Lue keskustelun säännöt.
Tulipa tehtyä tyhmyyksiä, joka meinaa pilata avioliittomme
09.04.2010 |
Olin ystäväni kanssa risteilyllä, olimme tyttöjen reissulla. Minulla on ihana 7kk poikavauvaeli ja aviomies jonka kanssa naimisissa 4 vuotta. Itse olen 26v ja mieheni 27v. Olin enismmäistä kertaa lapseni syntymän jälkeen tuulettumassa laivalla. En koskaan ajatellut pettäväni rakasta miestäni, mutta niin siinä sitten kävi, en osaa sanoa miksi.En voi syyttää alkoholiakaan pelkästään...tapasin 41v ihanan miehen laivalla ja päädyimme yhdessä hyttiin. En ole koskaan kokenut niin taivaallista seksiä, kenelläkään ei ollut kiire, ei tarvinnut pelätä laukeaako mies liian aikaisin jne. En ole kertonut kotona ko. seikkailusta, kuitenkin se seuraa minua joka päivä. Eilenkin sängyssä sain kamalan "kilarin" kun seksi oli sitä tavallista ja minä jäin vain toiseksi. Mieheni on ollut aina aika nopea ja hätäinen sängyssä, miten asia selviää,? Tunnustanko , kiukuttelenko, miten....
Kommentit (55)
Joo, ehkä se tyyppi laivalla oli taivaallisen hyvä seksissä, mutta juuri muuta et hänestä tiedäkään. Jos sulla on muuten hyvä kumppani, niin mietipä onko seksi sen arvoista, että sillä tuhoat liittonne. Anna puolisollesi mahdollisuus kehittyä myös seksin alueella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
seuraukset yksin, eikä kaada niitä viattoman puolison niskaan. Silloin kyllä paranee oma mieli, mutta miehen mieli mustuu todella pahasti, ja pitkäksi aikaa.
Älä kerro. Mutta älä myöskään toista virhettäsi. Sitten on jo syytä kertoa ja erota, jos toinen erhe sattuu. Nyt ota opiksi! Ja kehitä parisuhteenne seksielämää
Ilmeisesti mun moraalikäsitykseni on jotenkin outo, kun mä lähden siitä, että 1) ei tehdä tyhmyyksiä ja 2) jos tehtiin, kerrotaan asiasta. Sitä mun nähdäkseni on vastuunkanto.
On yllättävää huomata, miten moni on sitä mieltä, että tunnustaminen on jotenkin pahaa ja itsekästä. Ei ole, se vieraissa käynti on. Petetyllä on oikeus tietää, millaisen puolison kanssa on, mitä tämä on tehnyt. Sitten voidaan keskustella siitä, miten tästä eteenpäin. Puhua tunteista ja aikomuksista ja niin edelleen.
Ja mitä tapahtuu, kun AP:n mies saa tietää? Silloin vaa'assa on bonuksena se, että AP ei ollut edes rehellinen.
joskus ajatellut, että aina pitää kertoa. Mutta niin monta tilannetta olen tässä elämässä nähnyt ja niin monta ihanaa perhettä pystyisin tiedoillani rikkomaan, mutta ketä se totuuden kertominen todellakaan auttaisi. Jokaisessa tapauksessa nainen on mm. oman pahan olonsa vuoksi ymmärtänyt jättää erheensä viimeiseksi ja panostanut parisuhteeseensa ja yhteiselämään entistä suuremmalla tarmolla. Ja nämä jos joku paljastaisi, rikkoontuisi monen perheen välit lopullisesti, lapset saisivat tottua viikonloppuisään jne.
Erilaisten tilanteiden näkeminen auttaa venyttämään omaa moraalikäsitystään tilanteeseen sopivaksi. Ja sitten omalla kohdallaan voi edelleen pitää tiukoista periaatteistaan kiinni. Minä esimerkiksi tiedän, että en pystyisi pitämään salaisuutta omalta mieheltäni, mutta jaksan myös uskoa pystyväni pitämään pettämättä olemis -periaatteeni tämän avioliiton loppuun saakka = toivottavasti siis hautaan saakka.
