g onko miehesi "ykkösvaihtoehto" vai olisitko ottanut jonkun toisen?

miehekseni "väärän" miehen kun en tiennyt paremmasta. Nyt olen tavannut elämäni rakkauden.

haikailin toisen perään kun sitten tapasinkin tulevan mieheni. otin hänet mutta en kyllä ole katunut!

ja hyvä mies onkin.



Saanko ap kysyä miksi "tyydyit" huonompaan? Jos se parempi ei halunnut olla kanssasi, miksi ottaa huono? Joku päivä oikeasti hyvä tyyppi (joka vielä haluaisi sinut) saattaa tulla vastaan mutta nythän et sitä tiedä kun valitsit olla kakkosvaihtoehdon kanssa.

Nyt kuitenkin ollaan tilanteessa jossa joudutaan miettimään jatketaanko vaiko ei. Kyse ei ole mistään toisista naisista tai miehistä, ei edes rakkauden puutteesta, vaan ihan muista ongelmista.

nyt mies on ihan hyvä. ap (ja sanoin "huonompi", en "huono")



Sanotaan nyt ihan rehellisesti: silloin tuntui, että ne miehet, joita haluan (oli siis 2 kpl), eivät halua minua. Tuntui, että rakastun aina vääränlaisiin miehiin (esim. sosioekonominen tausta on erilainen) ja ikinä en saa vastakaikua. Kerrankin oli joku joka halusi minua...



Ajattelen kyllä nykyisin erilailla asiasta. Monesti jopa silleen, että käymme mieheni kanssa erittäin hyvin yhteen.

Olen sen lajin ihminen, että ihmissuhteeni perustuvat vain rakkauteen, en ikinä olisi voinut naida rahan tai aviostatuksen vuoksi. Kaikkien kokemusten jälkeen mieheni astui elämääni ryminällä, ja yhteiselo tuntuu ihanalta vielä 20 vuoden jälkeenkin!

mutta olin suhteessa kahdenkin väärän kanssa tässä välillä.

mutta olin suhteessa kahdenkin väärän kanssa tässä välillä.

kakkostako ei voi rakastaa? ap

Olen sen lajin ihminen, että ihmissuhteeni perustuvat vain rakkauteen, en ikinä olisi voinut naida rahan tai aviostatuksen vuoksi. Kaikkien kokemusten jälkeen mieheni astui elämääni ryminällä, ja yhteiselo tuntuu ihanalta vielä 20 vuoden jälkeenkin!

sitä "kakkostako" ei voi rakastaa?

but sometime you may get what you need!



Olen ihastunut "pahoihin poikiin" ja miehisiin miehiin, kokenut hekumaa ja suurta ihastusta, haikaillut ja kaipaillut ja lopulta itkeskellyt perään. Aina samantyyppinen mies sai sydämeni sykkimään.



Kunnes eteeni käveli kiltti mies. Ei lainkaan sellainen, mihin ajattelin ihastuvani. Ihana, luotettava mies, joka ei päästänyt minua livahtamaan. Häntä minä tarvitsin.

paljon tein töitä, että sain hänet kiinnostumaan, vaikka mies kyllä väittää siinä käyneen päinvastoin.

Kulloiseenkin tilanteeseen olen aina valinnut parhaan mahdollisen kumppanin, tietenkin. Jos en saa parasta, olen ilman, ja olen ollutkin, esim. avioeroni jälkeen viisi vuotta ilman pidempiä suhteita.



Ei elämä ole minulle mitään peliä, jossa taktikoidaan ja odotellaan parempaa. Miksi ihmeessä tuhlaisin aikaani (ja toisen aikaa!) jonkun kakkosvaihtoehdon kanssa!

sitä "kakkostako" ei voi rakastaa?

En ole nyt ihan varma mitä ajat takaa, mutta siis: jos rakastan jotakuta, en taatusti mene naimisiin kenenkään muun kanssa ja kuvittele, että jossain vaiheessa kenties alan rakastaa häntä!

Kulloiseenkin tilanteeseen olen aina valinnut parhaan mahdollisen kumppanin, tietenkin. Jos en saa parasta, olen ilman, ja olen ollutkin, esim. avioeroni jälkeen viisi vuotta ilman pidempiä suhteita. Ei elämä ole minulle mitään peliä, jossa taktikoidaan ja odotellaan parempaa. Miksi ihmeessä tuhlaisin aikaani (ja toisen aikaa!) jonkun kakkosvaihtoehdon kanssa!

parempaa odotellut, mutta en saanut häntä jota halusin, tyydyin siis "kakkoseen" ap

on täytynyt olla "huono" jos kerran kakkosvaihtoehtona olet pitänyt. Enkä nyt tarkoita mitään huumediileri, alkoholistitasoista huonoa, vaan esim. kiinnostuksen kohteet olleet miehellä sellaisia että olet pitänyt huonona, huonompana kuin sitä ykkösvaihtoehtoa. Enkä ymmärrä että kuinka olet mennyt yksiin jos kerran olet ollut toisesta ihmisestä kiinnostuneempi.

Nimim. ennen tätä miestäni (joskus parikymmpisenä) seurustelin miehen kanssa joka oli hyvä tyyppi, luotettava, rehellinen, kova tekemään töitä mutta niin helvetin tylsä tyyppi että jätin tyypin parin kuukauden jälkeen. Ei käyny mielessäkään että olisin hengaillu hänen kanssaan "parempaa" odotellessa.

nyt mies on ihan hyvä. ap (ja sanoin "huonompi", en "huono")

Sanotaan nyt ihan rehellisesti: silloin tuntui, että ne miehet, joita haluan (oli siis 2 kpl), eivät halua minua. Tuntui, että rakastun aina vääränlaisiin miehiin (esim. sosioekonominen tausta on erilainen) ja ikinä en saa vastakaikua. Kerrankin oli joku joka halusi minua...

Ajattelen kyllä nykyisin erilailla asiasta. Monesti jopa silleen, että käymme mieheni kanssa erittäin hyvin yhteen.

Kulloiseenkin tilanteeseen olen aina valinnut parhaan mahdollisen kumppanin, tietenkin. Jos en saa parasta, olen ilman, ja olen ollutkin, esim. avioeroni jälkeen viisi vuotta ilman pidempiä suhteita. Ei elämä ole minulle mitään peliä, jossa taktikoidaan ja odotellaan parempaa. Miksi ihmeessä tuhlaisin aikaani (ja toisen aikaa!) jonkun kakkosvaihtoehdon kanssa!

parempaa odotellut, mutta en saanut häntä jota halusin, tyydyin siis "kakkoseen" ap

käytät sanaa "tyydyin", kertoo paljon ajatuksistasi...

Olin silloin korviani myöten rakastunut mieheeni, enkä muita haikaillutkaan.

sai mut jopa menemään naimisiin

toka sitten ei. Eli toinen mies oli elämäni ykkösvaihtoehto!!! Siis ei silleen "toinen mies", vaan löysin elämäni ykkösmiehen 7 vuotta eroni jälkeen. Seitsemän vuoden yksinolon (lapsen kanssa, mutta ilman kumppania) jälkeen.

Ja nimenomaan valitsin hänet. En ole mitään umpirakastuvaa sorttia, ja miehen kanssa suhde kehittyi vähitellen siihen pisteeseen, että pystyin näkemään hänet aviopuolisonani toivon mukaan kunnes kuolema erottaa. Ainahan olisin voinut lähteä jonkin kiihkon mukaan menemään, mutta tämä valitsemani mies oli Sopiva. Ei ole ollut valittamista missään suhteessa.