Lue keskustelun säännöt.
Tulipa tosi paha mieli ystävän kommenteista
06.04.2010 |
Ystäväni kävi kylässä pitkän tauon jälkeen. Asuu ulkomailla ja viimeksi kun vieraili täällä olimme itse lomalla. Odotin kovin tätä pääsisäisvierailua ja yhteisiä juttutuokioita. No ystävä sitten tuli, alkuun halailtiin ja itkeskeltiin kun oli ihana nähdä ja muuta sellaista.
Illalla hän otti puheeksi nuorimman poikani, minulla on siis neljä lasta 16,14, 6 ja vajaa 4v. Olen kyllä sähköposteissa kertonut, että pojalla on viivästynyt puheenkehitys, mutta en kai sen kummempaa. No ensin ystävä kysyi "eikö se tosiaan sano kuin pari sanaa vaikka täyttää kohta jo 4" Sanoin että ei, mutta asiaa on onneksi nyt alettu tutkia vauhdilla kun puheterapiaakin on takana jo 1½ vuotta lähes ilman tuloksia. Selitin vielä miten poikani kuitenkin ymmärtää onneksi puhetta aika hyvin ja tukiviittoma opetus alkaa meille ensi kuussa. No siihen ystävä kommentoi, että "olispa kauheaa saada tuommoinen vammainen lapsi, sääli että poika on noin nätti ja ulkonäöstä ei voi päätellä yhtään, että pää ei toimi, varmasti saat selitellä sitten ihmisille miksi poika vain viisoo ja öhkii. Tässä vaiheessa menin jo ihan sanattomaksi, en kertakaikkiaan keksinyt mitään vastattavaa olin niin tyrmistynyt. Koetin viimein sanoa, että poikaa ei ole vielä luokiteltu vammaiseksi tai mitään vauriota havaittu tai annettu muutakaan diagnoosia kuin vaikeasti viivästynyt puheenkehitys, koska kaikki muu on lähes ok, toki leikit on jääneet hieman ikäisestä, mutta asiantuntijat sanoivat, että se voi johtua ihan vain puheen puuttumisesta ja leikkiä on siksi vaikeampi viedä eteenpäin ja kunhan puhetta joskus tulee ottanee ikäisiään nopeasti kiinni. Tähän ystäväni totesi, että ainahan vanhemmat selittelee vajaavaisten lastensa puolesta asioita ja luulevat, että kaikki on ok vaikka heti näkee ja kuulee ettei poika ole normaali ja tällaiset kakarat tulee yhteiskunnallekin tosi kalliiksi. Tässä vaiheessa otin ystäväni laukun vierahuoneesta ja pyysin poistumaan talosta heti. Mieheni mielestä ylireagoin, mutta en kertakaikkiaan voinut sietää sitä ylimielistä äänensävyä. Onhan muutkin kyselleet pojan puheesta, mutta yleensä asiallisesti, mitä on tehty, epäilläänkö jotain sairautta tai vauriota kukaan ei ole vielä kauhistellut ja tuominnut.
Eipä tuollaista "ystävää" ikävä jää, mutta pojan ja osin itsenikin puolesta tuli itku, näinkö ihmiset tosiaan suhtautuvat lapsiin joilla vaikeuksia, suurin osa tietenkin on niin hienotunteisia, että älyävät pitää mölyt mahassaan. Vai onko ex ystäväni vain tavanoaista tökerömpi tyyppi.
Kommentit (27)
Johan on "ystävä"... Luinko rivien välistä oikein, että ainakin tämä ystäväsi on pohjanmaalta? En tiedä miksi, mutta siellä tuntuu olevan asennoituminen kaikkea erilaista kohtaan hyvin yksioikoista ja häpeilevää. Kai suvaitsemattomuus ja ylempiarvoisuus on imetty äidinmaidosta tai jotain...Tiedän kyllä itsekin näin yleistäväni törkeästi... ;) Oma sukuni on pohjanmaalta ja meillä on serkkuni kanssa molemmilla erityislapset. Molemmilla lapsilla on adhd-diagnosi sekä lääkitys. Meidän perheessä asiasta puhutaan avoimesti kaikille, jotka ovat lapsen kanssa tekemisissä, kun taas serkkuni perheessä lapsen diagnoosi on suuri salaisuus, josta ei hiiskuta sanaakaan kellekään. Ei tarvitse varmaan ihmetellä miksi minun erityislapseni pärjää elämässä ja koulussa hiukan toisella tavalla kuin tämä serkkuni lapsi...
Tsemppiä, sä et tarvitse tuollaista "ystävää"!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka päästelee suustaan ihan kamalia asioita, eikä selvästikkään tajua että se loukkaa. Esimerkiksi oli meidän tyttären synttäreillä, tyttö on hieman pyöreässä kunnossa ja ikäisekseen kovin rintava, ikää nyt 13. No tyttö otti kakkua siinä missä muutkin ja täti sanoi kaikkien kuulleen, että älä hyvä tyttö syö kakkua, kun muutenkin olet lihava, ethän sinä ikinä miestä saa. Äitinsä suuttui ja käski tyttönsä sulkea suunsa, eikä tämä ymmärtänyt, että miksi. Tämä oli vain yksi tapaus kymmenien joukossa. Jostain näitä ääliöitä sikiää.
Juu joku luki rivien välit oikein. Olemme molemat alunperin pohjanmaalta, minä asun täällä tuppukylässä edelleen, ystäväni siis maailmalla. Harmittavan yleistä se näkyy tällainen "totuuksien" laukominen olevan, minä en siihen vain tässä mittakaavassa ole törmännyt. Itselleni ei ikimaailmassa tulisi mieleen laukoa moisia asioita toiselle, kun tietää että lasten vaikeudet on aina vanhemmille arka paikka.
Ja juu ystävälläni ei ole lapsia, ne kun olisivat olleet hänen urakehityksensä tiellä (mikä tuo ura sitten lieneekään)
Ap
7 vuotta Pohjanmaalla ja osittain juuri tuollaisten kulttuurierojen takia palasin pääkaupunkiseudulle. Törkeää "totuuksien" laukomista pidettiin jotenkin fiksuna käytöksenä. :( Yleensä ne "totuudet" on vain laukojan omia ala-arvoisia mielipiteitä.
Siinä tilanteessa arvostelukyky heikentyä.Sääli jos riitasena ersitte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päätit vierailun. Jatka samaa linjaa, älä ole missään yhteydessä tuohon "ystävään" äläkä vastaa hänen yhteydenottoihinsa.
"Ystäväsi" oli valtavan ilkeä sinua ja perhettäsi kohtaan, hän oli myös moukkamainen ja epäinhimmillinen. Hän käyttäytyi todella huonosti. Kuulostaa siltä, että hän on sisimmässään itsekeskeinen ja ruma ihminen. Noin puhuvalta ihmiseltä puuttuu kyky empatiaan ja toisen asemaan asettumiseen, jotka ovat ystävyyden ja ihmisyyden perustaitoja! Sanoisin, että tuollainen ihminen on tunne-elämältään vammautunut syystä tai toisesta.
Tämän lisäksi he vielä tekivät minusta lastensuojeluilmoituksen, kun en "tajunnut myöntää lapseni vammaisuutta".
Tosiasiassa olin hakenut lapselle apua jo ajat sitten ja tapellut saadakseni lapseni tutkimuksiin.
Nyt ko. lapsi on menossa kouluun ja puhuu ihan ikätasoisesti.