Tossa on sitten lopputulos.Ihan sama kun viihteellä käymiseen, miks pitää mennä ilman puolisoa jos alkaa samantien ruoho oleen vihreämpää aidan toisella puolella..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ois pysyä tupajumina neljän seinän sisällä. ei saa avata ovekaan jos joku mies ois ovella
Mutta jos oikeesti tuntee ittensä ettei pysty pitään kurissa, niin miks pitää altistaa houkutuksille?Miksei voi sitten sopia että menee miehen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...eikös tällainen biisi soinut radiossa joku vuosi sitten? Taitaa olla ikuisuuskysymys.
Moraalista: jos tyhmyys on jo tehty, sille ei voi enää mitään. Sille kuitenkin voi, mitä seuraavaksi tapahtuu. Perheen rikkominen oman erehdyksen vuoksi ei välttämättä ole se paras vaihtoehto, vaikka jonkun mielestä se olisikin "moraalinen" teko.
Jos lapsi varastaa kaupasta, varkauden voi sovittaa palauttamalla tavaran ja pyytämällä anteeksi. Miten uskottomuuden voi sovittaa? Anteeksipyyntö ei oikein taida toisen mieltä lämmittää...
Tuo "miehellä on oikeus tietää" on mielenkiintoinen argumentti. Tieto lisää tuskaa, sanotaan myös.
Onko juuri tämä tuska sellainen, että se on ihan välttämättä käytävä läpi? Eikö ole armeliaampaa antaa asian hautautua, varsinkin jos hairahtuneen ei ole tarkoitus jatkaa tällaista toimintaa?
Ilmeisesti mun moraalikäsitykseni on jotenkin outo, kun mä lähden siitä, että 1) ei tehdä tyhmyyksiä ja 2) jos tehtiin, kerrotaan asiasta. Sitä mun nähdäkseni on vastuunkanto. On yllättävää huomata, miten moni on sitä mieltä, että tunnustaminen on jotenkin pahaa ja itsekästä. Ei ole, se vieraissa käynti on. Petetyllä on oikeus tietää, millaisen puolison kanssa on, mitä tämä on tehnyt. Sitten voidaan keskustella siitä, miten tästä eteenpäin. Puhua tunteista ja aikomuksista ja niin edelleen. Ja mitä tapahtuu, kun AP:n mies saa tietää? Silloin vaa'assa on bonuksena se, että AP ei ollut edes rehellinen.
vaikutti niin moni asia. Luulen, että tärkein niistä oli se, että ap oli eka kertaa lapsen syntymän jälkeen omalla lomalla, tyttökavereiden kanssa, omana itsenään, ilman miestä ja lasta. Pieni trippi menneisyyteen? Mies oli vanhempi ja siis kaikin puolin kokeneempi kuin ap:n mies. Lisäksi mies oli "kielletty hedelmä", ainutkertainen tapaus. Kun miestä ei tod. näk. koskaan enää tapaa, hänen kanssaan voi heittäytyä vastuuttomaksi ja vapaaksi.
Ei seksi mitään pelkkää lihan kitkaa ole!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä hetkellä on tärkeintä, että pienellä lapsellanne on isä ja äiti jotka elävät sovussa. Koska sinua ap noin paljon tämä asia kalvaa, et varmaankaan tule virhettä toistamaan. Jos taas tulet, niin sittenhän asia on selvä; kerrot ja eroatte, koska miehesi ei selvästikään riitä sinulle! Jos taas omatunto kolkuttaa etkä pysty olemaan kiukuttelematta, suosittelen myös kertomista, koska kiukuttelusi seurauksena välinne tulehtuvat joka tapauksessa kerroit tai et mutta ainakin miehesi tietää silloin miksi!
parisuhdeterapeutti kommentoi tätä "kannattaako kertoa"- asiaa niin, että missään nimessä ei. Pettäjä lievittää kertomalla vain omaa ahdistustaan ja vyöryttää tapahtuman toisen niskoille. Omista tyhmyyksistä täytyy kärsiä itse ja on äärimmäisen itsekästä pistää toinen kärsimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro tilanne ja pyydä anteeksi. Toimivaan parisuhteeseen kuuluu rehellisyys ja luottamus. Varmasti tämän sanomisesta ja selvittelystä seuraa kriisi, mutta tämän tuloksena suhde voi olla entistä kiinteämpi ja rakastavampi. Avoimuus, toiselle omien ajatusten ja tunteiden paljastaminen on todella läheistä.
