Auttakaa! Mistä saan potkua alkaa liikkumaan ja mielellään myös

Millaisesta liikunnasta pidät? Mitä olisi helppo toteuttaa? Liikutko mielummin yksin vai kaverin kanssa? Nyt on kesä tulossa, ulkona on helppo liikkua fillarilla, kävellen, juosten, metsässä vaeltaen tai rullaluistellen

laji mistä pidät. Silloin liikunta ei ole pakkopullaa. Minä olen urheilullinen mutta olen esim. aina vihannut juoksemista. En koskaan käy lenkillä, paitsi koiran kanssa kävelen.

pitäs alkaa liikkumaan mutta kun ainoa mikä kiinnostaa on ratsastus, ratsastan kerran viikossa ja sehän ei riitä..(ja en pääse tallille useammin eikä olis rahaakaan) joka päivä pitäs liikkua. Mulla ei kyllä oo ylipaino-ongelmaa, päinvastoin mutta olen täysin rapakunnossa..:(

ja mieli. Itselläni se on punttitreeni, jos menee kolme päivää etten käy salilla, on olo tunkkainen ja mieli kiukkuinen. Ja kun joskus salille meno tympäisee, niin 5 minuutin jälkeen on jo ihan eri mieliala. Tykkään myös kesällä fillaroida ja juosta ja pelata lasten kanssa jalkapalloa, pesistä jne, joista tulee liikuntaa ihan siinä sivussa.

että et rehki ensimmäisellä kerralla itseäsi ihan loppuun, aloitat vähän kerrallaan mitä ikinä nyt aloitatkaan. pikkuhiljaa nopeennat tahtia! siitä se sitten lähtee ja ei kauaa mene kun huomaat että olet ns. koukussa!

Minä tarvitsen "sääntöjä", pientä pakottamista ... jos alan miettiä mistä tykkään ja mikä olsi fiilis nyt liikkua, niin hommasta ei tule mitään. Aloitin juoksukoulun ja ainakin nyt alkuun noudatan sitä pakko-mielellä kurinalaisesti. Toivon, että aikaa myöten liikunnan ilo löytyy ja into lähteä lenkille.



Kokeneemmat liikkujat: kuinka pian liikunnasta alkaa saada iloa? Siis että liikkeelle lähtö ei ole väkinäistä vaan oikein odottaa milloin pääsee urheilemaan ja saa siitä hyvää oloa.

lähde kävelylenkeille!



Mulle kevennykseen toi sysäyksen se, että alkuvuodesta kaveri sanoi laihtuneensa seitsemän kiloa. Aloin heti tsemppaamaan itseäni, vaikka ei liikakiloja ole, mutta silti haluan pari pois.

tuo kevätaurinko piristää niin paljon, että saat puhtia miettiä jotain muutakin liikuntalajia ja kun huomaat kunnon kohentuvan jo pienelläkin ponnistuksella saat varmasti lisää intoa myös laihtumiseen. kunto kun paranee kaikkein eniten juuri huonokuntoisilla. mikä on suunnattoman palkitsevaa.



ja itse siis olen samassa tilanteessa, sama pituus, sama paino ja vanhasta kokemuksesta tiedän, että tuolla tavalla se kipinä syttyy. itselläni on takana vakava loukkaantuminen ja liikkumattomuuden vuoksi painonnousu. nyt ajattelin palata vähitellen takaisin vanhoihin tapoihini. tosin aloitan ihan vain näin kävelemällä ja nauttimalla tuosta auringosta alkuun. lisään sitten myöhemmin juoksulenkkejä sekä kuntosalitreenejä, kun luotan jalkani kestävän enemmän.

Ihan niin rauhalliseen tahtiin, että tuntuu hyvältä. Kyllä kunto pikku hiljaa kohenee ja vauhtia voi lisätä, mutta motivaatio menee varmasti jos verenmaku suussa painelee. Reittiä on hyvä vaihtaa, ettei kyllästy.



Minulla paras motivaattori on ollut soitin. Musiikkia vaihdan heti, kun alkaa kyllästyttää. Kuuntelen lenkillä sellaista musiikkia, jota en juuri muualla kuuntele. Lyhyitä ja vauhdikkaita kappaleita. Kun musiikki on hyvää ja tehokasta ei tule edes mietittyä liikunnan raskautta.



Yritin miettiä tuota kysymystä milloin liikunnasta tuli nautinto, mutta en osaa sanoa. Minulla varmaan juokseminen toi ilon. Se, kun tajusi edistyneensä. Vaikka se tuntui edelleen raskaalta ja vaikealta, mutta muisti sen alun jolloin ei jaksanut kuin 100 metriä kerrallaan. Nyt muutaman vuoden juoksemisen jälkeen jaksaa paljon paremmin hiihtää ja pyöräilläkin, vaikka luulin olevani ihan hyvässä kunnossa aiemminkin.