Syvä masennus. Uskallanko lääkäriin?

tarkoitat pahasti lääkkeisiin koukussa olevilla ihmisillä? Onko diabeetikotkin pahasti koukussa insuliiniin?

Tottakai ap menet lääkäriin, saat apua.

Koukussa liian suuriin määriin ja "katukaupasta" saataviin.. Olen masentunut, mutta en sentään tyhmä.



ap

jep jep.



ne lääkkeet ovat ihan tarpeen jos on pahasti masentunut. et pysty terapiaan jos olet syvästi masentunut.



tietenkin menet lääkäriin!



ihme juttu jos et tuon enempää masennuksesta tiedä vaikka sukusi on mielenterveysongelmia pullollaan!

Ja Suomessa on vaitiolovelvollisuus, joten sen puolesta ei pitäisi olla huolta. Mutta miksi häpeät sairautta? Salaisitko murtuneen kädenkin?

jos sulla on jotain pameja vetäviä sukulaisia, se ei tarkoita sitä ettetkö sä voisi syödä masennuslääkkeitä sun masennukseen. kyllä sä nyt vähän tyhmältä vaikutat.

asiantuntemuksella osaat sanoa, milloin joku sukulaisesi syö liian paljon antidepressanttia? Tiedätkö mitään masennuslääkkeistä? Todellakaan missään katukaupassa ei mitään Seronileja myydä, niistä ei ole yhtään mitään iloa tervelle ihmiselle, ja apteekista saa niitä halvalla. TOd näk sukulaisesi syövät liikaa rauhoittavia, tai sitten ihan käyttävät oikeita huumeita, jos luulet päältäpääin voivasi lukea heidän lääkkeidenkäytöstän. Älä ihmeessä mene lääkäriin, kyllä sä vielä pari vuosikymmentä jaksat.

joskus ehkä vainoharhaisia ja pelkävät esim.turhaan lääkäriin menoa.



Masennuslääkkeet eivät aiheuta riippuvuutta, niinkuin esim. rauhoittavat. Hyvät lääkärit yrittävät kaikin tavoin välttää riippuvuutta ja tietävät miten lääke vaikuttaa.

Ota yhteyttä lääkäriin.

ja vastauksia sait. mitä sitten odotit?



"Älä mene lääkäriin, alat lääkkeiden väärinkäyttäjäksi sinäkin, kuten narkkarisukulaisesi"???

Lääkärillä on vaitiolovelvollisuus, eli tieto ei mene mihinkään. Eikä sinua myöskään voida pakottaa mihinkään hoitoon, jos et ole täysin menettänyt todellisuudentajuasi ja tuskin sittenkään.

Syvä masennus. Uskallanko lääkäriin? vaikean masennuksen puolella. Uskallanko mennä lääkäriin ilman, että a. tieto menee esim. päiväkotiin,työpaikalle? b. "pakottavat" aloittamaan masennuslääkkeet ennenkuin mahd. terapiaan tm?

Jos siis käsitin oikein, et ole vielä käynyt asian tiimoilta edes lääkärissä ja olet kuitenkin jo tehnyt itsellesi jonkinlaisen kotilääkärityylisen masennusdiagnoosin? Vieläpä tarkemmin määritellyt sen syvyystason vaikeaksi? Onko sinulla jonkinlaista asiantuntemusta tai koulutusta tehdä niin? Perustuuko "diagnoosisi" mu-tuun?

Eihän sinulla hyvä ihminen välttämättä edes ole koko sairautta! Jospa vain kärsit tavallista voimakkaammasta kevätväsymyksestä? Joka tapauksessa, ennen kuin puhuu vaikean masennuksen sairastamisesta, kannattaa käydä lääkärillä puhumassa asiasta ja selvittämässä tilanteen laatu. Masennuksesta on tullut sanana ihan narsismin tyylinen muoti-ilmaus: tuntuu että sitä käytetään nykyään täysin vaikka todellisuuspohjaa melkein tilanteessa kuin tilanteessa. Kyseessä on kuitenkin vakava sairaus, ei mikään ohimenevä nuha.

