Mitkä olivat teidän talonrakennuksen suurimmat vastoinkäymiset?

mutta noin hihavakiona talon pystyttäminen = noin 2,5 x talopaketin hinta.

Meillä meni kaikki loppujen lopuksi tosi hyvin niin kuin varmaan suurimmalla osalla. Pieniä ongelmia toki tuli matkan varrella. Pystytystiimi tuli Kastellin mukana ja oli tosi mukavat keski-ikää lähestyvät miehet. Talopaketti tilatiin väliseiniin asti pystytettynä mikä oli minusta loistava valinta. Luotettava timpuri oli matkassa koko ajan. Hän valvoi rakentamista läheltä koko ajan, toki meillä rakennusmestarikin oli, mutta tuntui että hänelle maksettiin enemmänkin papereiden täyttämisistä vaikka hän kävi rakentamista katsomassa ihan niin kuin normaalisopimuksessa pitääkin. Takka tilattiin varmaankin Suomen parhaalta, Heikki Hyytiäiseltä, hän suunnitteli sen toiveiden mukaan ja hänen tunnollinen muurarinsa toteutti sen. Eikä hinta nyt päätähuimannut valmistakkoihin verrattuna.



Jos jotain muuttaisin niin jotkut hiiriverkot asentaisin laudoituksen väliin, sillä hiiriä on ollut parina talvena välikatossa. Siitä oli jopa puhetta rakenusvaiheessa mutta maksoi kuitenkin sen verran että mies päätti säästää ajatuksella että kaikillahan niitä hiiriä on. Hiiret nakersivat jopa kylpyhuoneen höysynsulkumuovin katonrajasta rikki ja koko kylppärin katto piti avata kahden vuoden päästä muutosta ja korjata vauriot ennen kuin olisi alkanut homehtumaan. Ja maksoihan se tietenkin, olisi varmaan ne verkot saanut samaan hintaan. Jälkikäteen niitä ei kai voi edes asentaan.

Oman työn? Kirvesmiesten työn? Vai kaikkien lvi-sähkö-muurari-maalari-talotehtaantyöntekijöiden-pääsuunnittelijan työn osuus jätetään pois? Viimeiseen tuskin kukaan pystyy vastaamaan muuta kuin arvion.

Paketin ja pitkän tavaran ero riippuu sekin, onko se pitkä tavara ostolautaa vai omasta metsästä. Me arvioitiin aikoinaan, että ero olisi parikymmentätuhatta euroa. Mutta vastaavasti rakennusaika pitenisi, ja siitä taas monella tulee välillisiä kustannuksia lisää. Tästä syystä meilläkin päädyttiin talopakettiin.

Oman työn osuudeksi me ollaan arvioiti yhden miehen palkka eli taas se parikymmentätuhatta. Mutta tuotahan on taas hyvin vaikea millään osoittaa, se on vain arvio.

Omalle työlle ei tarvi tässä tilanteessa laskea hintaa, eli jos jätetään kirvesmiehen ja lvis-ammattilaisen sekä maalarin palkat pois laskuista. Kun usein saa käsityksen että suuria summia menee näiden 'ammattilaisten' palkkoihin.

Meillekin sanottiin että 2,5 x talopaketin hinta kun talo oli väliseiniin asti pystytettynä. Vähän ehkä meni yli.

Kustannusarvio kusi yhden työvaiheen nielaistua tuplahinnan eli 50 enemmän.

Ammattilaisten tekemät suunnitelmat olivat mitä sattuu, sutaisten tehtyjä. Niitä tulkkasivat miten sattuu, sutaisten tekevät, ammattilaisurakoitsijat, jotka oltiin saatu aneltua hommiin. Mm. pistorasioita on ihanasti sijoiteltu jopa 180 cm korkeuteen lattiapinnasta, kätevää.



Firmoja on kaatunut kuin sieniä sateella. Heidän kesken jättämiä urakoita ei ole ollut halukkaita jatkamaan kukaan.

Olemme maksaneet laskut liiankin tunnollisesti. Heti, kun näiltä alansa helmiltä on alkanut vaatia kunnon jälkeä, ovat ukot kadonneet kuin pierut Saharaan.

Kunnollisiakin urakoitsijoita ollaan oltu armoitettuja saamaan ja työt on heidän osalta hoituneet sovitusti. Oikein sydäntä lämmittää vieläkin muistella muutamaa helmeä.



Kurjinta ovat olleet oharit. Koskaan ei voi olla varma tuleeko joku sovitusti paikalle vai ottaako hän seuraavan kerran yhteyttä 3 kuukauden kuluttua ja palaa vihellellen hommiin kuin mitään katkosta ei olisi ollut.



Seuraavan talon ostaisin niin pitkälle valmiiksi tehtynä kuin mahdollista.

