Saako isovanhemmat antaa kaiken periksi?
Jos alle kouluikäiset lapset käy isovanhempien luona 1-2 kertaa viikossa, onko ok että heidän luonaan saa käyttäytyä miten haluaa?
Mummi ja vaari ei odota kauniisti puhumista, kiitosta tai anteeksi pyytämistä. Mummi pelkää ristiriitoja kaikkien ihmisten kanssa ja siksi ei voi kieltää lapsiltakaan mitään.
Esim: Jos me vanhemmat ollaan lasten kanssa mummilassa ja vanhenpi (5vee) haluaa toisen jäätelön syötyään juuri yhden, isä sanoo yhden riittävän, lapsi alkaa huutamaan ja mummi tuo toisen jäätelön... Sitä en tiedä miten tilanne menee jos me vanhemmat ei olla paikalla.
Toisaalta mulle on aivan sama mitä isovanhemmat ja lapset keskenään tekevät, mutta haluaisin opettaa lapsilleni, että toisille ihmisille puhutaan kauniisti ja nätisti pyytämällä saa "parempaa palvelua", huutamalla ei mitään.
Toisaalta en haluais rajoittaa lasten käymistä isovanhemmilla, mutta vaikeuttaako tää tilanna meidän omaa kasvatustyötä.
Onko kellään kokemusta, vaikuttaako isovanhempien lepsuus lasten käyttäytymiseen muualla? Vai tajuavatko he jossain vaiheessa, että mummilassa saa tehdä mitä haluaa ja puhua miten lystää, mutta muuten elämässä ei?
että lapsen nähden uhmaa lapsen isän auktoriteettia.
Se on ihan eri asia kuin että isovanhemmat sinällään antaa kaiken periksi.
Meillä oli tästä isot yhteenotot. Minulla isoäiti ja tädit haluaa aina olla kivoja, minusta ja isästä tuli sitten niitä mänttipäitä, kun yritimme pitää rajoja.
Nyt on rajattu tapaamisten määrää sitten rajusti, kun ei niitä rajoja saatu muuten aikuisille ihmisille.