Olitko vaihto-oppilaana aikanaan? Aiotko laittaa lapsesi?
Miksi laitat/ et laita jos olit?
Meillä on kova pohdinta aiheen vaihto-oppilas kanssa nykyisin. Mitä tehdä?- Siinäpä kysymys!
Kommentit (37)
Olin myös opiskelijavaihdossa ja koin sen äärettömän paljon paremmaksi kuin vaihtarivuosi. Itse en ainakaan näin jälkikäteen ajatellen ollut lähellekään kypsä lähtemään omin päin maailmalle 16-vuotiaana.
On muitakin vaihtoehtoja kuin kalliit jenkkivaihdot. Lähes kaikki korkeakoulut tarjoavat nykyään vaihtomahdollisuuksia opiskelijoilleen. Joillakin aloilla jo lähes 50% ammattikorkeaopiskelijoista lähtee vaihtoon, vaihtopaikkoja on aina USA:a ja Thaimaata myöten. Maksaa vain matkat itselle, muuten juoksee opintotuet + koulun apurahat normaalisti. Joo, lapseni voivat lähteä, jos heitä vaihto kiinnostaa!
kumpikin oli hieno kokemus enkä pystyisi laittamaan niitä tärkeysjärjestykseen.
Heti peruskoulun jälkeen en lasta vielä vaihtoon laittaisi, mutta vuoden lukio-opintoje jälkeen kyllä.
En kannata vaihtariksi lähtöä vielä lukioikäiselle. Jatko-opiskelija sen sijaan saa jo vuodesta enemmän irti ja hyötyy työkontaktienkin kannalta.
T: kielenkääntäjä Sveitsistä
[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 16:18"]
En kannata vaihtariksi lähtöä vielä lukioikäiselle. Jatko-opiskelija sen sijaan saa jo vuodesta enemmän irti ja hyötyy työkontaktienkin kannalta.
[/quote]
En ole samaa mieltä. Lukioikäisenä vaihdosta nimenomaan saa enemmän irti kielen ja kulttuurin kannalta. Samalla tutustuu itseensä ja saattaa jopa saada ideoita siitä, mihin tulevaisuudessa kannattaisi suuntautua. Mielestäni on turhaa valjastaa vaihto-oppilaana oloa työelämän kontaktitarpeisiin, tärkeintä on kasvaa ihmisenä ja saada kulttuurikylpy. Muutenkin korkeakouluvaihtareilla on tapana viettää aikaa vain keskenään ja aito kontakti paikallisiin jää saamatta. Itse olin vaihdossa lukioaikoina ja samassa koulussa ei ollut muita vaihtareita. Niinpä sain todellisen annoksen paikallista kulttuuria ja kieltä.
Olin. Lapset päästetään, jos haluavat ja taloutemme siinä vaiheessa sen sallii... Myös perheenä olisi mukava lähteä vuodeksi ulkomaille nyt kun lapset pienempiä. Se ei kuitenkaan " korvaa" teinin omaa vaihtovuotta.
En ollut vaihtarina. Eipä tullut edes mieleen kysyä duunari-yh-isältä olisiko se ollut mahdollista. Olin myös ujo ja noin, että kielitaito ei ollut vahvin puoleni. Lukion jälkeen olin sitten aupairina. Kannustan kyllä lapsiani lähtemään. Nykyisin on niin helppoa kun yliopistot ja toisen asteen oppilaitokset tarjoavat mahdollisuuden vaihtoon.
En laittais. Itse olin lukio-ikäisenä itsenäinen ja hyvin pärjäävä, mutta siltikin olin aivan liian nuori vaihtoon. Jatko-opiskelupaikoissa (ammattiopisto, amk, yliopisto) voi lähteä vaihtoon, mukaan saa opintotuet ja monesti myös omalta koululta jonku pienen tuen. oman alan sanasto karttuu ja suhteita on hyvä luoda.
