Onko tutkijoita paikalla? Kertoisitko

Kuulutteko tai oletteko kuuluneet johonkin tutkimusryhmään?

Kuulun tutkimusryhmään ja projektin johtajasta on ollut iso apu siinä, että hän on tiedottanut apurahoista ja auttanut hakemuksien täyttämisessä ja luulen, että myös hänen maineestaan kansainvälisesti arvostettuna tutkijana on apua. Sanoisin, että aina on helpompaa, jos oma tutkimusaihe liittyy isompaan hankkeeseen, joka on jo saanut rahoitusta ja on hyvin suunniteltu. Esim. oma aineistoni on niin laaja, että en olisi millään voinut niin isoa aineistoa kerätä vain omaa väitöstyötäni varten.

töiden teon lomassa surffaamassa.Normipäivänä ylös 6,polkien töihin20km,itse hommaan rahoituksen tutkimusryhmälleni.Palkka hieman reilut 5000e kuussa.Kymmenkunta referee.artikkelia +lukuisia muita julkaisuja vuodessa el hoppua piisaa:) Teen kutsumustyötäni eli en ole katunut, mutta yliopiston hallintokulttuuri on kyllä todella syvältä.Jos ei ole aikaa ja kiinnostusta osallistua kuppikuntien sisäisiin peleihin niin turha oppituolia on havitellakaan ilman todella hyviä tukijoita.Irvokasta suorastaan on se, että hallintoväkeä on enemmän kuin tutkijoita ja opettajia yhteensä.Paljon on siis miinusmerkkisiäkin asioita, mutta rakastan työtäni ja olen hyvä siinä.Tsemppiä aloitteleville kollegoille!

Kakkonen ei tällähetkellä kuulu tutkimusryhmään, koska hänellä on oma projekti, mutta hän on joskus kuulunut. Projekti otetaan huomioon rahoitushakemuksissa, mutta sen vaikutus voi tällä tieteenalalla olla myös neatiivinen ("ei se tarvi rahaa, sehän voi jo saada projektista") ja samalla arvostan itse suuresti sitä, että en ole projektinjohtajan pompoteltavissa. TÄllä alalla itsenäistä työtä myös arvostetaan vähän enemmän kuin tutkimusrymätyötä. Mut tää tosiaan tieteenalakohtaista, esim bio- ja medialoilla on ihan toisin.



VÄitöskirjaan apurahaa on suht helppo saada, jos on väleissä proffan kanssa. Sen jälkeen kilpailu kovenee eksponentiaalisesti, koska rahoittajatkin vähenee (tarjolla käytännössä enää akatemia ja kansainvälisen tutkimusrahoitusorganisaatiot). Mut rehellisesti sanottuna: en mieleläni enää oliskaan apurahalla. On ne niin pieniä penninkejä. Se on palkkauksen suhteenkin kaikki tai ei mitään väitöskirjan jälkeen.

11 vuotta väitöksestä ja vieläkin pätkätöissä. Lyhyet työsuhteet eivät harmittaneet vielä kymmenkunta vuotta sitten, mutta rahoituksen hakeminen omaan palkkaan (Tekesiltä/yrityksiltä/akatemialta) ja sen pätkittäisyys on alkanut rassaamaan ja pahasti. Alaisillehan sitä rahoitusta hakee vielä ihan mielellään, mutta henkisellä tasolla tuon rahan hakeminen omaan liksaan on minusta periaatteellisesti väärin. Huvittavaa on se, että olen vastuullinen projektijohtaja useassa projektissa jotka jatkuvat pidempään kuin oma määräaikainen työsopimukseni.



Vakavasti harkinnassa, että siirryn tutkimuslaitokseen hommiin, ellei meidän urajärjestelmä tuo minulle vakituista postia syksyn aikana. Siellä voisi sentään jatkaa projektien pyörittämistä, mutta oma liksa tulisi kuitenkin "automaattisesti".

Taalla myos perheellinen vanhempi tutkija. Kuusi vuotta vaitoksesta ja talossa yksi tarhaikainen lapsi.



Paivani alkaa seitsemalta, syon, peseydyn ja pakkaan omat ja lapsen tavarat reppuihin. Potkin puolisoni ja lapsemme ylos sangysta ja bussiin kahdeksaksi. Toissa/tarhassa olemme n klo 09 ja takaisin kotona klo 18. Syomme yhdessa iltapalan ja luemme satuja tai leikimme hetken. Lapsen uniaika alkaa iltakahdeksalta ja taman jalkeen tulee helposti tehtya toita muutama tunti lisaa. Nukkumaan ehdin joskus klo 23 ja 02 valilla.



Tavoitteenani on nauttia elamasta, kokea paljon ja mahdollisesti auttaa muita tutkimustulosteni myota. Perheeni hyvinvointi on tarkeaa, joten pyrimme tekemaan asioita mahdollisimman paljon yhdessa (leivomme, uimme, tanssimme, maalaamme, kiipeilemme leikkipuistoissa) ja tapaamme paljon kavereita, seka vanhempien etta lapsen.



Tyoni on todella mielenkiintoista ja rahoituksesta ei ole talla hetkella puutetta. Tyotunteja kertyy helposti liikaa, silla aihe kiinnostaa ja helposti tulee jatkettua lukemista ja kirjoittamista puolen yon vaaralle puolelle. Toisaalta tutkijan ammatti antaa myos mahdollisuuden tehda joustavasti toita kotoa kasin esim lapsen sairastaessa.



Kaytannossa tyoni on lahes yksinomaan ajattelua, muiden ajatusten yhteensovittamista ja uusien ajatusten muotoilua tutkimusideoiksi. Istun enimmakseen tietokoneen aaressa tai kokouksissa ja kayn valilla haukkaamassa happea ulkosalla. Yritan ehtia kolmasti viikossa punttisalille pitamaan huolta lihaskunnostani, ja siellakin tulee kaytya lapi tulevia kokouksia ja suunniteltua projekteja.



Olen tutkimuslaitoksessani jatkuvalla sopimuksella. Projektirahoitus jaetaan meilla 3-5 vuoden sykleissa ja useimmat tyosopimukset ovat samanpituisia, mutta minut on jostain syysta katsottu avainhenkiloksi, joka halutaan pitaa talossa. Puolisoni on talla hetkella projektirahoituksella, mutta hankin siirtynee jatkuvalle sopimukselle vuoden vaihteessa.

Paljonko on paljon opetustehtäviä? 512? 600?