Myös ero on mahdollinen, mutta totuudessa on aina helpompi elää kuin valheessa. Luultavasti asian jättäminen unholaan tai suora valehtelu tulee näkymään käytöksessäsi, ja tämä tietää tuskaisia vuosia. Kumppanilla on oikeus tietää totuus.
usein ovat. Itse voidaan tehdä mitä vain, mutta luonnollisestikaan toiselle ei olla valmiita suomaan vastaavia etuja.
Kun on petetty, mielessä on vain "jalo" ajatus, että ethän vain tai enhän vain nyt pilaa suhdettamme kertomalla millainen oikeasti olen ollut! Missään ei vilahda monellakaan ajatus petetyn osapuolen oikeuksista. Haluaako hän kenties elää kanssani ja harrastaa seksiä kanssani nyt, kun olen käynyt testaamassa vierasta välilä. Mielessä on ainoastaan oma napa, jolla on pelkkiä oikeuksia, ei velvollisuuksia.
Ja asia erikseen on se, että millainen ihminen pystyy elämään vuosia, kenties kymmeniä, sen tiedon kanssa, että on tullut petettyä.
Että lykkyä vaan ap:lle nyt ja tulevaisuudessa. Miehesi varmasti kasvaa kyllä kyvykkääksi seksinharrastajaksi lähimpien 50 vuoden kuluessa. Kumma vain ,että niin kovasti olet hänestä kuitenkin tykännyt, että olet mennyt perheen perustamaan ja vauvankin lykkäämään kuvioihin tämän surkean siittäjän kanssa. Olisit voinut ajatella vähän aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
parisuhdeterapeutti kommentoi tätä "kannattaako kertoa"- asiaa niin, että missään nimessä ei. Pettäjä lievittää kertomalla vain omaa ahdistustaan ja vyöryttää tapahtuman toisen niskoille. Omista tyhmyyksistä täytyy kärsiä itse ja on äärimmäisen itsekästä pistää toinen kärsimään.
Fiksu ehdotus. Mee muslimimaihin elämään tollasta.
parisuhdeterapeutti kommentoi tätä "kannattaako kertoa"- asiaa niin, että missään nimessä ei. Pettäjä lievittää kertomalla vain omaa ahdistustaan ja vyöryttää tapahtuman toisen niskoille. Omista tyhmyyksistä täytyy kärsiä itse ja on äärimmäisen itsekästä pistää toinen kärsimään.
a) uskoo jokun iltapäivälehden "parisuhdeterapeutin" kiveen hakattua totuutta tällaisesta asiasta tai
b) kertoo tällaista asiaa kiveenhakattuna totuutena.
Mun kohdalla ja veikkaan, että aika monen muunkin, pitää paikkansa ainoastaan se, että haluan tietää, missä mennään. Jos mies kaipaa seksiä muualta, minullakin on siihen oikeus, ja haluan lopettaa yhteisen suhteemme. Ei minun avioliittoni ole sellainen, jossa täytyy sinnitellä hammasta purren, vaikka seksi muualla olisi niin järjettömän kiinnostavaa, että sitä ei voi vastustaa. Jos siltä tuntuu, niin on aika lopettaa tämä suhde.
Silloin vastuun kantaa ja morkkikset kantaa itse eikä siirrä niitä kertomalla toiselle.
Kyllä ap tällaista voi sattua jokaiselle. Pidät ns mölyt mahassasi ja kärsit hiljaa morkkiksesi. Se, että seksi on liitossasi huonoa onkin sitten toinen stoori. En usko, että seksi miehesi kanssa tuossa paranee muuten kuin häntä opettamalla ottamaan huomioon tarpeesi.
Eikä mies ilman mua, tiedän paljon tälläisiä pariskuntia.Ja jotenkin tää on ollu meille itsestäänselvyys..Olen monta kertaa sanonu miehelle että mene, mutta ei hän halua.
Kriisi ja ero voi tulla puskan takaata. Vaikeat ajat ainakin teillä edessä.
pahan olon kaatamista toisen niskaan? Mitä mies ei tiedä, se ei voi häntä vahingoittaa. Kertominen tuhoaa parisuhteen ja vie lapselta mahdollisuudet ehjään perheeseen. Aikuisuutta ap:lta olisi unohtaa laivapano ja keskittyä parantamaan parisuhdetta oman miehensä, lapsensa isän kanssa. Ja tunnustamalla se ei kyllä parane, sen voin luvata.