Lue keskustelun säännöt.
Olenko osani ansainnut?
10.04.2010 |
Olen ollut mieheni kanssa naimisissa yli 10 vuotta ja meillä on kolme lasta. Menimme ihan teineinä yhteen, enkä koskaan ole ollut/seurustellut/harrastanut seksiä kenenkään muun kanssa.
Pari vuotta sitten (kuopuksen ollessa 2-v) ihastuin toiseen mieheen, mukavaan työkaveriini. Perheellinen hänkin. Flirtti kulki työpaikalla ja kerran koulutusreissulla menin hänen hotellihuoneeseensa jatkoille (siellä oli muitakin) ja jäin viimeisenä sinne ja tunnustin hänelle ihastuneeni ja (humalassa) sanoin että voin jäädä hänen viereensä nukkumaan, jos hän haluaa, mutta ei sitten mitään muuta! Emme halailleet, emme edes pussailleet ja lopulta päätimme yhdessä että tämmöistä pelia ei voi jatkaa ja menin omaan huoneeseeni, en siis hänen viereensä. Mitään fyysistä ei siis ollut. Sitten päätin, että nautin siitä mitä olen saanut ja unohdan koko ihastuksen, suhtaudun häneen vain mukavana työkaverina.
Päätöstä vahvistaakseni kirjoitin naispuoliselle luottoystävälleni meilin, jossa mainitsin tämän "hotelliyön" (olimme siis puhuneet tästä ystäväni kanssa jo aiemmin) ja että sen jälkeen olen edelleen ihastunut, mutta haluan sen loppuvan. Pohdin myös mieheni ominaisuuksia verrattuna tähän toiseen, lopputulemana siis että ilman muuta haluan jatkaa oman mieheni kanssa.
Mieheni meni koneelleni ja näki ko. meilin.
Tietenkin hän luuli, että olen pettänyt ja on ollut seksiäkin! Seurasi ihan hirveitä viikkoja, joiden aikana mieheni oli todella masentunut ja ahdistunut, seurasi jokaista askeltani ja mun piti tilittää jokainen hetki päivästäni, jokainen puhelu ja jokainen viesti puhelimesta ja sähköpostista piti näyttää. Vakuutin kerta toisensa jälkeen että mitään ei tuon miehen kanssa tapahtunut ja että olin jo ennen "kiinni jäämistäni" päättänyt pakottaa itseni eroon ihastuksestani. Myös ystäväni vannoi miehelleni, että en ole tehnyt mitään tuon ihastuksen kanssa.
Siitä huolimatta tilanne rauhoittui hyvin hyvin hitaasti, ja nyt 2 vuoden jälkeen edelleen mieheni vahtii, tutkii puhelintani, vaatii lukea meilejäni, kyselee. Ei puhettakaan omista menoista minulle. Pääsen joskus ulos iltaisin, ehdottomasti tyttöporukalla, ehdottomasti ennen puolta yötä kotiin ja mies soittelee tarkistussoittoja koko illan. Jos olen pitkään kaupassa, hän soittaa. Jos olen pidemmällä lenkillä, hän tarkistaa lenkkeilyvaatteeni. Onko tämä normaalia enää? Ainakin tätä on hyvin vaikea kestää, vaikka rakastan häntä kovasti!!
Mies itse menee omissa menoissaan ihan vapaasti, niin kuin aina ennenkin. Nytkin on risteilyllä kavereiden kanssa...
Kommentit (13)
mutta ymmärrän miehesi mustasukkaisuuden. Toisaalta tuo kyttäys on mennyt yli ja jos itse huitelee risteilyillä jne niin itse kyllä alkaisin epäillä jo miehen puuhia. En nyt halua olla taas hirveä pessimisti, mut epäilyttää, onkohan hän nyt varalta itse kostanut. Yleensä ne, jotka kontrolloi, pettävät myös itse. Poikkeuksia toki voi löytyä.
Kävittekö muuten missään pariterapiassa selvittämässä tuota asiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varsinkaan tietokoneen välityksellä, joten joo, olet osani ansainnut. Toisaalta, mieshän ei voi sinua oikeasti estää menemästä mihinkään, vai käykö käsiksi, jos sanot että lähdet tyttöjen kanssa kaupungille iltaa viettämään? Jos käy, niin olet väärän miehen valinnut alun alkaenkin.
käsittelee sähköpostiviesteissä myös henk. koht. asioita? En siis ymmärrä mitä typerää siinä on, jos en pääse livenä ystäväni kanssa juttelemaan, ja laitan hänelle sähköpostia.
