Äidit joilla ns.vaikea tai helppo vauva,

Mielestäni 2 lasta oli vauvoina helppoja ja nuorin on ollut vaikeampi.



Vaikea vauva nukkuu huonosti. Helpot vauvat nukkuivat jo aika pienestä pitkiä yöunia, ei ollut koliikkia tai paljoa mitään ilmavaivoja, jotka olisivat valvottaneet.

Helpot vauvat nukkuivat päikkäreitä kauan 2-3 tuntia ja jatkoivat nukkumista vaikka olivat nukahtaneet rattaisiin ja jouduin nostamaan sisälle nukkumaan. Nuorin herää helposti kun hänet joutuu siirtämään rattaista sisälle.

minusta se vaikea aika on ajoittunut enemmänkin 0-6kk ajalle.



Vaikea vauva oli vaikeasti tulkittava, hänen viesteistään ei saanut selvää mitä kaipasi milloinkin. Ei viihtynyt hetkeäkään yksin ennenkuin oppi liikkumaan. Hänen oli vaikea rauhoittua unille ja nukahtaa ja heräili helposti. Tarvitsi todella tiukan päivärytmin jotta päivät ja yöt sujuivat edes jotenkuten. Jos esim nukahti autoon pikku hetkeksi kauppamatkalla muulloin kuin päikkäriaikana, oli sen päivän päikkärit ja hyvällä tuurilla yöunet täysin sekaisin. Edes th ja kätilö eivät saaneet vauvaa ottamaan pisaraakaan maitoa muusta kuin rinnasta ja syöttöväli oli 30min-2h. Oksensi tutista ja tuttipullosta. Ei suostunut syömään soseita ennenkuin noin 8kk ikäisenä. Huh, mitähän vielä..? Alku oli takkuista, mutta hänestä kasvoi todella fiksu ja mukava tyttö! :)



Helppo vauva nukahti itsekseen kun hänet laski sänkyyn. Söi maitoa reippaasti ja oli sen jälkeen aina 3-4 tuntia tyytyväinen. Nukkui alusta asti yöt hyvin parilla syötöllä. Ei itkeskellyt juuri koskaan, ainoastaan jos oli nälkä, tahtoi syliin tai vaippa oli täynnä. Viihtyi juuri siinä mihin hänet milloinkin laskettiin. Käytti tuttia ja tuttipulloa, söi soseita lähes alusta asti helposti ja mielellään. Vieläkin tulee epäuskoinen olo kun miettii miten tämän helpon lapsen kanssa ollaankin päästy helpolla!



Näiden lisäksi meillä on pari "normaalia" vauvaa, mutta on ollut opettavaista päästä näkemään myös vauvanhoitoa molemmista ääripäistä! Eipä tule viisastelua mitään älyttömyyksiä toisille äideille, kun itse on mennyt sekä siitä, mistä aita on matalin, että siitä missä on piikkilankaa, sähköaita ja miinakenttä... ;)

esikoinen oli ensimmäiset viisi kuukautta "vaikea". Ei kelvannut mikään, ei sitte niin mikään. Lähes kaikki hereilläoloajat huusi ja raivosi. Aamulla pienen hetken(tunti tai vähän reilu) jaksoi olla hyvällä tuulella. Kun tarjosi maitoa - ei kelvannut, sängyssä ei viihtynyt, syliin nukahti, mutta sänkyyn vietäessä heräsi. Sylissä viihtyi jos jaksoi pysyä liikkeessä



Asiasta sanottiin jokaisella neuvolakäynnillä, vatsavaivoja kuulemma olivat...vaan eipä vain olleetkaan. Reilu kuukausi sitten vauva itki 14.5h yhteen putkeen täyttä raivoa. Aamulla soitin neuvolaan, että mikä neuvoksi niin Rela-tipat olisivat olleet kaikkeen ratkaisu. Onneksi pidimme päämme ja lähdimme lääkäriin. Siltä istumalta vauva jäi osastolle viikoksi. Nyt kuitenkin kotona ja huomattavasti paremmalla tuulella.



Toki ymmärrän sen, että neuvolassa harvase päivä uudet äidit sanovat vauvojensa itkevä ja olevan tyytymättömiä, mutta silti minua kyllä sapettaa tuo ettei olla mitenkään noteerattu mitään mitä olen sanonut.

Meillä ei enää vauvoja ole, mutta sanotaan nyt joitain pääasioita joiden vuoksi koin esikoisen vaikeaksi ja kuopuksen helpoksi vauvaksi.



