Miksi ajattelet päivähoidon olevan pahaksi lapselle?

olen neljän lapsen äiti, joka on hoitanut kolmea vanhinta pitkään (=vähintään sen 3 v) kotona.

Nyt olen taas kotona, sillä kuopus on vasta 1,5 v, ja tahdon, että hänkin saa olla pitkään kotihoidossa.



Kaksi vanhinta lasta viihtyivät hyvin päiväkodissa (toinen aloitti 3,5 vuotiaana ja toinen 4,5 vuotiaana), ja hyvillä mielin pystyin heidät päiväkotiin jättämään hoitoon.



Kolmas lapsi aloitti päiväkodin juuri 3 v täytettyään, ja ei viihtynyt laisinkaan päiväkodissa.

Jäi aina aamuisin itkemään perääni, ja monet kerrat itkin itse (päiväkodin pihalla/matkalla töihin) myös, koska sieluani riipaisi nähdä, että lapsi ei todella viihtynyt päiväkodissa.

Illat olivat yhtä itkua, roikkui kintereilläni, ja osoitti mieltään.

Kun kuopus syntyi (kolmannen ollessa 4,5 v) hän jäi kotihoitoon, omasta ja meidän vanhempien tahdosta.

Elämäänsä palasi ilo ja saimme jälleen nauttia iloisesta ja tyytyväisemmästä lapsesta, ero oli nähtävissä ja havaittavissa selkeästi.

En syytä ketään, mutta sanon kuitenkin, että ehkäpä päiväkotiryhmä jossa oli, ei ollut paras mahdollinen.

Henkilökemiat eivät oikein toimineet hoitajien välillä, eikä järin hoitajien ja meidän vanhempien välillä. Lapsiryhmä oli iso ja levoton, ja uskonkin, että näitten kaikkien asioiden yhteisvaikutuksella oli osansa viihtymättömyyteen.



En kenenkään valintoja tuomitse, kukin tehköön kuten oman perheensä kannalta parhaaksi näkee ja kokee.

Mutta meidän perheessä ollaan kyllä todettu, että tämä kotonaoloni palvelee kyllä koko perhettä, kaikki ovat tyytyväisempiä näin.



En pitkien, kiireisten, stressaavien työpäivien jälkeen jaksanut nauttia niin lasten seurasta kuin nyt, kun on aikaa, eikä kiirettä minnekään.

Saadaan rauhassa ulkoilla, leikkiä, lukea, pelata, puistoilla, tavata ystäviä, tehdä kaikenmoista.

Nautin todella siitä, että saan nähdä lasten uudet taidot, kuulla ilot ja surut, ja olla läsnä heidän päivissään.

En jaksa uskoa, että päivähoidolla olisi tarjota mitään semmoista, mitä en kotihoidolla kykenisi tarjoamaan.

Kaikki aikanaan, uskon, että jokainen meistä oppii enemmin tai myöhemmin kaikki tarvittavat taidot, siksi ei tarvitse kiirehtiä minnekään.

Koen, että työelämälle mulla on tarjottavaa myöhemmin, mutta kotona olen korvaamaton nyt, kun lapset ovat pieniä.



Itse olen lapsena ollut kouluikään asti kotihoidossa, enkä koe jääneeni mistään paitsi.



Neljän äiti

Eikö muilla ole mahdollisuutta tehdä osa-aikaisesti töitä? Esimerkiksi siten, että itse kävisi illat töissä ja mies päivät? Rahaa tulee vähemmän, mutta eipä mene hoitomaksujakaan.

päivähoidon olevan pahaksi lapselle? Mä en löydä yhtään tuollaista milipidettä, sen sijaan monia jotka sanovat tehneensä omalle perheelleen parhaan mahdollisen valinnan, suuntaan tai toiseen. Ei se ole kenenkään syyllistämistä eikä siitä pidä syyllistyä!

Perhepäivähoitoa suositellaan alle kolmivuotiaille, koska siinä lapsen hoitaja pysyy vakiona ja ryhmäkoko on pieni. Lapsen on helpompaa muodostaa hoitajaan luottavainen ja turvallinen suhde, koska hänelle on henkilökohtaista aikaa paremmin kuin suuremmassa ryhmässä ja suhteen muodostaminen yhteen ihmiseen on helpompaak uin useampaan. Joissakin päiväkodeissa on pienille omahoitajat, mutta käytännössä lasta kuitenkin hoitavat myös muut työntekijät.



