Voiko murheensa "purkaa" liikuntaan? Oikeasti?

Vähentää oikeasti stressihormonien eritystä ja lisää mielihyvää. Myös ne sosiaaliset suhteet naisilla auttaa matalaan mieleen. Elimistö erittää oksitoniinia, joka tuottaa mielihyvää. Eli hommaa ap jostain vielä lenkkikaveri, niin alakulo on tiessään:)

myös hiihto toimii tässä tarkoituksessa.



joskus on molemmissa hauska revitellä niin että on melkein keuhkot pihalla.



uusin löytö on zumba, jota ei voi hymyilemättä harrastaa.



liikunta auttaa taatusti pään nollaamiseen.

mutta fyysinen rasitus lievittää kummasti.

Jos sinulle ei riitä pelkkä fyysinen itsesi väsyttäminen (esim. juokseminen), kokeile lajia, jossa joutuu keskittymään itse suoritukseen todella intensiivisesti. Itselläni tällaisena on toiminut ratsastus; ratsastustunnin aikana ei tosiaan ole sekuntiakaan mahdollisuutta ajatella mitään muuta, vaan pää tulee tehokkaasti nollattua. Vaatii tietysti, että olet kiinnostunut ja että löytyy rahaa tarpeeksi. Mutta voin suositella.

auttoi käveleminen, 10-15km kerrallaan (tämä vapaapäivinä, arkena vähemmän). Kävelin joka päivä. Aivot saivat happea, olin yksin ja setvin ajatuksiani, taisin puhuakin itsekseni. Nautin ulkoilmasta ja maisemista. Ja valehtelematta: aina tulin paremmalla mielellä kotiin kuin mitä olin ollut lähtiessäni :)

Ja käveleminen ei vaadi kuin joka sään vaatteet ja kunnolliset kengät.

En ollut saanut yöllä nukuttua yhtään, molemmat lapset itkeskelivät vuorotellen ja mies kuorsasi. Väsytti aivan pirusti, en ehtinyt edes aamupalaa syömään ollenkaan ja pinna paloi siinä vaiheessa, kun mies töihin lähtiessään iski eteen kilometrin mittaisen kauppalistan, että "noi pitäs käydä ostaa" - vaikka tietää vallan hyvin, että hänen ajellessaan autolla töihin ja takaisin töistä, minä kävelen kauppaan ja takaisin ostosten kanssa. Kun yritin ehdottaa, että mitä jos mies itse kuitenkin voisi töistä tullessaan käydä kaupassa, hän tokaisi, että "emmä jaksa, ja voisit sä muuten joskus siivotakin täällä".



No, oli onneksi esikoisen kerhopäivä, joten pakkasin lapset ulkovaatteisiin ja kuopuksen vaunuihin, kävin viemässä esikoisen kerhoon ja painelin sinne kauppaan, vein ostokset kotiin ja lähdin vielä kävelemään, kun oli reilu tunti aikaa ennen kuin piti hakea esikoinen kerhosta. Pistin mp3-soittimen napit korviin ja kuuntelin kerrankin musiikkia, jota en koskaan saa kotona kuunnella, ja kävelin sen tunnin ajan. Vettä satoi kyllä kaatamalla, ja vastaantulijat katsoivat mua kuin hullua, mutta ainakin oli kaikki kiukku ja raivo haihtuneet siihen mennessä, kun esikoinen piti hakea :)



No, en siivonnut kuitenkaan, ja mies jäi ilman ruokaa, joten veikkaan, että samat valitukset tulee häneltä tänäänkin. Aika sama.