uskovaiset, "biletättekö" uskomattomien kanssa?

Raamattu kieltää kännäämisen. Mitä minä sieltä baareissa hakisin? Jos vielä sanoisin jollekulle siellä että olen uskosssa, tuskin minua otettaisiin kovin tosissaan.

Minun kaikki ystäväni ovat uskossa, minusta samanlaisen elämänarvot lähentävät ihmisiä. En usko että uskottomat edes kaipaavat minua seurakseen, kokemuksesta päätellen.

Minulla oli ennen ystäviä jotka eivät olleet uskossa, mutta kun itse sitten valitsin tämän tien, he lopettivat yhteydenpidon, mikä minusta oli ikävä asia.

baareissa käyminen olisi välttämättömyys, se oli vaan esimerkkinä. bilettäminen yleensä. ap

kysyy numero 13.

enkä käy juuri koskaan baareissa tai juo alkoholia. Sen sijaan vietän erittäin mielelläni aikaa eri tavoin uskovien ihmisten kanssa :)

tanssimisena ja kännäämisenä, tai ainkin siihen kuuluu vahvasti jompikumpi elementti.

yleensä tosi kivaa, humalaan en itseäni kuitenkaan juo

mutta en oikein pidä bilettämisestä. Äänihuulet rasittuvat metelissä eikä ryyppääminen ole kivaa. Tulee pipi pää ja jenkkakahvat.

Minä käsitän bileyksen vain tanssimisena ja kännäämisenä, tai ainkin siihen kuuluu vahvasti jompikumpi elementti.

voiko työpaikalla bilettää?

miten sen tapahuu? onko tv:n katselu biletystä? entä suklaan mussutus?

ja selvänä bilettäminen ei-selvien kanssa ei ole kivaa...

ja selvänä bilettäminen ei-selvien kanssa ei ole kivaa...

mutta bilettää kännisten kanssa. Tyypit eivät ole siis uskovaisia...Mutta oisko siis kristillisesti tuollainen väärin, jos ei itse joisi itseään humalaan?

baareissa en käy koskaan, en siitä tykkää. Alkoholia juon kyllä ystävien luona tai silloin kun he ovat meillä, joskus ihan reippaastikin.

Onhan Jumala heidätkin luonut ja minusta olisi ihan törkeää itsensä ylistämistä vältellä uskonnottomien seuraa. Ihmisiä siinä kuin minäkin. Baareissa käyn kyllä, en näe sitä sen syntisempänä kuin kinkkupossun syömistä jouluna.

En ole koskaan ottanut puheeksi ystävieni kanssa, kaikille se tuntuu olevan yks hailee.

nuorempana siis noin parikymppisenä opiskelijana kyllä välillä tanssimassa kavereiden kanssa ja opiskelijajutuissa. Nykyään en enää käy, kun elämä aika perhekeskeistä. Ystäviä kun ehtii nähdä, niin mennään mieluummin kahville tms. paikkaan, jossa voi jutella. Alkoholia en käyttänyt tuolloinkaan juurikaan kuten ei lähimmät ystävätkään. Missään känniseurassa tuskin olisin jaksanut notkua. Asuin tuona aikana Ranskassa, jossa meininki oli muutenkin jotenkin erilaista.



Kai noissa asioissa on mietittävä sitä, miten rakentavaa jokin itselle on. Kaikille ei bilettäminen epäilemättä sovi. Jos pelkää ajautuvansa sitä kautta ongelmiin alkoholin tai muun kanssa, on parempi jäädä kotiin.

ja toivon et on sitä taas ensi kerrallakin!

mutta en oikein pidä bilettämisestä. Äänihuulet rasittuvat metelissä eikä ryyppääminen ole kivaa. Tulee pipi pää ja jenkkakahvat.

Mitä tulee uskovaisten ja ei-uskovaisten kaveruuteen/ystävyyteen, niin oma kokemukseni on usean uskovaisen suora letkaus vuosia vuosia sitten: ei-uskovaiset ovat alempaa kastia, ei niitä voi pitää ystävinä koskaan. Vaikka haluaisivatkin olla ystäviämme, he eivät ole sitä meille koskaan

Mistä lie on peräisin tämä palstojen ateisti- ja uskovainen- ja kristitty -termien käyttö? Ollaanko sitä niin kaukaa jostain lessualueilta kotoisin, että noilla on merkitystä?



Ikinä työelämässä en ole tarvinnu noita käsitteitä. Jos olisivat tarpeen, meitä eroteltaisiin väärin perustein ja kohdeltaisiin epäoikeudenmukaisesti.



Jos lakia laaditaan eduskunnassa, on aina kammottavaa kun joku Räsänen luokittelee väkeä.

saatan käydä syömässä ravintolassa ei-uskovien kanssa. Siis ruokaravintolassa. Ystäväpiiri koostuu enimmäkseen uskovaisista, sillä ei-uskovien kanssa ei ole niin paljon yhteistä.

Uskovien kanssa tulee joskus tehtyä "oman porukan" juttuja, mutta ei niin että olisivat jotenkin parempia. Ei-uskovien kanssa vaan ei ole niin luontevaa jutella uskosta kun niitä ei kiinnosta.Samoin kun puhun työstä vain työkavereiden kanssa ja pohdin nurmikon kunnostusta mieheni kanssa.



Alkoholia käytän, mutten juo örvelökänniin enkä käy baareissa. Semmoista kikatus-tyttöjenilta-juomista ja miehen kanssa pikkuhumalaan. Luulen että juomatottumukset ja -seura olisivat samanlaiset vaikken olisikaan uskossa. Olen perhekeskeinen enkä viihtyisi yökerhossa. Yksi mies kerrallaan ja sillai tiivis ja intiimi ystäväpiiri että aikaa vietetään paikossa joissa voi oikeasti jutella, baarit ei sovi siihen + työkaverit (joiden kanssa hauskaa töissä mutta ei mitään tekemistä töiden ulkopuolella).