Joillekin lapsille päivähoidosta voi olla haittaa,

joko emotionaalista tai sitten vaikka ihan niin, että ison ryhmän melu heikentää puheen kehitystä. Myös jollain lapsilla stressivaste kehittyy heikoksi, kun ympärillä on liikaa sosiaalisia virikkeitä ja konflikteja ja lapsen temperamentti on sellainen, että tällainen virikepaljous kuormittaa häntä erityisesti.



Luulen, että jos päivähoito on laadukasta (mitä se läheskään aina ei ole) ja hoitopäivän pituus lapselle kohtuullinen, päivähoidosta ei ole suurempaa haittaa, ja se voi olla jopa edullista, ainakin yli 3-vuotialle.



Jostain syystä viisivuotiaistakin vain joka toinen eli noin 50% menee päiväkotiin mielellään - mitenhän on pienempien laita? (tästä oli vastikää tutkimus, jota raportoitiin Hesarissa).

Laadukas, ikään sopiva päivähoito (pienille pieni ryhmä ja PYSYVÄ hoitaja tai hoitaja kotiin) ei varmasti ole haitallista, mutta valitettavasti tämähän ei usein toteudu. Oman kokemukseni mukaan yli 3-vuotiaille päivähoito tosiaan voi olla hyväksikin. Ja tätä taitavat tutkimuksetkin tukea.

Päivähoitoakin on niin monelaista. Perhepäivähoitoa suositellaan alle kolmivuotiaille, koska siinä lapsen hoitaja pysyy vakiona ja ryhmäkoko on pieni. Lapsen on helpompaa muodostaa hoitajaan luottavainen ja turvallinen suhde, koska hänelle on henkilökohtaista aikaa paremmin kuin suuremmassa ryhmässä ja suhteen muodostaminen yhteen ihmiseen on helpompaak uin useampaan. Joissakin päiväkodeissa on pienille omahoitajat, mutta käytännössä lasta kuitenkin hoitavat myös muut työntekijät. Joillekin lapsille päivähoidosta voi olla haittaa, joko emotionaalista tai sitten vaikka ihan niin, että ison ryhmän melu heikentää puheen kehitystä. Myös jollain lapsilla stressivaste kehittyy heikoksi, kun ympärillä on liikaa sosiaalisia virikkeitä ja konflikteja ja lapsen temperamentti on sellainen, että tällainen virikepaljous kuormittaa häntä erityisesti. Luulen, että jos päivähoito on laadukasta (mitä se läheskään aina ei ole) ja hoitopäivän pituus lapselle kohtuullinen, päivähoidosta ei ole suurempaa haittaa, ja se voi olla jopa edullista, ainakin yli 3-vuotialle. Jostain syystä viisivuotiaistakin vain joka toinen eli noin 50% menee päiväkotiin mielellään - mitenhän on pienempien laita? (tästä oli vastikää tutkimus, jota raportoitiin Hesarissa).

En siis halua laittaa alle 3-vuotiasta lastani hoitoon, ettei hän luulisi minun hylänneen häntä.[/i

Sillä sama asiahan se on jokaisella lapsesta erossa olokerralla.

Ap kiittää osallistuneita ja toteaa vielä, että



- ap ei kritisoi kotihoitoa eikä päivähoitoa

- ap ei ajattele päivähoidon olevan ongelmatonta

- ap ei pidä kotihoitoa aina parhaana vaihtoehtona

- ap:n tarkoitus ei ole loukata ketään

- ap ei hae itselleen tukea omassa äitiydessään ja valinnoissaan, niistä huolehdin mieheni kanssa

- ja ap arvasi kotihoitoa liputtavien pahastuvan tästä aiheesta

- ap myös arvasi, ettei kotihoitoa liputtavat osaa vastata vain kysymykseen vaan ovat heti puolustamassa omaa kantaansa; kuinka moni ketjussa on myöntänyt myös päivähoidon voivan olla hyvä vaihtoehto, vaikka itse liputtaisi kotihoidon puolesta?



