Erotanko sisarukset vai jäänkö työttömäksi

oli myös äitini, joka aikanaan lähti toiselle paikkakunnalle viikoiksi töihin. Itse todellakin kärsin asiasta, ja se jätti elinikäiset arvet, hylkäämisen ja arvottomuuden tunteen. Oma isäni ei kyennyt valitettavasti tarjoamaan sitä emotionaalista tukea, mitä äitini kykeni.

Toki jos perheessä on LÄSNÄOLEVA isä, tilanne on eri. Ap kuitenkin kertoo miehensä "hankalista" työajoista, eli kouluikäisetkin olisivat ilmeisesti paljon ihan itsekseen? Ei kuulosta kovin hyvältä. Tosin tietenkään aina sen joustajan ei tarvitse olla äiti.. isäkin voisi pyrkiä työaikoihinsa vaikuttamaan.

Hieman ihmettelen miksi oletetaan, että tähän ketjuun kirjoittaneet olisivat kaikki kotiäitejä?

Äiti voi olla vaikka ei lapsensa vierellä olisi 24/7Ota ap näitä kommentteja lukiessasi huomioon, että tämän palstan linjoilla roikkuu varmaan enemmän kotiäitejä. He voivat olla netissä tuntikausia ja kokevat silti olevansa hyviä äitejä ja "läsnä". Todellisuudessa monen lapselle olisi parempi päästä virikkeelliseen hoitoon ja lapset tuskin kärsisivät, jos tällaiset mammat menisivät töihin. On hyvä muistaa, että mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle.

Ja numerolle 17 sanoisin, että ap juuri pohtii tilannetta myös lasten kannalta. Se tuskin tekee hänestä sinua huonompaa äitiä.

Itselläni on hieman samanlainen elämäntilanne, eli omalta paikkakunnalta ei koulutusta vastaavaa työtä löydy. Eikä kyse ole siitä, ettei olisi paikkoja auki, vaan niitä ei yksinkertaisesti ole olemassakaan! Kuopus täytti hiljattain 3-v ja olen nyt työtön (eli käytännössä se kuuluisa kotiäiti...) Summa summarum: valitisin perheen ja unohdin uran. Enkä usko että tulen katumaan.

mutta silti minustakin aivan absurdi ajatus. Kun on pieniä lapsia, kannattaa priorisoida lapset ykkösiksi. Ei sulle voi jäädä ainakaan mitään taloudellista hyötyä tuosta työstä, kun lasket kakkosasunnon, auton, huonekalut, matkat... Ja entä jos isommat lapsesi sairastuvat? Pystyykö isä olemaan kotona? Tuskin naapurit innostaan hyppien sairaslomahoitsuiksi alkavat, edes hetkellisesti...



Kuka huolehtii kouluikäisten mahdollisista harrastuksiin kuskaamisesta/ läksyistä, jos isällä epäsäännöllinen työ? Mielestäni ei voi laskea kilttien naapurien varaan, jos aikeissa on tosiaan parivuotinenkin työrupeama. Tai itse en ainakaan ymmärrä, millainen naapuri sitoo itsensä tuollaiseen palkatta...



Mun isä oli viikot pois, kun olin pieni ja kyllä se oli aika etäännyttävää...



Ja tosiaan, mielestäni jo 8 tunnin hoitoaika 3 -vuotiaalle on pitkä, eikä mikään lyhyt...



Jos oma ala ei työllistä, ehkä sittenkin parempi vaihtoehto olisi uudelleenkoulutus. Työttömällä on nykyään aika hyvät rahalliset edut tietyissä koulutuksissa uusien lakien myötä...

Hankkikaa duunit pk-seudulta.



Mieti myös lasten tulevaisuutta

Enkä erottaisi yhtä lapsistani perheestään työni takia. Pidän sinua aika kammottavana ihmisenä, kun edes tätä harkitset. Lähtekää koko perhe uuteen kaupunkiin, jossa molemmille työtä. Tai sitten teet työtä, joka ei ole omalta alaltasi - niin joutuu tekemään aikas moni muukin.

jotka lasten varjolla jättäytyvät kotiin vuosikausiksi, ovat loisia. Tarkennetaan vielä, että tarkoitan niitä äitejä, jotka pyörivät kotona kuopuksen täytettyä kolme (ja neljä ja viisi ja ...). Jos joku on kiinnostunut työllistämään itsensä, haluaa hankkia työkokemusta ja ansaita eläkkeensä, niin mitä pahaa siinä on? Ei elämä pysähdy vaikka perheeseen syntyy lapsia. Tärkeysjärjestys toki muuttuu mutta ihmettelen miten ihmisten on yhä vaikea hyväksyä sitä, että äitikin voi haluta työelämään. Ja olla enemmän kuin kotiäiti. Työtä tekevälle löytyy; kyse on enemmänkin halusta (tai sen puutteesta) ansaita elanto tai kouluttautua alalle, jolla töitä olisi tarjolla.

