Onko homeongelmista selvinneitä linjoilla?

Meillä oli taistelu talosta, jossa home- ja muita ongelmia. Ei onneksi mennyt oikeuteen asti, silti se oli tuskainen puolivuotinen. Homeen kanssa on vaikea taistella, kun on vaikea todentaa että juuri nämä homeet on aiheuttanut juuri nämä oireet, eikä ne ole tullut esim. työpaikalta. Olen kuullut naurettavia väitteitä, joita oikeudessa heitellään. Kovaan prässiin joudutte, siihen kannattaa varautua. Mutta meillä tilanteen oikeastaan pelasti meidän pieni vauva, joka pakotti hymyilemään ja unohtamaan hetkeksi ongelmat. Ilman vauvaa olisi ollut aika vaikeaa pitää itsensä koossa. Toivottavasti teillä on hyvä lakimies. Ja ehdottomasti kunnon lausunto (tavarantarkastaja joka perehtynyt homeisiin). Menkää Aste ry:n järjestämään vertaistukitapaamiseen, siellä saa jutella samanhenkisten kanssa. Itse tunsin aivan pöntöksi, kun tutuille juttelin meidän asioista. Ei voi ymmärtää sitä kaikkea, ellei ole itse sitä läpi käynyt. Ja vinkkinä: miettikää tarkkaan, jos saatte vastapuolelta jotain ehdotusta, oikeusprosessi on pitkä ja erittäin kallis, oikeuden päätös on milloin mitäkin. Vaikka tyytyisitte huonompaakin tarjoukseen, usein se voi olla parempi kuin piiiitkä ja henkisestikin uuvuttava oikeustaisto. Toivottavasti nämä julkisuuteen tulleet hometalotapaukset helpottaa hieman edes teidän prosessia. tsemppiä teille.

vaan oleellista on se, onko asunnossa hometta. JOs homeongelma on testein (materiaalinäytteet) todettu niin käytännössähän neuvottelette korjauskustannuksista ja hinnanalennuksesta. Mitään korvauksia terveydellisistä haitoista ei saa.



Miten tiedätte, että asunnossa on hometta? Materiaalinäytteet kannattaa tutkituttaa kahdessa eri paikassa. Yhteys terveystarkastajaan ja asumisterveysliittoon. Kunnon juristi. Siinäpä ne tärkeimmät ohjeet. Monipuoliset asiantuntijalausunnot. Mahdolliset lääkärinlausunnot muun lisäksi.



Taloyhtiön kanssa on todella ikävä tapella. Meillä ratkaisu saatiin vasta oikeustaistelun jälkeen.



Tsemppiä, tuo on todella rankkaa.

Jos rahkeet suinkaan antaa periksi niin muuttakaa evakkoon ainakin siksi aikaa kunnes asunto on korjattu - helpottaa paitsi terveydellisesti myös henkisesti ihna mielettömästi kun ei tarvitse omassa kodissaan joka hengenvetoa pelätä ja miettiä. Samalla on helpompi turvata pieneille lapsille se turvallinen arki - toivottavasti evakkokämpää löytyy sellaiselta matkalta että hoitopaikat, kaverit yms pystyy pitämään muuttumattomina.



Asumisterveysliitto Aste oli hyvä linkki, sieltä saa myös vinkkejä asiaan perehtyneistä rakennusterveysasiantuntijoista ja lääkäreistä - tavallisten kanssa puhuminen on kokemusteni mukaan vähien voimavarojen haaskausta. Itse muistan itkeneeni yhdelle työterveyslääkärille tilannettamme tunnin ja viimeisenä ratkaisuvaihtoehtona tämä ehdotti kuin jumalan sanana että "no mutta ainahan te voitte purkaa sen kaupan". Ai voidaan vai. Ikävä kyllä ei ole ihan niin yksinkertaista, sitä toki oltaisi itse haluttu.



Samoin sukulaisten hyvää tarkoittavat "ai kun kamalaa, tuohan on ihan helvetti, no onneksi te olette koulutettuja ihmisiä ja osaatte hoitaa homman, VIELÄKÖ teillä on se tilanne päällä, meidäänkin tytön asunnossa oli kph:n silikoneissa hometta ja jouduttiin soittamaan isännöitsijälle että tuli vaihtamaan tiivisteet, hyvä että korjataan, mutta toi on varmaan tosi vaikea silti ikinä myydä" jne vaan lisäsi ahdistusta niin että kieltäydyin lopulta tiukasti mutta ystävällisesti puhumasta niiden kanssa aiheesta - me kerrotaan sit kun on jotain kerrottavaa.

kun muutimme rivitaloasuntoomme. Meni melkein vuosi, että home löydettiin, se oli talonyhtiön omistamissa rakneteissa.



Siitähän se riemu repesi. Meitä syytettiin suunnilleen mielisairaiksi vaikka homenäytetteestä oli raporttia mustaa valkoisella. Raportit oli huijausta jne.



Remontti tehtiin ja oma osuutemme talonyhtiön laskusta oli n 2000 euroa. Lisäksi tuli muita kuluja kun mm asuimme muutaman kuukauden vuokralla. Kulut jäivät niin "pieniksi" ettei edellinen myyjä joutunut asiasta vastuuseen. Emme todellakaan jaksaneet alkaa asiasta tappelemaan saati jonnekin oikeuteen viemään. Ei meillä ollut mitään todisteita siitä, että myyjä olisi tiennyt ongelmasta. Ei meilläkään kaikilla perheenjäsenillä ollut oireita saati, että olisivat mitään haistaneet.



Jaksamista! Me jäimme asumaan asuntoomme ja olemme olleet tyytyväisiä.