Hyvää yötä kaikille ja lokoisia perhehetkiä:)

siksi, että lapsi sairasteli niin kovasti. Ja se on tosi yleistä! Muuten mä en kyllä pidä päivähoitoa mitenkään pahana, mutta kyllä mä kotihoitoa arvostan kuitenkin paljon korkeammalle.



Ja meillä on siis kolme lasta, joista yksi on mennyt hoitoon 9kk iässä, yksi 1-v 9kk iässä ja yksi 4,5 vuotiaana. Kyllä se on niin, että mitä pienempänä menee, sitä pahempi. Enkä mä ole lasteni hoitopaikoissa nähnyt vielä yhtäkään " aina iloisena hoitoon"-lasta, joita täällä av:lla tuntuu olevan joka toisella. Kyllä siellä roikutaan ja ripustaudutaan ja itkeskellään aika lailla.



Ja toki noista selvitään, mutta ne vaan tuntuu kovin turhilta pienille lapsille, jos vaihtoehtojakin on. Meillä on myös kaksi lasta aloittanut kerhon 3-vuotiaina, ja se on ollut just sopiva määrä virikettä viikossa, 2-3 krt 3h. Pitkät hoitopäivät taas ovat olleet tosi uuvuttavia.



SInänsä sekin on jännää, että monet lapset tekevät alle kouluikäisinä todella pitkiä päiviä, mutta sitten koululaisina taas tosi lyhyitä.



Sekava kirjoitus, mutta toivottavasti joku tolkku löytyi.

ja jos olisi ollut taloudellisesti ja muuten edes jotenkin järkevää jäädä kotiin, olisin ehkä pitkittänyt hiukan.



Hoitovapaan jälkeen minun olisi viimeistään ollut pakko palata töihin, sillä pienen lapsen yksinhuoltajana tuskin olisin yht'äkkiä jostain saanut uutta mielekästä työtä (vieläpä joustavilla työajoilla kohtuullisen matkan päästä kotoa). Ja syksyllä sain lapselle helpommin paikan suositusta päiväkodista, joka on meille lähin päivähoitopaikka.



Yllätyin positiivisesti miten hyvin päivähoidon aloitus meni ja myöhemmin myös siitä miten se jatkui ;)



Monia taitoja lapsi olisi varmasti oppinut samanikäisenä kotonakin, mutta itse koin hoitajien kanssa käydyt keskustelut pottailuista, pukemisista jne. kannustaviksi ja osasin siis näihin asioihin kiinnittää huomiota saaden samaan aikaan tukea päiväkodilta (=kasvatusvastuun jakaminen hyvässä hengessä). Joku myös mainitsi, ettei henkilökemiat pelanneet vanhempien ja päivähoidon henkilöstön kanssa; itse olen aina puhunut kaikista hoitajista (myös niistä, joiden kanssa itselläni ei "juttu luista") positiivisessa hengessä lapselle.



Lapsi on aina ollut tyytyväinen ja olen saanut erittäin positiivista palautetta hänen päiväkotipäivistään eikä silti protestoi kotona (kuten joku täällä ketjussa epäili), vaan voimme viettää iltaisin/viikonloppuisin laatuaikaa paitsi leikkien, kyläillen jne., myös kotiaskareita tehden ;)



Lapselle monipuolista, tavallista arkea, jossa äitikään ei jää työelämän ulkopuolelle (kuten omalle kotiäitiäidilleni tavallaan kävi eli lapsia hoitaessa se oma elämä jäi taka-alalle ja lasten kasvettua sitä omaa minäänsä oli aika vaikea taas löytää)

sun lapsi oli kuitenkin 1,5 vuotta vanhempi kuin aloittajan lapsi, eli aivan eri kehitystasolla.

olla lukematta tätä kamalaa palstaa. Täältä ei saa kuin pahan mielen tai vihaisen mielen. Tätä palstaa lukiessani tulen todella surulliseksi ja katumapäälle, että olen "laittanut" lapseni päiväkotiin "pienenä"..mutta kun muuta vaihtoehtoa ei ollut- piste.

missä päiväkodissa on 16-20 ryhmiä?



tytölläni (1v11kk) on 12 lapsen ryhmä josta 3 on osa-aikaisia ja ryhmä jaetaan usein kahteen.



