ongelma se tämäkin: mun elämä on niin täynnä ihania

asioita, että en kerta kaikkiaan ehdi nauttia niistä! Tai nautin kyllä, kaikista, mutta en ehdi oikein kunnolla pysähtyä niiden äärelle fiilistelemään.



Mulla on kaksi maailman ihaninta lasta, mies johon olen järjesttömän rakastunut, opiskelen unelma-ammattiani yliopistossa, remontoimme kotiamme vastaavaam kaikkia haaveitamme, mukavia kavereita ja jopa aivan aitoja ystäviäkin, kun haluan taas työelämään mua odottaa kiva osa-aikatyö joka mahdollistaa lasten kotihoidon...



Mutta päivän menee vaan niin, että on ihan hengästynyt. Mun täytyy ihan keskittyä, ettei mun unelmaelämästäni tule sitä paljon puhuttua suorittamista.



Mutta enpä mitään antaisi poiskaan, kaiken olen itse valinnut ja halunnut.



Ihanaa ja kamalaa! :D