Lue keskustelun säännöt.
En pysty viemään lasta hoitoon
12.04.2010 |
Täällä taas yksi hysteerikkomamma.
Oon ollut kotona koko ajan nyt 1,5-vuotiaani kanssa ja viimeistään syksyllä pitäis viedä lapsi hoitoon. Tuntuu, etten millään pysty antamaan häntä vieraille ihmisille. Lapseni on tottunut kyllä hoidossa oloon (isovanhemmilla on ollut yötäkin useasti).
Pelkään, että hän jaa jonnekin yksin itkemään eikä kukaan huomaa. Loukkaa itsensä, tulee kiusatuksi, tms. Vaihdetaanko päiväkodissa kakkavaippaakaan heti vai vasta parin tunnin päästä asioinnista...
Varmaan ihan pönttöjä pelkoja, mutta en vaan pääse niistä. Pitää varmaan hakeutua johonkin hoitoon. Nyt jo itkettää ja ahdistaa ajatus syksystä.
Kommentit (17)
esim. viikoksi ennen kuin lapsi jää sinne yksin. sitten näät, miten siellä toimitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kai jokaista äitiä ahdistaa... ja pelkää noita samoja juttuja. Minuakin ahdisti... ihan nuo samat jutut. Sitten vasta ahdistikin, kun lapsi kahtena ekana päivänä itki perääni aamuisin. Hoitaja kertoi kyllä, että itku loppui aina nopeasti, mutta ei se minua yhtään lohduttanut. Aina menin töihin itkeneenä.
Hyvin asiat kuitenkin olivat ja ovat vieläkin. Lapsestasi pidetään ihan varmasti huolta... Meillä ainakin, kun kakkasi vaippaan hoidossa, tulivat kuulemma hoitokaverit hyvinkin kärkkäästi ilmoittamaan hajuongelmasta. Yksi tyttö olisi kovasti tahtonut vaihtaa vaippaa (oli 5v ja kotiin oli tulossa uusi vauva, tytö oli utelias).
Mutta , mies on samaa mieltä että ei vielä. Karsimme todellakin kaiken ylimääräisen pois. Toinen auto seisomaan (tarkoittaa sitä että päivisin en enää voi käydä missään, edes kaupassa)
Kaikki lainat tauolle, vain korot maksetaan.
Mutta varmasti siellä hoidossa menee kaikki ihan hyvin. Ovathan lapset vuosikymmeniä olleet päiväkodeissa, ja selvinneet :D
Alku on aina hankalaa.
Nyt on hyvä aika aloittaa pottailu niin ei tarvi enää päiväkodissa kulkea vaipoissa.
Ymmärrän hyvin huolesi. Oma lapseni meni 2-vuotiaana päiväkotiin. Kävimme viikon verran yhdessä siellä, sen jälkeen lapsi oli pari viikkoa vain lyhyen päivän hoidossa ja vasta sen jälkeen menin töihin kokopäiväisesti. Kaikki on sujunut hyvin.
Vähän pelkäsin että nauratte itsenne kipeiksi näille mun jutuille =).
Olen vähän nolo kun en tullut edes ajatelleeksi että lapsi vois oppia potalle ennen hoitoon menoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikista kannustavista viesteistä huolimatta lapsia siellä päiväkodissa kiusataan, alistetaan, jopa pahoinpidellään. Ei koskaan palstamamman lapsia, mutta niitä muita.
Kiusaaminen alkaa jo päiväkodissa.
Olkoo tädillä sitten sylissä vaikka kolme tenavaa mutta ei ketään jätetä yksin itkemään.
Ole huoleti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sama juttu minullakin. tiesin kylläkin jo ennen lasten syntymää, etten halua viedä heitä päivähoitoon - arvovalintakysymys. olen työssä tai siis olin ennen lapsia päiväkodissa lastentarhanopettajana useita vuosia; tiedän mitä arki siellä on enkä halua sellaista lapsilleni. mutta kyllä pienimmätkin päiväkotiin sopeutuvat - sitä en halua tietää millä kustannuksella toisinaan. mutta voimia sinulle, rankka juttu varmasti.
Olkoo tädillä sitten sylissä vaikka kolme tenavaa mutta ei ketään jätetä yksin itkemään.
