvalla on mukavampi. Kiitokseksi tuli "vittuako se sulle kuuluu".

Parempi siis pitää huoli omista asioistaan ja väistellä kaupassa diagnoosilasten, uhmisten ja muuten v-uuntuneiden lasten tantrumeita.

saako sellaista äitiä tai isiä auttaa jonka pieni vauva huutaa kuumuuttaan toppapuvussa autonkaukalossa ja kaukalo siellä kärryissä.

Toinen ihan hyvä keino myös on sanoa lapselle, että äidillä on nyt tosi paha mieli lapsen käytöksen takia. Sitten kun vielä näyttää surulliselta, niin se ainakin joskus tehoaa:)

Tunteilla ei saa kiristää.

Täytyyhän lapsen oppia ottamaan myös muiden tunteet huomioon.

terveisin toinen joka kertoo lapsilleen omista tuntemuksista, niin hyvistä kuin huonoistakin

Poika villi 3v ja eilen sain istumaa kaupassa n 5min ajan autokärryissä, lopun aikaa roikkui auton "ikkunoista" puoliks ulkona. Aina kun pysähdyin kiipelia auton katolle.

Toinen ihan hyvä keino myös on sanoa lapselle, että äidillä on nyt tosi paha mieli lapsen käytöksen takia. Sitten kun vielä näyttää surulliselta, niin se ainakin joskus tehoaa:)

Tunteilla ei saa kiristää.

Täytyyhän lapsen oppia ottamaan myös muiden tunteet huomioon. terveisin toinen joka kertoo lapsilleen omista tuntemuksista, niin hyvistä kuin huonoistakin

Mutta meillä ei negatiiviset tunteet tai äidin paha mieli koskaan johdu lapsen käytöksestä. Nehän johtuvat äidin päässä olevista ajatuksista.

Varoitan aina jos kaupassa härdätään että aion kohta suuttua, annan selkeän ennakkovaroituksen ja sitte piltit saavat säätää kläytöstään tai ei, jos heitä kiinnostaa millälailla suutun sillä kertaa.

Nykyään ei sitä hylly ongelmaa ole, mutta jos alkaa huutamaan kaupassa, sanon napakasti että jos ei lopu, joutuu poika autoon. Ja menen ihan kyykkyyn eteen ja otan kädestä kiinni.

Esikoispojan kanssa tuo toimi hyvin, että uhkasin viedä autoon (vaikkakin tarkoitti sitä, että uhkauksen toteuttaessani ostokset jäi kauppaan kun yksin kaupassa kävin). Sen sijaan juuri 2v täyttäneen tyttäreni kanssa tuo ei toimi sitten ollenkaan, isänsä on kauppareissullamme vienytkin monesti autoon, vaan tytärtäni ei voisi vähempää asia liikuttaa. Tietenkin menen alas, pyydän katsomaan silmiin, kiellän, laitan kärreihin jos ei totella, 99% tyttö yrittää kiivetä kärreistä pois ja huutaa kuin hyeena. Ainoa ratkaisu on viedä autoon, mutta vielä ainakaan se ei ole lastani rauhoittanut. Eli on vähän luonnekysymys myös. Sisareni oli aivan samanlainen, aikahan siihen auttoi ja nyt on mitä ihanin ihminen.

Ehdotin sitä tunteisiin vetoamista. Eli kerron lapselle, että käytöksestä tulee paha mieli. Niin siitä tulee, itselleni ainakin tulee paha mieli, jos lapsella ei ole mitään hätää, ei nälkä, ei kuuma jne. ja silti kaupassa huutaa ja raivoaa. Paha mieli siitä tulee, eikä se ole mitään kiristämistä, jos sen kertoo lapselle. Eri asia olisi jos sen ilmaisisi jotenkin lasta alentavasti, esim. "mulla on niin paha mieli kun olet niin tuhma kakara, katso miten kaikki muut lapset istuvat kiltisti kärryissä";)



Katson lasta silmiin, ja sanon että äitiä harmittaa/on paha mieli, kun ilman mitään hätää huudetaan (esimerkiksi).



Mielestäni lapselle on hyvä opettaa pienestä pitäen, että käytöksellä on vaikutuksia myös muiden ihmisten tunteisiin. Tällaisissa tilanteissa se on luontevaa. Ja silloin myös lapsi oppii kertomaan tunteistaan.