Ikinä ennen tuota ei meidän perheessä oltu rikottu viestisalaisuutta, ei puolin eikä toisin, joten en osannut sitä odottaa. Silti, siinä munasin että jätin meilini auki - toki sähköpostini on salasanan takana normaalisti.
Mutta koneeni on oma, eikä miehelläni aiemmin ollut mitään asiaa koneelleni, hänellä on omansa.
Missään tapauksessa mieheni ei uhkaa väkivallalla. Mutta loukkaantuu hirveästi ja mököttää päiväkausia jos yritän päästä johonkin iltamenoihin, tiuskii ja syyttelee. Johan se vaikuttaa lapsiinkin. Lisäksi hän syyllistää, että pilaan hänen elämänsä ja lasten elämän jos aiheutan vielä lisähaittaa suhteeseemme ( = menen omiin menoihini ilman lupaa).
Vaikea on uskoa, että hän itse pettäisi. Mutta eihän sitä tiedä, en kyllä halua myöskään vaivata sellaisella päätäni. Oletan, että sitten lakkaisi mun "pettämiseni" vaivaamasta jos itse aloittaisi kaksoiselämän?
Parisuhdeterapiaan tässä kai pitäisi, ei siis sellaisessa ole käyty, on vain kirjoitelu kirjeitä (meilejä, ehheh) toisillemme ja purettu asiaa, mielestäni saatu selvitettyäkin asioita tosi hyvin, mutta kyttäys vain jatkuu.
Tavallaan ymmärrän miestä, on lapsena joutunut todistamaan äitinsä pettämisiä.
Ja tosiaan turhaa vaivaat päätäsi sillä pettääkö miehesi vai ei.
Kannattaisi ehdottaa miehelle sitä pariterapiaakin, vaikka varmasti nuo meilit ja kirjeet on auttanut myös eteenpäin. Ehkä siellä mies voisi sitten myös purkaa tuota lapsuuden juttua.
Minulla isä petti äitiä ja jäi kiinni juuri kun tulin murrosikään eli pahin mahdollinen vaihe, kun erohan heille tuli. Meni mun luotolta miehiin pohja lopullisesti pois. Ensimmäiset vuodet nykyisen mieheni kanssa olin todella mustasukkainen ilman syytä, mutta mies onneksi ymmärsi tuon mun taustan vaikuttavan. Nyt luotto kyllä pelaa, kun olen saanut käsiteltyä tämän isätrauman mielessäni. Mutta tilanteessa, jossa olisin nähnyt miehen vastaavanlaisen meilin kaverilleen, olisin varmaan kutakuinkin reagoinut kuten miehesi.
Tsemppiä :-)
t. muistaakseni 4 eli se joka kyseli tästä pariterapiasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tosiaan turhaa vaivaat päätäsi sillä pettääkö miehesi vai ei. Kannattaisi ehdottaa miehelle sitä pariterapiaakin, vaikka varmasti nuo meilit ja kirjeet on auttanut myös eteenpäin. Ehkä siellä mies voisi sitten myös purkaa tuota lapsuuden juttua. Minulla isä petti äitiä ja jäi kiinni juuri kun tulin murrosikään eli pahin mahdollinen vaihe, kun erohan heille tuli. Meni mun luotolta miehiin pohja lopullisesti pois. Ensimmäiset vuodet nykyisen mieheni kanssa olin todella mustasukkainen ilman syytä, mutta mies onneksi ymmärsi tuon mun taustan vaikuttavan. Nyt luotto kyllä pelaa, kun olen saanut käsiteltyä tämän isätrauman mielessäni. Mutta tilanteessa, jossa olisin nähnyt miehen vastaavanlaisen meilin kaverilleen, olisin varmaan kutakuinkin reagoinut kuten miehesi. Tsemppiä :-) t. muistaakseni 4 eli se joka kyseli tästä pariterapiasta
varmaan sortui jonkunlainen perusluottamus sinuun ja elämään. Jos tuo oli eka kerta kun sinusta paljastuu tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin tykkäisin kyllä kyttyrää, ja luottamus olisi menetetty varmaan lopuksi ikää.
Ihastumisia varmaan tulee ja menee, niille kannattaa vaan tuhahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis en ole ollut kenenkään muun miehen sängyssä, en sen ihastuksenkaan. Ihan vaatteet päällä istuin hänen hotellihuoneessaan metrin päässä hänestä.