Vähän sama juttu jos huomaisin vaikkapa käsivarressani normaalia tummemman luomen ja alkaisin toitottaa kaikille kärsiväni pahanlaatuisesta melanoomasta... eli kannattaa käydä selvittelemässä tilannetta ihan asiantuntijoilla ennen kuin antaa vallan omatoimi-diagnooseille...

psykoterapiatukea haluat, niin siihen on tämmöiset ehdot:



Psykoterapian saaminen edellyttää, että



* työ- tai opiskelukykysi on mielenterveyden häiriön vuoksi uhattuna

* sinulla on ollut psykiatrisen diagnoosin saamisen jälkeen vähintään 3 kuukautta jatkunut hoitosuhde, johon sisältyvät psykiatrin arviot diagnoosista ja kuntoutustarpeestasi

* hoitosuhteesi jatkuu edelleen psykiatrian erikoislääkärin suosituksen mukaan

* perusteellisen arviointilausunnon mukaan tarvitset terapiaa

* muiden hoito- ja kuntoutusmuotojen (esim. kriisiterapia) mahdollisuudet on selvitetty.

mututuntumia heitellään, niin en usko sulla vaikeaa masennusta olevan. Vai puuttuuko sulta täysin mielihyvän kokeminen, seksuaaliset halut, haudotko itsemurhaa, et jaksa tehdä mitään? Nimittäin silloin ei kauheasti jaksa ajatella, että kehtaanko mää nyt lääkäriin mennä, ei kai ne mulle mitään lääkkeitä määrää..sitä tekee mitä tahansa saadakseen sen olon pois. Vaikka itsarin. Ei tule mietittyä tarhatätien ja naapurien reaktioita.

Mene ihmeessä lääkäriin. Hän on asiantuntija arvioimaan, miten edetä. Hänellä ei ole lupaa luovuttaa sinun terveystietojasi ulkopuolisille ilman sinun lupaasi. Puhu lääkärille myös lääkeriippuvuuspelostasi ja pyydä häntä selittämään niin, että ymmärrät ja tiedät, mitä lääkkeitä hän sinulle määrää, jos määrää.



Ainakin keskivaikeaa masennusta hoidetaan lääkkeillä, mutta ei niitä tarvitse pelätä. Vanha vertaus kuuluu: jos ihmisellä menee jalka poikki, olisiko liian hävettävää, että hänen jalkansa kipsattaisiin? Psyykelääkkeet ovat "mielen kainalosauvoja". Niitä käytetään sen aikaan kuin on tarve.



Jos hakee psykoterapiaan Kelan tukea, sitä varten tarvitaan psykiatrin lausunto ja sitä ennen kolmen kuukauden hoitosuhde psykiatriin. Kelan sivuilta löydät lisätietoja. Kysy lääkäriltä tästäkin.



Ja mitä mieheesi tulee, hän ei ehkä ymmärrä voimiesi vähäisyyttä. Ei hän kuitenkaan varmaan estä sinua lääkäriin menemästä?

Jos on, etsi itsellesi apua ja hoitoa vaikka heidän vuokseen, jos et itseäsi näe riittävänä syynä paremman olon tavoitteluun.



Hoitamaton masennus "periytyy" helposti lapsiin.

tylyys johtuu tuosta ap:n olettamasta, että masentuneet ovat joku huumeita käyttävä vammainen joukko, ja hän on kuitenkin sen yläpuolella eikä mihinkään lääkkeisiin koske. Kun kuitenkin vaikeasti masentuneella ei paljon vaihtoehtoja ole, jos on oikeasti masentunut eikä vain leikisti.

Monella on pelkoja liittyen mielenterveyssairauksiin ja niiden hoitoihin.

Millä mielellä tänään, ap?

Vastausten tylyys johtuu tuosta ap:n olettamasta, että masentuneet ovat joku huumeita käyttävä vammainen joukko, ja hän on kuitenkin sen yläpuolella eikä mihinkään lääkkeisiin koske. Kun kuitenkin vaikeasti masentuneella ei paljon vaihtoehtoja ole, jos on oikeasti masentunut eikä vain leikisti.

Lääkkeitä en söisi kuitenkaan ja muutakaan apua ei lääkäristä yleensä saa.

Mä en menisi lääkäriin koska ei se mua voi auttaa. Lääkkeitä en söisi kuitenkaan ja muutakaan apua ei lääkäristä yleensä saa.

mä olen samassa tilanteessa oleva. Vaikea masennus ja pelko mennä lääkäriin. Pelkään, että saan niitä masennuslääkkeitä ja ne tietenkin lihottaa mut 100 kiloiseksi. Pelkään myös, että kun asun pienellä paikkakunnalla, ei vaitiolovelvollisuus päde ja juttu leviää.

Ja uskon, et täällä voi roikkua vaikka onkin vaikea masennus, minäkin roikun täällä.

Mieheni pakottaa mua välillä lääkäriin, mut en mene. Ei se voi mua pakottaa. Mun ystävätkin on musta huolissaan, mut näyttelen niille, et kaikki on ok. Vain mieheni tietää todellisen laidan, eikä sekään tajua, miten sekaisin olen kaikista ajatuksistani.