Omaa aikaa...
Elämänhallitaoppaat kannustavat ottamaan omaa aikaa. Niinpä minä kotiäiti olen sopinut tällekin viikolle KOLME menoa, joista yksi olisi tosin ollut koko perheen yhtinen kyläreissu (josta olisin nauttinut kuin omasta ajasta).
Viikkoni alkaa, kuten tavallista, taas sillä, että peruutan jumpan, kyläreissun jne., koska mies on töissä eikä lastenhoitajaa saa. Ne menot, joita ei voi peruuttaa, pyrin sopimaan niin, että voin ottaa lapset mukaan, olla vain lyhyen ajan jne.
Mies on ollutt ihan hyvissä ajoin tietoinen taas tämänkin viikon sovitusita menoista, mutta ilmaantuneet työkeikat ajavat "pikku rouvan pikku harrasteiden" ohi.
Ota omaa aikaa ja panosta itseesi. Niinpä niin...
Ps. Mistä muuten niitä paljon mainostettuja tukiverkkoja saa?
Kommentit (5)
Mutta jäihän minulle kolme lasta ja kotityöt.
Sinäkin elät sillä miehesi työllä, et harrasteilla.
Tukiverkon saa muista äideistä, naapureista jne.
Siis tunnen myötätuntoa sua kohtaan ja ymmärrän että ärsyttää, mutta sitä en voi käsittää etteikö aikuisella ihmisellä ole minkäänlaista "tukiverkkoa" siis läheisiä ystäviä jne.
Ihmisiin pitää itse tutustua ja tavata heitä jne., tehdä vastapalveluksia eli hoitaa vaikka vuorotellen toisen lapsia. Tottakai ystävillä ja sukulaisilla on omakin elämä, on työt ja lapset, mutta jos niitä tuttuja ja ystäviä on hankkinut itselleen tarpeeksi, ni varmasti aina joku löytyy avuksi. En voi uskoa että tässäkään tapauksessa ap asuisi jossain keskellä ei mitään, sukulaiset suurinpiirtein jossain ulkomailla kaikki, jokaikinen ystävä on kellon ympäri töissä yms. Tällasia selityksiä täällä saa lukea harva se päivä.
Miten erakkoja te oikein ootte?!
Siis tunnen myötätuntoa sua kohtaan ja ymmärrän että ärsyttää, mutta sitä en voi käsittää etteikö aikuisella ihmisellä ole minkäänlaista "tukiverkkoa" siis läheisiä ystäviä jne.
Ihmisiin pitää itse tutustua ja tavata heitä jne., tehdä vastapalveluksia eli hoitaa vaikka vuorotellen toisen lapsia. Tottakai ystävillä ja sukulaisilla on omakin elämä, on työt ja lapset, mutta jos niitä tuttuja ja ystäviä on hankkinut itselleen tarpeeksi, ni varmasti aina joku löytyy avuksi. En voi uskoa että tässäkään tapauksessa ap asuisi jossain keskellä ei mitään, sukulaiset suurinpiirtein jossain ulkomailla kaikki, jokaikinen ystävä on kellon ympäri töissä yms. Tällasia selityksiä täällä saa lukea harva se päivä.
Miten erakkoja te oikein ootte?!
juuri mitään tukiverkkoja. Onneksi mieheni on tyystin toisenlainen kuin ap.lla.
Ja me asutaan metsässä ja sukulaiset tosi kaukana, ovat vielä työelämässä.
elämänhallinta aika retuperällä...