Tavara aiheuttaa paniikkihäiriön. Apua!

Ei ihan heti tule mieleen...

sairas, siis myös fyysisesti? Vai onko toi kuolemanpelko henkistä laatua? Jos susta tuntuu että sä kuolet pian vaikka olet fyysisesti terve, niin hae ihmeessä apua itsellesi.



Mut voihan olla että sä myös kaipaat vaan kunnon suursiivousta. Mä tarvitsen tietyn väliajoin sen, että käyn läpi kaikki tavarat, ja säilytän vain aivan kaikkein tärkeimmät. Kun tavaroita käy läpi ja luopuu niistä, käy samalla läpi niihin liittyvät elämäntilanteet ja muistot, ja on sitten valmiimpi tavallaan jättämään nekin ajat taakseen ja saamaan mielenrauhan. Tavara on kuitenkin vain tavaraa, sitä saa aina uutta.



Aina kun olen pitänyt kirppiksen ja lahjoittanut loput pois, olo on selkeä ja virkistynyt. Hyvin nopeasti unohdan mistä tavaroista ylipäänsä olen hankkiutunut eroon. Mä tarvitsen aina välillä ympärilleni tyhjät seinät ja puolityhjät komerot, vaikken todellakaan ole mikään hamstraaja.

Vaikka haluatkin ehkä kierrättää ja antaa pois tavaroita mielummin kuin heittää roskiin niin suosittelen kuitenkin roskiin heittämistä.



Eli: nyt dumppaa kierrätys-omatuntosi ja osta isoja jätesäkkejä. Heitä pois kaikki mikä ahdistaa. Tauluja älä heitä vaan anna niiden olla kellarissa, samoin maalausvälineet säästät.



Kaikki muu suruitta roskiin. Silloin kun ahdistaa tavara ei kannata olla liian luontoystävälllinen vaan armahtaa itsensä. mitä nopeammin saat kamat roskiin, sen parempi.

Onko tuo normaalia järjestyksen tarvetta ja -halua vai pakkoneuroosi? Jotkut keräävät tavaraa hullun lailla, ehkä toinen ääripää on se, ettei kestä mitään ympärillään? Vähän sama juttu kuin anorexia.



Tarvitsetko apua siis ahdistuksen sietämiseen ja siitä eroon pääsemiseen vai onko kotisi oikeasti liia ntäynnä tavaraa, mitä pitäisi vähentää?



Jos yrität hallita tavaran vähentämisellä omaa psyykkistä tasapainoasi ja hallita ahdistusta, ei tavarasta luopuminen pitkän päälle auta, vaan kun saat asunnon lähes tyhjäksi, alat kanavoimaan ahdistustasi johonkin muuhun pakkomielteeseen. Kannattavinta olisi tässä tapauksessa hakeutua terapiaan, jotta saat toimivampia tapoja hallita ahdistusta.

saattaa hyvinkin olla vaan jotain ahdistusta siitä, että et enää tee niitä asioita joita olet ennen tehnyt esim. ennen maalailit mutta nyt ei ole aikaa, viitsimistä siihen etc. ja ne tavarat "kummittelee" siinä ympärillä.



Voit esimerkiksi kokeilla niin että pakkaat jätesäkkeihin ja laatikoihin kaikki tavarat jotka ahistavat ja viet varastoon/kellariin. Jos koti seuraavan viikon aikana tuntuu vähemmän ahistavalta voit käydä heittämässä tavarat pois/viedä kierrätykseen/kirpparille tai jos tuntuu että koti ei enään tunnu kodilta ja että ahistus johtuukin jostain muusta voit ottaa tavarat takaisin käyttöön...

Tuli todella asiaa.

mutta onko jollakin vielä lisää.

eli jos tavara ahdistaa niin suruitta roskiin vaan. Ja todellakin nyt heti.



Jos sen jälkeen on hyvä olla ja tilaa hengittää niin se oli siinä.



Joskus elämä pitää uskaltaa panna uusiksi, kaikki vanhat tavat ja harrastukset yms. Ei kannata aina psykologisoida kaikkea vaan kuunnella itseään.

jotain fyysistä sairautta?

ajoin siivoan ylimäärästä tavaraa pois. Otan jätesäkkejä ja keräilen kaikkea mitä ei ole käytetty pitkiin aikoihin, esim puoleen vuoteen. Lasten vaatteita kerään myös, kenkiä, koriste-esineitä, astioita jne.



Sit roudaan ne punasenristin kirppikselle.



Mua ärsyttää kun yks sukulainen raahaa jotain muovileluja, kirppiskrääsää jne meille. Inhoon tavaraa muutenkin ja ymmärrän täysin sua ap. Meillä vielä pieni asunto ja vähä kaappitilaa niin mitää ylimäärästä en jaksa katella. Viimesin siivoaminen oli kans mulla sellanen että ajattelin jo että olenkohan kuolemassa kun näin haluan tästä roinasta eroon. ;D Olin kyllä huonossa kunnossa fyyisesti, sairautta kun on.

kaaos joka ilmenee haluta hallita edes jotain eli ulkoista ympäristöä. Myy tavarat, vie kierrätykseen. Katso miltä tuntuu olla tyhjässä asunnossa.

Jäljellä halu hallita sitä mitä vielä voisi hallita. Ahdistus käy todelliseksi. Lisäksi kremppoja ja valtava yksinäisyys. Ei ole muuta ajateltavaa eikä ongelmaa kuin todelliset tavarat, jotka ovat muodostumassa kaiken esteeksi ja syypääksi kaikkeen.

Mutta ehkä kannattaisi tehdä kompromissi. Siivota melko siistiksi ympäristönsä ja hakeutua lisäksi terapiaan.

itseäni ahdistaa tavara ja sen mukana tuleva sotkuisuus. Ihminen ei tarvitse kaikkea roinaa mitä meilläkin on kaapit täynnä. Japanilaistyylinen askeettisuus toimisi paremmin. Ota siivoustalkoisiin ulkopuolinen tekemäään sikarsinta ja mieti, minne voit lahjoittaa/myydä/laittaa ylimääräiset. Mitä vähemmän omistaa sitä vapaampi on.

Kun ahdistus jää, mihin alat sitä seuraavaksi purkaa? KAnnattaisiko sinun alkaa tutustua tunteisiisi, oppia tunnistamaan niitä ja syitä, mitkä niitä aikaansaa - ja sitä kautta lähteä miettimään, miten voisit selvitä näiden tunteiden kanssa?



Varmaan ainakin osaltaan nuo krempatkin johtuvat siitä, että sinun on vaikea käsitellä tunteita ja siitä seuraa ahdistusta, mikä taas saa elimistösi tuottamaan ties mitä stressihormoneja yms. jotka taas osaltaan edesauttavat "kremppojen" syntymistä.



Mitä muita mahdollisuuksia sinulla olisi hallita tunteita ja elämääsi, kuin kohdistaa kaikki huomiosa tavaroihin ympärilläsi? Kertomasi mukaan niitä ei edes ole kovin paljoa muutenkaan, että tavaroiden paljous ei taida olla se todellinen ongelma?