Ole huoleti!
Mutta kun syli ei ole äidin ja kun tädin syli on vieras ja ilman merkitystä. Emme me aikuisetkaan kenen tahansa syliin mennä kun ahdistaa ja ikävä rakasta, kuitenkin jatkuvasti uskomme että päiväkodin aikuisen syli (lapselle vielä vieras)olisi lapselle jonkinlainen turva. Kumma juttu!
Uskomme myös sitkeästi että kun lapsen itku lakkaa äidin lähdettyä että kysymys olisi hädän ja ikävän yhtäkkisestä häviämisestä. Todellisuudessa lapsi on vielä niin pieni ettei edes pysty tuntemaan ilman äidin tai turvallisen aikuisen läsnäoloa.Vasta isompi taapero pystyy ilmaiseman,usein varsin raivokkaasti, että haluaa äidin takaisin eikä halua yksin päiväkotiin jäädä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta se mitä ei ymmärretä ja joka todella tärkeä äitien ymmärtää on että vaikka lapsi lopettakin itkun näissä päivähoidon aloitus tilanteissa,kun äidin apu ei enää ole saatavilla, ei se merkitse sitä että että lapsen hätä ja sisäinen olotila rauhoittuisi vaan yksinkertaisesti että ei ole mahdollisuuksia tunteita ilmaista ilman turvallisen aikuisen läsnäoloa. Näin lapsen kehittymätön mieli toimii.
Kannattaa äitien tutustua kirjaan Erna Furman:Auta lasta kasvamaan. Erityisesti lukuun "Tunteet" jos haluaa paremmin ymmärtää lapsensa tunteita päivähoidon aloituksessa ja muutenkin.
ja pienempi aloitti kun oli 3 v. Nyt on 4,5 v ja vieläkään en ole tottunut ;)
En toisaalta enää haluaisi enkä voisikaan olla "vain" kotona, mutta olen järjestellyt viikon neljäpäiväiseksi ja pidetään kaikki syys/hiihtolomat ja koko kesän on kotona.
Ei vaan sovi mun vartalolle :) Olen enemmän perinteistä mammatyyppiä ja tykkään olla lasteni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kun syli ei ole äidin ja kun tädin syli on vieras ja ilman merkitystä. Emme me aikuisetkaan kenen tahansa syliin mennä kun ahdistaa ja ikävä rakasta, kuitenkin jatkuvasti uskomme että päiväkodin aikuisen syli (lapselle vielä vieras)olisi lapselle jonkinlainen turva.
Ekaksi haluaisin kysyä tämän kirjoittajalta, miksi sinua ahdistaa, että lapsellesi kehittyy muitakin turvallisia aikuissuhteita kuin äitisuhde. Minusta on loistavaa, että lapsellani on muitakin luotettavia ja tärkeitä aikuisia kuin minä ja isä. Hoitotädistä voi tulla todella tärkeä henkilö lapsen elämään. Eikä se vähennä äidin/isän osaa lapsen elämässä ollenkaan.
Minusta kommenttisi oli vaan itsekkyyttä tai itseriittoisuutta, vain muka äidin syli on kyllin hyvä, huoh.
Mä olin aivan sekaisin varmaan jo puoli vuotta ennen kuin vein poikani hoitoon päiväkotiin. Olin "satavarma" että hoitajat siellä kiduttavat lastani, pakkosyöttävät, itkettävät yms. kamalaa. poika oli silloin 2,5v kun meni hoitoon.
Mutta, kaikki on mennyt tosi hyvin, hoitajat on maailman ihanimpia, paremmin ei oikeasti vois olla. Ja muuten, mä ainaki puhuin siel päiväkodissakin et mua huolettaa aika paljon jne. Älä turhaa vielä stressaa :) (vaikka tietysti stressaat kuitenki)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap:lle vielä sen verran, että niinkuin joku jo sanoikin, niin hoidon aloitus on usein vanhemmille kovempi paikka kuin lapselle. Pitää päästää irti ja antaa lapsi jonkun toisen vastuulle (osaksi päivää). Mua ainakin ahdisti, että joku toinen syöttää mun lasta, joku toinen hoitaa häntä, puhaltaa kun satttuu jotain... Mutta vastalahjaksi tästä saa, että hoitaja jakaa kasvatusvastuuta kanssasi. Kuuntelee, antaa omia mielipiteitään ja kannustaa.