Ottakaa teille vaihtoppilas niin kaikkien lasten kielitaito paranee ja maailmankatsomus laajenee :)
Olin vaihdossa Saksassa ja ehdottomasti antaisin omankin lapsen mennä, jos sitä tahtoo. Kallistahan se on, mutta saa sen rahan jostain. Oma kokemukseni ei ollut mitään ruusuilla tanssimista ja kielitaitoakaan ei ollut yhtään kun Saksaan menin (siksi halusinkin mennä sinne, uusi kieli tuosta vaan). Ylppäreissä sitten kirjoitin E:n ko.kielestä. Ja en ollut tosiaankaan 16 vee vaan jo 18 vuotias, kun lähdin. Lukion toisen vuoden jälkeenkin voi lähteä aivan hyvin =). Ja tosiaan, kielitaidon kannalta lukiosta/ammattikoulusta lähteminen on fiksumpi vaihtoehto, koska isäntäperheessä kielen oppii väkisin. Yliopistovaihdossa asutaan monesti muoden vaihtareden kanssa, ja tällöin lähinnä englannin taito paranee...
En ollut itse, halusin kyllä mutta äiti ei päästänyt. Omista lapsista yksi on ollut ja se oli hyvä kokemus kaikin puolin. Meillä on ollut myös vaihto-oppilas mutta se oli huonompi kokemus se...
Tunne kolme vaihtariksi lähtenyttä. Kaksi tuli abouttia puolivälissä takaisin, toisella paukkasi päälle skitsofenia, toisella psykoosi. Huonosti päättyneet huumekokeilut, eipä nuo toki siitä vaihtariksi lähtemisestä johtuneet ja sama olisi ollut todnäk ollut edessä kotimaassakin. Kolmas jäi ns sille tielleen, mutta ihan hyvällä tavalla. Rakastui, meni naimisiin ja elelee rapakon takana nyt onnellisena ja kohtuullisen menestyneenä.
Mutta päästäisin silti. Huonosti voi käydä kotosallakin.
[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 16:27"]
En ole samaa mieltä. Lukioikäisenä vaihdosta nimenomaan saa enemmän irti kielen ja kulttuurin kannalta. Samalla tutustuu itseensä ja saattaa jopa saada ideoita siitä, mihin tulevaisuudessa kannattaisi suuntautua. Mielestäni on turhaa valjastaa vaihto-oppilaana oloa työelämän kontaktitarpeisiin, tärkeintä on kasvaa ihmisenä ja saada kulttuurikylpy. Muutenkin korkeakouluvaihtareilla on tapana viettää aikaa vain keskenään ja aito kontakti paikallisiin jää saamatta. Itse olin vaihdossa lukioaikoina ja samassa koulussa ei ollut muita vaihtareita. Niinpä sain todellisen annoksen paikallista kulttuuria ja kieltä.
[/quote]
Ihanko totta on turhaa valjastaa ulkomailla opiskelua ja sitä kautta syntyneitä kontakteja/kokemusta tulevaisuuden työelämän tarpeisiin? Mitä luinkaan! En millään näe perusteita tälle väheksymiselle.
Maailma kansainvälistyy niin vinhaa vauhtia, että perinteisen ”kulttuurikylpyyn lähettämisen” merkitys pienenee. Nykynuoret luovivat maailmalla jo kotoisasti, toisin kuin oma ikäluokkani aikanaan (olen siis yli 40-vuotias kahden lukiolaisen äiti, jolle vaihtovuosi lukiossa teki ihmeitä).
Yleisellä tasolla mietityttää vielä se, että Suomessa valmistutaan työelämään kovin myöhään. Kuinka maalla on siihen varaa, kun samaan aikaan kuitenkin puhutaan eläkeiän nostamisesta. Oppivelvollisuus alkaa eurooppalaisesta vinkkelistä katsottuna myöhään, kurssimuotoinen lukio venähtää neljään vuoteen ja pojille vielä päälle asevelvollisuus. Siihen vielä välivuosi vaihtarina!
T: … se kääntäjä.
[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 17:04"]
Ottakaa teille vaihtoppilas niin kaikkien lasten kielitaito paranee ja maailmankatsomus laajenee :)
[/quote]
Suomeen tulevan vaihto-oppilaan on kylläkin tarkoitus oppia suomea ja Suomen tapoja.
irti jotakin muutakin kuin vain sen kielitaidon...