Niiden palkkoihin menee jotain 50 000 euroa. Laatoittajalle 5 000 euroa, maalarille samoin, ehkä vähän enemmän. Putkimiesten palkkoja en kyllä kovin hyvin tiedä, kun niiden laskuissa on aina myös tarvikkeita mukana. Mutta 10 000 varmaan. Sähkötyöt on urakkana, joten pelkän työn osuutta on siitäkin paha arvioida, voisko olla 7 000 euroa.



Nää työn hinnat on täällä maalla. Pääkaupunkiseudulla tuskin saa mitään valmista noilla hinnoilla.

Meidän projektin ihan ehdottomasti paras hetki oli se päivä, kun kirvesmiehet tuli ensimmäistä päivää töihin. Muistan sen päivän, kun mies tuli työmaalta kotiin. Kirvesmiehet oli miehelle ennalta tuntemattomia, mutta tuttujen suosittelemia. Ja tosiaan kun mies tuli kotiin, niin se oli sellainen rento, naureskeleva ja siis silmin nähden helpottunut. Sanoi, että nyt tuli sellaiset miehet töihin, että hommat käyvät.



Ja se ensivaikutelma oli niin totta kuin vain voi totta olla. Nää kirvesmiehet ovat kultakimpale, ja se on heille sanottukin ja joululahjat annettu kiitokseksi ja vähän muitakin lahjoja välissä.



Tuollaiset tekijät kun ovat tekemässä pääosan töistä, niin ei voi rakentaminen edes olla kovin vaikeaa. Niinpä ne vastoinkäymiset mitä on ollut ovatkin olleet varsin pieniä ja nopeasti ohi meneviä. Ja ne ovat johtuneet ihan muista miehistä kuin näistä kirvesmiehistä.

rakennettiin pitkästä tavarasta, mies on itse timpuri, perheen vanhin poika sähkömies ja välillä saimme isompia talkoita varten suuren määrän paikkakunnan timpureita, joiden kanssa mies on töitä aikaisemmin tehnyt ja joille on tehnyt vastaavia palveluksia.



eniten ehkä harmaita hiuksia aiheuttava asia oli pari palkattua timpuria, tai toinen oli opiskelija vielä silloin, tuli työharjoitteluun. molemmat olivat hieman viinaanmeneviä - paikkunnalla asuvina toki tiesimme tämän jo etukäteen, mutta ajattelimme, että kun mies itse pystyy tekemään pojan kanssa paljon iltaisin, se ei niin haittaa - mutta kun nuorempi alkoi ilmoitella jo kolmatta päivää peräkkäin, ettei pääse tulemaan ja vanhempi häipyi vähän väliä kesken päivän lähibaariin istumaan, alkoi vähän usko pettää. nuoremmalle saimme vielä puhuttua järkeä päähän, mutta vanhempi me sitten erotettiin jossain vaiheessa.



sisustusvaiheessa oli tavarantoimituksen kanssa hyvin vähäisiä ongelmia, eli kaappien ovet puuttuivat tai olivat vääriä. osa vaihdatettiin mutta osa päätettiin hyväksyä, koska sopivat kuitenkin ihan hyvin sisustukseen muuten. siinäpä noista pahimmat, meillä suurin osa tavaroista tilattiin ystävämme kautta (rauta- ja sisustustarvike-liike), ja häneen saattoi luottaa.



olikohan juuri muuta? joo, putkimies tuli asentamaan vedet, hanat, suihkut, pöntöt jne. perjantai-iltana kello kahdeksan. meillä oli muutto sovittu seuraavaksi päiväksi. hyvin ehti, mutta kyllähän se vähän kiristi hermoja. :DDD

kesälomani aikana teimme yleensä eväät valmiiksi ja kävimme raksalla retkellä, jotta näkisimme miestäni välillä. ne olivat kivoja hetkiä.



aina kun näki jotain isompaa valmiina, tuli hyvä mieli.



ja taisimme me syksyllä takan asennuksen jälkeen testata sitä mieheni kanssa kaksin, kun lapset olivat isompien kanssa kotona. eli seksin harrastamisen suhteen talo havaittiin ihan hyväksi lähes puoli vuotta ennen muuttoa.

Teillä taisi olla paljon laattapintaa kun 3 vkoa sai tuhrattua aikaa? Me teimme itse kaikki: 2 vessaa, 1 kph, khh 1 seinä ja lattiat, iso saunaosasto ja eteistila 30m2 eikä siihen mennyt kuin 2 vkoa kahdelta ei ammattilaiselta pohjustustöineen. Meillä tuota laatoitettavaa taisi olla neliöinä ainakin 100m2, osa vaikeaa lasimosaiikkia, kulmia yms hankalaa.



Ja pk:n kehyksessä ollaan. 35€/h on tuntihinta täällä.

Makselen taloa vieläkin (13 v), vaikka en päivääkään asunut.

Ja kuten edelläkin jo todettiin tavaraa oli helppo saada ja pääsääntöisesti ne tuli ajallaan.

