Kun puoliso ei ymmärrä opiskelun tärkeyttä..
Yhteisestä sopimuksesta etäopiskelen ja aina on kuitenkin riitaa siitä, että miehen mielestä olen liikaa koneella ja "aina" opiskelen. Käytän mahdollisimman vähän aikaa opiskeluun. Mutta tentteihin on pakko lukea ja tehtävät on pakko tehdä, eikä niitä hetkessä sutaista. Enkä muutenkaan ole sellainen opiskelija, joka menee siitä mistä rima on matalin eli minulle ei riitä, että vain läpäisen juuri tentit vaan haluan myös osata oikeasti, käsittää opiskelemani asiat ja saada hyviä arvosanoja.
Pääseekö tällaisessa koskaan toisen kanssa samalla viivalle. Miehen oma koulunkäynti on ollut aikanaan sitä, että kirjat reppuun ja siellä ne on suurin piirtein ollutkin. Paperit on amiksesta saanut ja duunari on nykysellään. On toki hienoa, että on edes jotain opiskellut ja että on vakituinen työpaikka, nykypäivänä harvinaisuus.
Mies haluaa aina keskeyttää, jos teen jotain esseetä tai yritän keskittyä tenttiin lukemiseen. Se huikkii lasten kanssa jotain ovensuussa tai sitten se haluaa seksiä, kun lapset nukkuu tai huutelee minua ulkoilemaan. Ja tuo on kuulkaa rasittavaa, jos on juuri heti pakko saada jokin tehtävä tehtyä ja palautettua, kun viimeiset tunnit ennen palautuksen jättöä paukkuu.
Kommentit (5)
Tietyt päivät, jolloin opiskelen. Jopa tietyt kellonajat, ei niitä voi edes kaikkia muuttaa, luennoista kun on kyse. Ja muulloin en koneelle mene, äskettäin erehdyin menemään, kun tiesin että yksi palaute tulee sinä päivänä. Mies nosti älyttömän metakan, enkä ollut kuin 10 minuuttia ja luin vain sen palautteen...
Eikä miehen harrastuksia muuten lasketa pois parisuhdeajasta, miksi minun läksyjen luku pitäisi???
Kuulostaa siltä, että miehesi on vaikea hyväksyä sitä, että sinua opiskeleminen kiinnostaa ja häntä ei. Ehkä hänellä on vähän huono itsetunto asian suhteen eikä osaa suhtautua kunnioituksella siihen että sinä opiskelet. Kannattaisi varmaan ottaa asia puheeksi ja selvittää, mitä ajatuksia miehesi käytöksen takana on.
tunnen kyllä käytöksen. Mitä enemmän häiritsee, on tottunut aikanaan siihen, että en viitsi sitten. Kun yritin hakea töitä, latisti millä milloinkin, matka liian pitkä, palkka liian pieni jne. Nyt opiskelen uutta ammattia, jotta saisin lähempää töitä ja parempaa palkkaakin, niin nythän tuo tekee kaiken taas niin vaikeaksi. Onko tuo sitten alistusta ja ilkeyttä vai pelkääkö että "viisastun liikaa ja löydän jotain muuta"..
Olen kokopäivä työssä ja samalla viimeistelen lopputyötäni. Pari kuukautta sitten otimme monesti yhteen siitä, että minun pitää saada opiskelu rauhaa, sillä minun on pakko valmistua tänä keväänä. No nyt olen saanut opiskella kun olen laatinut tiukat säännöt ja sopinut ne miehen kanssa. Pari kuukautta elämästä ei pitäis olla niin vaikeaa. Onneksi meillä mies tuon ymmärsi, sillä jos nyt en saa tehtyä työtäni joudun takaisin koulun penkille suorittamaan lisää kursseja.
Tietty aika päivästä olisi opiskelua varten, esim. lasten päiväunet + kaksi tuntia joka ilta, tai mikä nyt onkaan riittävä. Mies voisi vaikka valita, antaako mielummin sulle ne kaksi tuntia opiskeluaikaa silloin kun lapset vielä valvovat ja lähtee vaikka lasten kanssa pihalle tai sitten jos haluatte viettää aikaa perheenä, niin sitten sun on käytettävä se 2 tuntia silloin kun lapset nukkuu ja se on sitten pois parisuhdeajasta. Selkeät säännöt siis.