Pojan tarharyhmässä on 6 lasta.

mutta täysin absurdi ajatus on mielestäni se, että jokaisella perheellä olisi mahdollisuus siihen, että yhtäkän lasta ei vietäisi hoitoon ennen kouluikää?? Tämähän tarkoitaisi sitä, että käytännössä Suomessa ei työskentelisi juurikaan 20-45 vuotiaita naisia (tai miehiä), päiväkoteja ei olisi olemassa (ja paljon työllisyyttä enemmän jos päiväkoteja ei tarvittaisi). Ja vaikka kuinka ajatellaan lapsen parasta, kyllähän se raha ratkaisee kuitenkin tässä mailmassa. Onnellisia ovat ne, joilla on niin hyvä rahallinen tilanne, että pystyvät jäämään kodinhoidontuelle, tai peräti irtisanoutumaan töistään lapsen täyttäessä 3v, jos ei ole nuorempia lapsia, että pystyvät hoitamaan lastaan kouluikään kotona. Murto-osa ehkä tekeekin näin, mutta käytännössä tämä av-mammojen visio on aika kaukaa haettua ja haavemaailmaa.

Ennen lapset jätettiin yksin/keskenään/isovanhempien kanssa kotiin, kun vanhemmat olivat navetassa/pellolla töissä, nyt on erilaisia paikkoja, mihin lapset voidaan viedä aikuisten töissä ollessa. Eihän se aikuisellekaan ole hauskaa, saati lapselle herätä aamulla kellon soittoon, mutta tuskimpa sekään elämää niin suuresti tuhoava asia ole, etteikö siitä selviäisi. Ainahan se olisi mukavaa tehdä sitä mikä on kivaa (rauhalliset aamut, kiireettömyys, saa tehdä mitä haluaa...), mutta kun se elämä ei ole aina sitä mukavaa, eikä etene sillä kaavalla. Vaikka kuinka haluaisi, ei aina saa, niin minulle opetettiin pienenä. Ja sen mukaan olen elänyt. Joskus on kivaa ja joskus vähemmän kivaa, sen lapsetkin joutuvat oppimaan.

päivähoitoa ja sitä "mitä hoidossa oikein tapahtuu" kohtaan? Jos lapsi ei osaa vielä omin sanoin kertoa, mitä hoidossa tapahtuu, on oletettavaa, että hoitajat pimittävät sinulta tietoja ja kohtelevat lastasi kaltoin..?

Suomalainen päivähoito on AV:n keskusteluista huolimatta laadukasta, turvallista ja kehittävää. Itse olen huomannut oman lapseni saavan pian jo päättyvällä päivähoitouralla vain ja ainoastaan hyvää hoitoa päteviltä, pysyviltä ja motivoituneilta hoitajilta ja lastentarhanopettajilta. Ylisuurista ryhmistä (lapseni aloitti päivähoitouransa 1,5 -vuotiaana kahdeksan lapsen ja kahden hoitajan ryhmässä, nyt eskari-ikäisenä ryhmäkoko on 21), vaihtuvista hoitajista (lapseni ryhmissä ei ole vaihtunut yksikään hoitaja sinä aikana, kun lapseni on niissä ollut), aggressiivisista lapsista (en ole ikinä kuullut lastani kiusattavan tai löytänyt raapimis- tai puremajälkiä) tai päiväkodin huonosta työilmapiiristä (henki hoitajien kesken tuntuu olevan hyvä ja päiväkodin johtajakin suhtautuu alaisiinsa arvostavasti ja kannustavasti) ei ole tarvinnut kärsiä, vaikka AV:n perusteella ne ovat arkipäivää Suomen jokaisessa päivähoitopaikassa. Eikä kyseessä ole edes mikään yksityinen erikoispäiväkoti, vaan ihan tavallinen kunnallinen päiväkoti täällä pääkaupunkiseudun kupeessa.

AP:lle siis sanoisin, että päivähoito ei todellakaan aina ole mikään maanpäällinen helvetti edes alle 3-vuotiaille lapsille.

Kun lapseni on kypsä olemaan minusta erossa ja osaa kertoa minulle omin sanoin mitä hoidossa oikein tapahtuu, on päivähoito hyvä vaihtoehto.

Ei tee hyvää lapsille mutta kaikissa tapauksissa ei nyt niin pahaakaan.

Jos äiti on sen verran tolkussaan, niin kyllä kotihoito aina päiväkodit voittaa.