En tiedä onko meidän päiväkoti vain poikkeuksellisen hyvä, siellä on aivan ihania tätejä, joilta on saanut paljon tukea kaikissa uhmis -asioissa ja muutenkin hyviä vinkkejä. Aina on syliä ollut tarjolla ja muutenkin joka aamu vastaaotetaan todella lämpimästi. Sanomattakin on selvää, että lapsikin viihtyy todella hyvin.
Hyvin se menee ja aina itkevä lapsi saa sylin!
Olkoo tädillä sitten sylissä vaikka kolme tenavaa mutta ei ketään jätetä yksin itkemään. Ole huoleti!
luettuani täällä av:lla uudelleen nostettua ketjua Tampereen päiväkodeista, alkoi itseänikin ahdistaa. Lapsemme on menossa ehkä hoitoon ensi sykysnä ja on tuolloin vasta 1,5-vuotias. Koetetaan nyt säästää, ettei tarvitsisi vielä silloin lapsen hoitoon mennä.
Ja se mikä siinä Tampere-ketjussa pisti silmään oli se, että hoitajat kirjoittivat, ettei niitä lapsia jaksa pitää sylissä, kun se on terveysriski heille. Siksi ulkoillessa itkevät lapset saavat vaan kököttää maassa ja itkeä. Että näin, kyllä syliä on tarjolla... joopa joo...
Mutta kun syli ei ole äidin ja kun tädin syli on vieras ja ilman merkitystä. Emme me aikuisetkaan kenen tahansa syliin mennä kun ahdistaa ja ikävä rakasta, kuitenkin jatkuvasti uskomme että päiväkodin aikuisen syli (lapselle vielä vieras)olisi lapselle jonkinlainen turva.
Ekaksi haluaisin kysyä tämän kirjoittajalta, miksi sinua ahdistaa, että lapsellesi kehittyy muitakin turvallisia aikuissuhteita kuin äitisuhde. Minusta on loistavaa, että lapsellani on muitakin luotettavia ja tärkeitä aikuisia kuin minä ja isä. Hoitotädistä voi tulla todella tärkeä henkilö lapsen elämään. Eikä se vähennä äidin/isän osaa lapsen elämässä ollenkaan.
Minusta kommenttisi oli vaan itsekkyyttä tai itseriittoisuutta, vain muka äidin syli on kyllin hyvä, huoh.
Vähän ymmärsit kyllä väärin. Puhuin juuri samasta asiasta kuin Sinä.Kun lapsi aloittaa päivähoidossa ei tällä VIELÄ ole hoitajaan minkäänlaista suhdetta vaan on tottunut luottamaan äidin apuun ja hoivaan koska ollaan niin pitkään yhdessä aikaa vietetty,siksi alku on vaikea KUN SUHDE ei vielä mitään merkitse.Päiväkotien mahdollisuudet tarjota kaikkein pienimmille juuri tätä TURVALLISTA JATKUVAA suhdetta jota tämän ikäinen tarvitsee, ovat useimmissa päiväkodeissa liki mahdottomat.Pp-hoitajaan usemmiten pieni pystyy paremmin turvallisen suhteen rakentamaan kun on aina paikalla ja SAMA aikuinen.
Päiväkodeissakin pystytään tähän tutustumiseen panostamaan, joka helpottaa sekä lasta että vanhempia.Omahoitaja työtavassa esim.tähän kiinnitetty erityistä huomiota.
kyllä ne vaipat vaihdetaan, kun lapsi haisee. Eihän se ole mukavaa kenellekkään olla hasulin vieressä.
Ja kyllä ne huomataan eikä jää yksin. Usein lapsen hoitoon vieminen on äidille suurempi trauma kuin lapselle itselleen. Ensimmäinen kertakin , kun se lapsi itkee äidin/isän perään on oikeesti rankempaa vanehmmalle. meinaan 99% lapsi lopettaa itkunsa kun äitiä ei enää näy.
Relax vaan, hyvin lapsesi tulee pk:ssa pärjäämään.