Kuulin taas että yksi vanha kaveri on menehtynyt. Ei tunnu missään.

Kuole pois!

Ihan normaalia. Ei tässä iässä tunne-elämä ole ympäriinsä. Ihmisiä syntyy ja kuolee. Se siitä.

Entinen minua vanhempi panonainen varoitti että kun täyttää 50+jotain niin silloin viimeistään "ei ole vitunkaan väliä". Oli tosin mt-tapaus, mutta pitää paikkansa että ihminen ikäänkuin kyynistyy kaikenlaista nähneenä vanhetessaan.

Sitä oppii aikuisena suodattaa nää asiat oudolla tapaa vaan pois, kokemusta on ja olen vasta 31

Tämähän riippuu henkisestä kypsyysasteesta. Aivan mahdollista olla pikkuvanha 45v eikä antaa ns. vittujakaan. 

 

olen 41 ja sama juttu :)

Kuulin juuri, että erään sukuhaarani jäsenistä kolme on kuolemankielissä.

Ei tunnu missään - mitäs ottivat ne pirun piikit, vaikka kerrottiin, että myrkkyä.

Ei, he pelkäsivät enemmän kuolemaa ja ottivat kaikki ne piikit - ja siksi jo nyt kuolevat.

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia. Ei tässä iässä tunne-elämä ole ympäriinsä. Ihmisiä syntyy ja kuolee. Se siitä.

Muistan kun olin teini ja yläasteella ja yksi naamatuttu rinnakkaisluokan oppilas tappoi itsensä. Mietin sitä tuolloin paljon, se oli mielessä koko ajan. Myös parikymppisenä tapahtui yksi menehtyminen, kun eräs puolituttu meni sairauteen ja mietin sitäkin.

Nyt olen tosiaan 45-vuotias ja tuttuja on mennyt alkoholiin, itsemurhaan, onnettomuuksiin ja sairauksiin, eikä ne herätä mitään tunteita. Kaikki kuolleet on aikanaan olleet elämässäni tiiviisti läsnä. 

Kai sitä sitten tunteet vaan latistuu. Ja miksipä ei latistuisi? Joku päivä olen itsekin tuossa porukassa. Näin se elämä menee.

ap

Minulta kuoli oma lapsi kun olin 57. Mitä luulette, tuntuiko missään?

Minulle on käynyt niin, että avaruusolennot vetää kamaa rappukäytävässä ja pitävät älämölöä, niin siksi on ollut monta unetonta yötä putkeen enkä tunne sanalla sanoen mitään.

Muistan kun isovanhempani aina tuumasivat, että nyt se ja se on kuollut. Että kai se on taas lähdettävä hautajaisiin. Minusta se tuntui oudolta, että asiasta puhuttiin hyvin asiallisesti ilman tunteita, vaikka monet näistä oli olleet heidän elämässään jopa 70 vuotta. Mutta kaipa he olivat ymmärtäneet, että aika aikaa kutakin. Kahvit sitten hörppäsivät muistotilaisuudessa ja niin yksi pala omaakin menneisyyttä oli mullan alla. Se siitä. Ja nyt ovat itsekin maan alla, se siitä.

vain lemmikkien kuolemat satuttaa, on sitten oma tai kaverin

Vierailija kirjoitti:

Minulta kuoli oma lapsi kun olin 57. Mitä luulette, tuntuiko missään?

Kai se tuntui jos oli oma lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Minulta kuoli oma lapsi kun olin 57. Mitä luulette, tuntuiko missään?

Maailma on täynnä ihmisiä joiden lapsi kuoli heidän ollessaan 56. Helpottaako?

minunkin enisestä lähipiiristä kuollut hiljaan 2. molemmat olivat ottaneet minusta voimakkaasti etäisyyttä niin en tunne juurikaan surua. Toinen entinen op. kaveri, olimme aika tiiviisti yhdessä noin 3 v. Toinen sukulainen.  Ne ajat olivat kuitenkin menneet, muistot jäi. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulin juuri, että erään sukuhaarani jäsenistä kolme on kuolemankielissä.

Ei tunnu missään - mitäs ottivat ne pirun piikit, vaikka kerrottiin, että myrkkyä.

Ei, he pelkäsivät enemmän kuolemaa ja ottivat kaikki ne piikit - ja siksi jo nyt kuolevat.

Muista ettet sinä vain ota piikkejä niin et vanhene, sairastu etkä kuole koskaan

Maasta tulimme ja maahan palaamme ei ole totta koska olemme myös ilmaa ja sitä ennen olimme tähtitomua.

Kuolemaan tottuu kun niittä tulee useampia vastaan, niin se vain on.

Vierailija kirjoitti:

Entinen minua vanhempi panonainen varoitti että kun täyttää 50+jotain niin silloin viimeistään "ei ole vitunkaan väliä". Oli tosin mt-tapaus, mutta pitää paikkansa että ihminen ikäänkuin kyynistyy kaikenlaista nähneenä vanhetessaan.

Kun itse on lähempänä loppupäätä kuin alkupäätä niin ikuisista eroista tuleekin vain hetken päästä.

Vierailija kirjoitti:

vain lemmikkien kuolemat satuttaa, on sitten oma tai kaverin

Oman isän poismeno oli helppo käsitellä, mutta häneltä jääneestä koirasta luopuminen otti tosiaan koville.

Vierailija kirjoitti:

Kuulin juuri, että erään sukuhaarani jäsenistä kolme on kuolemankielissä.

Ei tunnu missään - mitäs ottivat ne pirun piikit, vaikka kerrottiin, että myrkkyä.

Ei, he pelkäsivät enemmän kuolemaa ja ottivat kaikki ne piikit - ja siksi jo nyt kuolevat.

Otin äskettäin 2 piikkiä. Kuolenko nyt kahteen kertaan? Kuinka pian?