Ihan samalla lailla, kun jos lapsi esim. ottaa lelun sisaruksen kädestä, lapselle sanotaan ettei niin saa tehdä, vaan lelulla leikitään vuorotellen, odotetaan vuoroa, ettei toiselle tule paha mieli. Sitähän lapsen elämä on, opettelua mikä on sallittua ja mikä ei, miten käyttäydytään yksilönä, miten toisten kanssa toiset huomioon ottaen:)

No, jos ei jaksa lapselle toistella, niin johan se on luovuttamista ja tilanne ei ole hallussa? :)



Kaikki vanhemmat ei halua käyttää lapseen niskaperseotetta, joskus lapsen pitää oppia puhekin!



T. neljän lapsen jankuttava äiti

Toinen ihan hyvä keino myös on sanoa lapselle, että äidillä on nyt tosi paha mieli lapsen käytöksen takia. Sitten kun vielä näyttää surulliselta, niin se ainakin joskus tehoaa:)

Tunteilla ei saa kiristää.

Karkkiosastolla otteet tosin vähän kovenevat, mutta yleensä saa ottaa vaikka pienen karkin tai pastilleja.

Saa joka kerta karkkia kaupassa käydessä?

Pahoittelen jos aiheutin sinulle päänvaivaa, mutta vannon, että rankempaa on meillä, kuin sinulla siinä vieressä ihmetellessä. Mikä siinä on, että ihmiset katsovat pahasti ja puhuvat selän takana, mutta kukaan ei tarjoa apua?

mulla on 2v pojan kanssa just noin. Itsestäkin tuntuu että ollaan ihan hukassa, mutta en tiedä mitä tehdä, ei kukaan auta..



Oikeasti muuten jos kaupassa lapsi riekkuu ja ei suostu kärryihin, joku voisi auttaa. Mä ainakin tarviisin toisen ohjaamaan jalkoja kärryn jalanreikiin silläaikaa kun itse pidän rimpuilevaa lasta vartalosta. Yksin ei voimat ja kädet riitä. Sitten voisin loppuajan pitää sitä lasta jaloista kiinni siinä kärryssä, pysyisi siinä (huutaen kylläkin, mutta ei enää juoksentelisi ympäriinsä..)

johtuuko se siitä, että olen varttuneempi äiti? Voitko ap ilmeisen nuorena äitinä antaa jotain vinkkejä.

että teet niin tai näin niin se on aina väärin päin. Itse olen joskus yrittänyt tarjota apua tuollaisessa tilanteessa, mutta vastaus on ollut kivahdus "pidä huoli omista asioistasi". Ihan oikeasti sitä auttaisi oikein mielellään.

Jotkut ehkä haluaisivatkin auttaa, mutta eivät uskalla. Itse mielelläni auttaisin, mutta pelkään että joku suuttuu, kokee sen tunkeiluna. Tai syyttää sieppausyrityksestä. Niinhän oli käynyt viime kesänä uimarannalla, kun ystävällinen ulkomaalainen nainen oli auttanut äitinsä kadottanutta pikku tyttöä. Äiti oli ilmestynyt ja huutanut "älä vie lastani". Mielestäni on vaan vastuullista auttaa eksynyttä lasta, varsinkin uimarannalla.



Jos lapseni saa raivarin kaupassa, en edes yritä hyssytellä: "älähän nyt", "tulehan nyt" ei silloin auta. Sanon lapselle yhden, tai max. kaksi kertaa että nyt istut kärryssä, ja laitan kärryyn. Siinä saa sitten huutaa ihmisten pällistellessä. Ja kyllä, monet katselevat että onpa empaatiokyvytön äiti, kun lapsi varmasti nälissään, janoisena, kuumissaan itkee, eikä äiti hyssyttele;) Mutta mitä se hyssyttely saa aikaan lapsessa? Lapsi huomaa saavansa kiukuttelulla huomiota ja siitä vaan meno yltyy.



Toinen ihan hyvä keino myös on sanoa lapselle, että äidillä on nyt tosi paha mieli lapsen käytöksen takia. Sitten kun vielä näyttää surulliselta, niin se ainakin joskus tehoaa:)

No ei vaiteskaan, tuota tapausta ihmettelen, jos siis lapsi repii tavaroita hyllystä ja äiti ei muuta kuin selittää ja selittää?

Minulla poika oli kova ottamaan tavaroita hyllyistä ja jopa yrittää paiskoa, mutta en minä jää kyllä toimettomana katsomaan tapahtumaa. Vaan poika tiukasti syliin ja kärryihin. Nykyään ei sitä hylly ongelmaa ole, mutta jos alkaa huutamaan kaupassa, sanon napakasti että jos ei lopu, joutuu poika autoon. Ja menen ihan kyykkyyn eteen ja otan kädestä kiinni.