Esikoinen:

-Kiukustui ja itki helposti. Varsin harvoin hymyili pidempiä aikoja. Itkun syytä en useinkaan ymmärtänyt tai ainakaan en pystynyt helpottamaan itkua aina tai nopeasti.

-Nukkui vain pieniä pätkiä (yleensä 10 min-30 min) kerrallaan, eli yössä kymmeniä herätyksiä joiden välissä en usein itse ehtinyt edes nukahtaa. Ei nukahtanut millään itsekseen vaan vaati koko ajan hytkytystä ja sylittelyä. Itki, itki, rääkyi, oksensi jne. Häntä ei todellakaan vaan jätetty nukahtamaan.

-Oppi hitaasti syömään. Nirso ja vähäruokainen.

-Imetys ja pullorukintakin oli vaikeaa.

-Allerginen ja laiha lapsi. Vaati paljon lääkäritutkimuksia ja aiheutti huolta. Hänen kanssaan ei voinut ottaa rennosti vaan aina piti seurata jotain yms.

-Sinnikäs, utelias, liikkuvainen vauva, joka ei pysynyt ryömimään opittuaan yhtään paikoillaan. Söi kukkamullat ja tonki kaapit. Roikkui jo alle vuoden ikäisenä kattokruunussa tehtyään tornin sille huonekaluista nopean vessareissuni aikana.

-Ei viihtynyt yksin lainkaan, vaan itki rajusti välittömästi.



Kuopus:

-Oli usein hyvällä tuulella. Hymyili ja ihmetteli maailmaa. Itki vain selvästä tunnistettavasta syystä, jonka pystyin poistamaan.

-Söi hyvin. Nautti imetyksestä ja uusista mauista. Ei allergioita.

-Nukkui hyvin. Heräsi alkukuukausien jälkeen vain muutaman kerran yössä syömään.

-Viihtyi veljensä kanssa tai kantoliinassa. Ei tarvinnut jatkuvaa viihdytystä minulta.

-Ei ollut niin "tuhoava" kuin veljensä. Ei esim. tappanut yhtään viherkasvia tai rikkonut yhtään teknistä vempelettä.

-Kaikki meni "normaalisti". Ei ylimääräistä huolta, ei ylimääräisiä lääkärikäyntejä, kasvukontrolleja yms.



Ihania lapsia molemmat. Toisen vauvavuosi vaan oli paljon helpompi kuin ikinä olisin voinut uskoa sen olevan.

oli vauvana helppo. Hän nukahti itsekseen tai pienellä keinutuksella, oli yleensä tyytyväinen, itki jos oli joku syy: nälkä, märkä vaippa yms. Toinen taas kitisi kaiken aikaa (mahavaivoja), ei meinannut nukahtaa millään ja kun lopulta nukahti niin nukkui huonosti. En kyllä kokenut että "vaikeampi" olisi ollut varsinaisesti vaikea, tuntui vaan kun vauvoja oli kaksi, eikä hengähdystaukoja juurikaan.

toinen nyt 1.5v ja toinen 5.5v. Ei raivareita, ovat syöneet ja nukkuneet aina hyvin. Viihtyneet itsekseenkin lattialla ja nytkin touhuilevat hyvin keskenään. Isompi tykkää olla pienemmän kanssa :)

eivät ole paljoa itkeskelleet, ellei sitten ole kunnolla sattunut.

Nukkuminen oli helppoa, heräsi alusta asti vain kaksi kertaa yössä syömään, kolmikuisena jätti yösyömiset pois, kuusikuisena alkoi nukkua kellon ympäri heräämättä. Sen kuin laittoi sänkyynsä, niin sinne nukahti. Herää öisin todella harvoin, lähinnä silloin, kun on sairas.



Mutta toisaalta... syöminen on ollut todella hankalaa alusta asti. Imettäminen, pulloruokinta, kiinteät, soseet, vellit, puurot, sormiruoat, KAIKKI on vaikeaa. Jos rinta tai tuttipullo lupsahti suusta, niin uudelleen sitä ei suuhun otettu. Hirveitä rinta- ja pulloraivareita. Söi todella vähän, laskelmieni mukaan söi n. 70 % vähemmän kuin ikätoverit. Pituuskäyrä romahtikin vauvan ollessa kolmikuinen. Syöminen on edelleen vaikeata. Meillä ei ole ruokalakkopäiviä, vaan hyvän syömisen päiviä, ruokalakko on lähes pysyvä olotila.