Kokemusta on molemmista ja päiväkodeista myös lastenhoitajan näkökulmasta.

Oma kuopukseni meni 4-vuotiaana erittäin hyvään päiväkotiin puoleen päivään. 5-vuotiaana päivä sitten pidennettiin täyspitkäksi. Lapsi on tosi onnellinen kavereistaan ja "tädit" ovat mukavia.

lapsille. Olen ollut vain äiti.



Meillä lapset on kotihoidettuja ja näin murkkujen äitinä olen onnellinen siitä. Se aika oli todella rikasta meille kaikille.



Olen saanut viettää elämässäni ihanat vuodet omien lasten kanssa ja se on ollut todella arvokasta aikaa. En vaihtaisi sitä millään sellaiseen elämään, että olisin vienyt lapset hoitoon ja käynyt töissä. Onneksi pystyin tekemään töitä kotona ja hoitamaan lapset itse.

Siihen aikaan se oli kyllä tavallistakin, eikä virikelapsia ollut.



Jokaisen pitää tehdä elämässään juuri sitä, mikä tuntuu tärkeältä. Ei hakea toisilta tukea päätökseen mollaamalla muiden ratkaisuja. Pitää olla sen verran hyvä itsetunto, että seisoo omien ratkaisujen takana ja ottaa vastuun myös niistä ratkaisuista.



Minä tein omani aikoinaan ja olen tyytyväinen siihen, että uskalsin elää juuri omannäköistä elämää hoitaen itse lapseni kouluun asti.



Neljän äiti

[i

Neljän äiti

[/quote]

en huomannut kun en lukenut koko ketjua.



Olen siis eri neljän äiti t. edellinen

positiivisempaan suuntaan. Esikoinen oli 4,5v, kun apäiväkotiin meni. Sitä ennen olin lasten kanssa kotona. Joka päivä käytiin leikkipuistossa ja pihalla ja kaupassa ja jne. Kävi myös 2 kertaa viikossa kerhossa 2v lähtien. Tällä lapsella oli puheen kehityksen viivästymää ja mutismia. Muutenkin oli tosi ujo ja arka.

Päiväkodissa reipastui hurjasti ja mutismi meni ohi. Aina on ollut kova touhuamaan kaikea, tykännyt piirtää ja askarrella ja en itse jaksanut kehittää jatkuvasti jotain toimintaa lapsille.

Itsekin jaksoin olla sen työt aloitettuani parempi äiti, kun sain sitä omaa aikaa töissä.

Lapset on aina viihtyneet hyvin päiväkodissa. On tosin hyvä päiväkoti, jossa pienet ryhmät.



Esikoinen on nyt jo koulussa ja ei varmasti koulu olisi sujunut niin hyvin kuin nyt sujuu, jos ei päiväkodissa olisi ollut.

mutta täysin absurdi ajatus on mielestäni se, että jokaisella perheellä olisi mahdollisuus siihen, että yhtäkän lasta ei vietäisi hoitoon ennen kouluikää?? Tämähän tarkoitaisi sitä, että käytännössä Suomessa ei työskentelisi juurikaan 20-45 vuotiaita naisia (tai miehiä),

SUomessa keskimääräinen lapsiluku on 1,8, ja lasten keskimääräinen ikäero varmaan n. 3 vuotta. Tämähän tarkoittaisi sitä, että lapsiperheessä toinen molemmat vanhemmista olisivat keskimäärin 4,5-v poissa työelämästä ( Jos nyt siis oletetaan, että sinne eskari/kouluikään asti kotona oltaisiin.

Lisäksi naisista joka viides ja miehistä joka neljäs jää lapsettomiksi. SIinäkin sitä reserviä työelämään.

Ja mä en siis ole tällaisen mallin kannattaja, mua vaan aina ärsyttää nää " kukas teidän kotona olon maksaisi, jos kaikki hoitaisi lapsensa kotona". Yleensä tolla vielä tarkoitetaan alle 3-vuotiaita. Sanoisinpa että ainakin 80% työvoimasta on kuitenkin muita kuin alle 3-vuotiaiden vanhempia, eli kyllä se varmaan järjestyisi. Eiköhän sitä rahaa tässä yhteiskunnassa syydetä vähän turhempiinkin juttuihin kuin lasten hyvinvointiin.