Eli ap miettii miten raaskii erottaa sisarukset, mutta omalla kohdallani ainakin suurempi kysymys olisi että miten voisin erottaa lapsen ja isän noin pitkiksi ajoiksi. Meillä ainakin mies on lapsen kanssa yhtä paljon kuin minäkin, ja isä on lapselle erittäin tärkeä. Meillä ei ainakaan mies olisi tuollaisesta tilanteesta mielissään jossa näkee lastaan noin harvoin.

Ne mieheni hankalat työajat ovat käytännössä sellaiset, että joutuu käväisemään töissä pari kertaa viikossa ns virka-ajan (eli päiväkodin aukioloajan) ulkopuolella. Ei sinne minuutilleen tarvitse mennä eli harrastuskuljetuspalvelu kyllä pelaa. Ja vastaavasti mies on sitten töistä pois jonain muun aikana, koska tasaa vaan suunnilleen tehdyt tunnit viikon aikana. Isän läsnäolo ei ole ongelma vaan se, ettei noita hankalaan aikaan olevia töitä aina voi ennakoida kovin pitkälle. Eli yhäkään vastustusta ei minusta voi perustella koululaisten aikuisen tarpeella. Muita syitä kyllä on ja itsekin kovasti epäröin. En silti aivan kauheana ajatusta ole pitänyt!



Vaikka en fyysisesti olisikaan koululaisten elämässä läsnä joka päivä (enkä edes joka viikko) niin eihän se päivittäistä yhteydenpitoa ja näkemistäkin (netin kautta) estä.



Hassua, että minua pidetään näin huonona äitinä. Omasta mielestäni olen oikein mainoa äiti ja minulla on lasten kanssa hyvät ja lämpimät välit. ja vaikka tämä ei mikään hyvän äidin mittari olekaan, niin olen näiden kolmen kanssa viettänyt kotivuosiakin kahdessa erässä jo yhteensä 7! Että joskus sitä uraakin pitäisi miettiä...



Ja toki isä on tärkeä :D Ei näissä viesteissä aina kaikkea muista mainita!

Sen unohdin vielä mainita, että koululaiset itse ehdottomasti haluavat jäädä kotipaikkakunnalle. Tuntuisi häijyltä repiä heitä irti tutusta koulusta, ystävistä, harrastuksista, sukulaisista jne. Oikeasti olen itse ajatellut, että kun vaakaan laitetaan äiti ja nuo kaikki muut asiat, lapset paremmin pärjäävät pari vuotta vähän vähemmään läsnäolevalla äidillä, kunhan muuten asiat ovat kunnossa. Minusta olisi julmempaa repiä koko perhe juuriltaan. Siksi minusta on hassua, että juuri näihin koululaisiin on vastustusviesteissä tartuttu.



Epävarma ja huolissani olen yhäkin myös itse, mutta en koululaisten pärjäämisen takia.

onhan heillä puhelimet ja osaavat selittää, jos tulee jotain mistä haluavat puhua nimenomaan äidin kanssa. Mutta sille 3-vuotiaalle tuo kuulostaa rankalta. Muutto erilleen muusta perheestä ja hoitoonmeno samaan syssyyn, huhuhuh. Hän ei osaa pitää vielä yhteyttä muihin puhelimella tai tietokoneella - parin viikon ero säännöllisesti etäännyttää aika nopeasti muista. Kun parin vuoden päästä palaisitte muiden luo, hän on jo 5-vuotias, ja on elänyt melkein puolet elämästään (ja käytännössä koko muistamansa ajan) muualla. Kuulostaa aika repivältä lapselle.

miettiikin rahan takia. Huhhuh. Ei muuta kun alan vaihto sitten. Mieluummin vaikka kaupan kassalle tai siivoojaksi, eiköhän noita ole joka paikkakunnalla.