Tosin rautakaupan suosituksesta ei tilattukaan Jiten ovia vaan joltain pohjanmaalaiselta pusepänliikkeeltä samanlaiset, jotka oli paljon halvemmat. Mutta siinä vaiheessa kun ne ovet oli 6 vkoa myöhässä ja syyskuu vaihtui lokakuuksi, satoi ensilumi ja oli tosi kivaa.. Ja sitten kun nuo ovet osoittautui heti ekan talven jäljiltä aika susi-laatuisiksi ei tekijää ollut enää olemassakaan korjaamassa virheitä.



Se mikä oikeasti viivästytti muuttoa oli se että meillä oli kokonaisurakkasopimus sähkömiehen kanssa että sitä mukaa maksetaan,kun työ edistyy. Olisi pitänyt sopia niin että mennään yhdessä tarvikekauppaan, me maksetaan tarvikkeet, ja työedestessä maksetaan sitten työn osuus urakasta. Urakoitsijalla (pieni firma) ei ollut rahaa ostaa tarvikkeita kuin hyvin satunnaisesti ja lopulta ei meinannut saada edes sähkömiestä töihin. Lopulta saatiin sen sähkömiehen kanssa sovittua että me maksetaan hänen palkkaa suoraan hänelle ja saadaan siitä kuitti, jolla sitten kuitataan sähköurakkaa maksetuksi. Oli aika vaikea seurata paljonko työtä oikeasti oli tehtynä ja osa sovituista lampuista kyllä vaihtui johonkin halpisversioihin, jotka näytti melkein samalta.

Tuliko niitä vastoinkäymisiä eniten ennen talopaketin saapumista (siis perustusten ja lupa-asioiden kanssa) vai sisätöiden kanssa, kun paketti oli ji pystyssä?



Meillä tähän asti ollut toki paljon järjesteltävää, mutta varsinaisia kommelluksia on ollut vain vähän. Esim. Sokkeli oli väärin valettu, piti valaa uusi kerros, jotta talopaketti siihen sitten asettuu...



Lupa-asiat hoitui ongelmitta kuukaudessa ja rakennusporukka on mahtava. Ovat suosittuja, ahkeria ja osaavia. Koko ajan tapahtuu jotain. Ei turhia odotusaikoja, hoitavat paikalle vvs- ja sähkömiehet, kun niitä tarvitaan.



Nyt jatkuu raksalla sisätyöt, joten vielähän noita kommelluksi ehtii tulla!!!

Haluatko kertoa paljollako saitte talon rakennettua? Mikä oli budjetti ja ilmeisesti siis piti?



Meillä 220 neliön Kannustalo tulossa, budjetti 300 000. Ei pk-seudulla. Tontti ei kuulu hintaan. Luulisin, että vähän sen allekin päästään menemään.



Miten muut budjetoineet? Neliöt?

Kaikki meni juuri niinkuin pitikin, noin suurten linjojen osalta siis. Budjetti pysyi kokonaisuudessaan melkoisen hyvin, vaikka tosin elämistä eri osa-alueissa oli puoleen jos toiseenkin. Oltiin jot etukäteen tehty selväksi että mies auttelee rakennusporukkaa raksalla kaiken liikenevän vapaa-aikansa, ja minä vastaan viidestä lapsesta ja huushollista.



Tämä ei ollut mitenkään erityisen kuormittavaa, koska en ole koskaan ollut sitä naistyyppiä joka ei saa lapsiaan laitettua nukkumaan jos mies ei ole paikalla, vaan olen tottunut muulloinkin kantamaan vastuun kodista ja perheestä ihan ilman apua. Omaan vapaa-aikaan en siis ollut tottunut ennen tuotakaan, joten sen menettäminen ei mitenkään ollut ylitsepääsemätöntä. Fyysinen väsymys oli myös tuttua ennestään, ja toki väsynyeitä oltiin tuolloinkin. Mies tuli raksalta joskus ennen puolta yötä, makseli laskuja ja nukkuin muutaman tunnin ennen töihin lähtöä. Siinä samalla sitten juteltiin se vähä mitä juteltiin.



Itseasiassa rakennusaikana ei tullut pahemmin edes riideltyä, koska työnjako vastuualueiden suhteen oli niin aukottoman selkeää ja molemmat hoitivat oman alueensa. Kokonaisuudessaan on hyvät muistot tuosta ajasta.



Aikataulu muuttamisen suhteenkin piti, ja talo oli sisältä täysin valmis kun muutettiin. Toki terasseja ym. tehtiin vielä seuraavana kesänä talossa asuessakin. Väsymys iski oikeastaan vasta muuton jälkeen, ja silloin huomasi ettei viitsinyt alkaa tehdä mitään ylimääräistä, joten tavarat lojuivat purkamattomina (osa hyvinkin pitkään).