Varmaan olen sitten selkärangaton, kun annan mieheni tarkistaa meilini ja puheluni (siis näytän ne itse hänelle kun hän pyytää) mutta tuon hänen taustansa takiakin silloin kun tilanne oli vasta räjähtänyt, lupasin että saa tarvittaessa niitä tarkastaa jos se helpottaa hänen oloaan. Kuvittelin siis sen menevän ohi, koska siihen ei aiemminkaan ole hänellä ollut tarvetta.
Varmaan totta, että perusluottamus meni, hän jossain vaiheessa tällaista kirjoittikin minulle. Siis että jotenkin oli pitänyt mua aivan ihmeellisen erinomaisena, parempana kuin tavalliset ihmiset (jotka ihastuvat toisinaan muihin pitkän avioliiton aikana...) ja ehkä eniten hän pettyi siihen etten ollutkaan aivan eri planeetalta kuin hänen äitinsä (joka siis kylläkin petti menemään poikansa nähden, useammankin miehen kanssa). Loukkaannuin tuosta itse jonkin verran, sillä mielestäni en ollut tehnyt mitään hänen äitinsä touhuihin verrattavaa, olin vain ihminen, en itse ole ajatellut että mun pitäisi olla virheetön.
oli sinusta siis epärealistinen kuva, ja nyt se on särkynyt. Ja sitten se varmaan yritti alitajuisesti korjata äitinsä aiheuttamaa traumaa sinun avullasi- sinä olet sentään täydellisen luotettava.
Mä olen itse tosi mustasukkainen, ja jos kehtaisin, olisin suhteissani varmaan samanlainen kuin miehesi, mutta yleensä kärvistelen vain itsekseni. Sen takia en ala enää suhteeseen, ennen kuin saan ongelmani korjattua. Mua ei ole kukaan tietääkseni edes pettänyt, enkä ole nähnyt vanhempieni pettävän toisiaan, mutta muuten lapsuuteni oli ihan turvaton ja mulla ei ole oikein mitään luottamusta ihmisiin.
Miehen kannattaisi ehdottomasti kokeilla terapiaa, eihän tuo noinkaan voi jatkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska sinähän tuolla teolla ja viestillä olet murentanut miehesi luottamuksen sinuun. Mitä teet että teidän välit palautuisivat ennalleen?
Käsittääkseni ihastumiselle ei voi mitään. Tekoni nyt oli se, että menin kertomaan ihastukseni kohteelle tunteistani ja kiinnostuksestani, mutta nimenomaan tahdonvoimalla en tehnyt mitään hänen kanssaan. Siksi tuntuu niin kurjalta, mieheni kohtelee minua kuin pettäjää. Tietenkään minäkään en pitäisi siitä, jos hän ihastuisi toiseen, mutta eihän tunteille voi mitään - ne pitää vaan painaa taka-alalle jos on jo varattu, eikäs niin?
Ymmärrän että mieheni luottamus kärsi, niin olisi kärsinyt minunkin vastaavassa tilanteessa. Mutta tilanteen pitkittymistä tällaisena en ymmärrä! Enää en siis ole antanut minkäänlaista aihetta mustasukkaisuuteen. Yksi täysin työasioihin liittyvä tekstarien vaihto tuon miehen kanssa johti juuri vähä aika sitten valtaviin kuulusteluihin ja joka kirjaimen analysointiin "onko tuossa joku teidän salainen merkki? Miksi tuossa on hymiö?"
Mitäkö olen tehnyt korjatakseni tilanteen? Jos luit aiemman tekstini, niin olen käynyt pitkät keskustelut ja kirjeenvaihdot mieheni kanssa ja luvannut olla salaamatta häneltä mitään, ja myöskään mitään salattavaa ei ole, eikä mulla todellakaan ole minkäänlaista yksityisyyttä mieheltäni ollut kahteen vuoteen, mielestäni olen siis tehnyt aika paljon. Tietenkin viestini paljastuttua pyysin vilpittömästi anteeksi mieheltäni, että olin hänen tietämättään haaveillut toisesta ja lupasin että en koskaan enää anna mahdollisten ihastusten johtaa minkäänlaisiin vastaaviin keskusteluihin minun ja ihastiksen kesken, vaan pidän asian omana tietonani ja vaikenen sen kuoliaaksi. Hänen vastauksensa tähän tosin oli: "Ai jaa, aiot siis pian taas ihastua johonkin toiseen vai?"
AP