anopin mielipide: pojan ei kuulu tehdä kotitöitä

Anoppi ei ääneen asiasta motkota, mutta valitettavan hyvin mieheni käytöksestä näkee miten siinä lapsuuden kodissa lapset on kasvatettu. Pojilta ei ole lapsuuden kodissa vaadittu juuri mitään; riittää, että hoitaa koulunkäynnin (=sikanipoja kympin oppilaita), muuhun ei sitten tarvitse osallistua. Esimerkkinä nyt vaikka kodin siivoukseen osallistuminen, marjojen kerääminen kotipihan pensaista satoaikaan, tiskaaminen. Mies moittii minua, jos "vaadin" hänen poikaansa osallistumaan kotitöihin (meillä on murkkuikäinen miehen ex-liitosta). Voi halavattu, että ottaa välillä päähän! Omat lapseni kyllä kasvatan eri tavalla ja ihan tasan tarkkaan opettelevat "naistentöitäkin". Mutta miehen pojasta kasvaa samanlainen x-nimisen suvun kusipää, jossa naiset palvelevat miehiä.



Anopilla varmaan sappi kiehuu kun hänen kultapojunsa joutuu esim silittämään omat työpaitansa kun minä kauhu-miniä en silitä. Sen olen oppinut, että anopin kuullen ei kannata miestäni moittia; anoppi alkaa heti puolustella poikaansa eikä ikikuuna päivänä heidän sukunsa miehien toiminnassa ole mitään vikaa. ARGH!

koska äiti on käynyt intin ;) Eli jokainen ainakin opettelee tekemään perusasiat, jotta maailmalle lähtiessään osaa tehdä muutakin kuin keittää vettä. Meillä mies on hyvä kokki ja leipookin, mistä olen todella iloinen. Itse tykkään tehdä myös niitä miesten perinteisiä hommia ja haluan opettaa lapsille, että mitä tahansa kotityötä tms voi tehdä ja ainakin pitää osata.

itse myös kasvatan poikani niin että kaikki kotityöt ovat yhteisiä, ei ole naisten ja miesten töitä...



ap

Itse hyvin tiedät, että anoppisi on muinaisjäänne. Ennen muinoin agraariyhteiskunnassa miehillä oli ns. miesten töitä: metsätöitä, peltotöitä, rakennushommia jne. Nyt niitä ei ole, ja olisi idioottimaista, että nainen huolehtisi yksin kaikesta koti- ja kasvatustyöstä ja mies olisi statisti omassa kodissaan.



Jos miehesi ei ota samaa asennetta kuin äitinsä, miksi anopin horinat niin sinua vaivaavat? Vai onko kenties niin, että enemmän sinua kiukutta miehesi, joka on varustettu anopin asenteella?

Aikuista ihmistä paapottiin täysin. Esim. exäni istui ruokapöydässä aina samalla paikalla, jääkaappi oli hänen selkänsä takana, tarvi vain kääntyä ja ottaa maitopurkki kaapista. Mutta ei, jätkä sanoo mummolleen että anna maitopurkki (huomaattehan, ei pyytänyt vaan käski) ja mummo nousi pöydän toiselta puolelta antamaan sen hemmetin maitopurkin. Kyseisessä perheessä/suvussa miehet teki kaikki päätökset ja armeliaasti antoivat vaimolle vähän rahaa omiin menoihin.



Minä sanoinkin sitten jätkälle että jos me joskus asutaan yhdessä ja samaa vaatii niin minä en tee ikinä palkkatöitä päivääkään (olen siis kotiäiti), päätän montako lasta taloon tulee ja ukon tehtävä on elättää kaikki. Minä myös ostan tarpeelliset vaatteet ja tavarat hintoja miettimättä. Eli suomeksi sanottuna, mies juoksee töissä päivät, illat ja viikonloput ja minä pyöritän muut asiat.



No niin pitkälle ei ikinä menty, oltiin yhdessä 2v. Tänä päivänä minulla on mies jonka kanssa ollaan kaikessa tasavertaisia, kotityöt tehdään yhdessä, kukaan ei palvele ketään.

älä tuhlaa siihen aikaasi.



Istu joku kerta anopin kanssa saman pöydän ääreen ja sanot rauhallisesti, että tämän on meidän perhe ja meidän perheessä toimitaan näin. Jos sinä et voi sitä hyväksyä ja sinun pitää siitä minulle ilkeillä, niin on parempi, että emme enää ole tekemisissä. Vielä parempi, jos miehesikin olisi mukana tätä sanoessa ja sanoisi itse äidilleen, että on jo aika katkaista se napanuora.



Mikään ei pakota sinua olemaan anopin kanssa tekemisissä. Itse tein jo päätöksen, että en ainakaan vähään aikaan mene ollenkaan anopille ja apille. Sen verran selkeästi minulle tässä pari viikkoa sitten osoittivat, että en merkitse heille yhtään mitään. Jos en merkitse, niin tuskin minua sinne kaipaavatkaan ja en minäkään halua lähelleni ihmisiä, joille en merkitse yhtään mitään. Minun kohdalla jos yli 10 vuotta ei ole ollut tarpeeksi pitkä aika, jotta minut voisi hyväksi, niin ei tämä ihmiselämä riitä siihen ollenkaan. Tästä eteenpäin käytän aikani siihen, mikä on minulle oikeasti mielekästä. Harmi vain, että eivät kyllä lapsenlapsiaankaan näe enää yhtä usein. Asumme 500 km päässä ja kun sinne on menty niin on oltu useampi yö samalla kertaa. Mutta minä en nyt jaksa astua jalallani siihen taloon vähään aikaan.



Yritä jaksaa ja sinun ei tarvitse kuunnella tuollaista veeduilua.