Tässäpä teille näitä päiväkodissa

Suuret ikäluokat ovat tehneet todella vähän lapsia ja halunneet antaa heille paljon materiaa ja huomiota. Juuri tuo on se eka curling-vanhempien ikäluokka. Nykyisten alle 35-vuotiaiden ei ole tarvinnut huolehtia oikein yhtään mistään lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Aikuisiän vaatimukset iskevät voimalla päin kasvoja, eikä selviydytäkään.

Materia pitää varmasti paikkansa, mutta huomiota? Buahahahaha. Niin no, ilmeisesti tarkoitat sitä laatuaikaa 10-tuntisen työpäivän jälkeen.

Tuolloin oli mm. kotiäitejä paljon enemmän kuin nykyisin.

Suuret ikäluokat ovat tehneet todella vähän lapsia ja halunneet antaa heille paljon materiaa ja huomiota. Juuri tuo on se eka curling-vanhempien ikäluokka. Nykyisten alle 35-vuotiaiden ei ole tarvinnut huolehtia oikein yhtään mistään lapsuudessaan ja nuoruudessaan. Aikuisiän vaatimukset iskevät voimalla päin kasvoja, eikä selviydytäkään.

Materia pitää varmasti paikkansa, mutta huomiota? Buahahahaha. Niin no, ilmeisesti tarkoitat sitä laatuaikaa 10-tuntisen työpäivän jälkeen.

Eikö täällä juuri todettu, ettei päivähoito ollut tuossa ikäluokassa järin yleistä?

Hmmm... jos päiväkodissa kasvaneista tulee niin pärjääviä, miksi "Työterveyslaitoksen pääjohtajan Harri Vainion mielestä tilanteen tekee huolestuttavaksi se, että kaikki mittarit osoittavat lineaarisesti ylöspäin."

kun verrataan 90-00-lukuihin.

Päiväkoti ei tuossa ole selittäjänä, ihan jostain muualta kannattaa se syy etsiä.



terv. eräs masentunut kotiäidin lapsi.

Miksi siellä nuorten naisten masentuneisuus on harvinaisempaa kuin suomalaisnaisten?



Ehkä selitys onkin siis päinvastoin. Päiväkoti sosiaalistaa ja luo paremmat eväät elämään kuin eristyneempi kotielämä.

Itse olen 1970-luvun alussa syntynyt, ja päiväkotia käyvänä olin poikkeus tuttavapiirissämme. Minulla muuten ei ole mt-ongelmia, toisin kuin monella kotona aikanaan hoidetuilla ikätovereillani (ja joo tämän perusteella ei tietenkään voi vetää johtopäätöksiä, mutta en usko ennen kuin näen faktaa että ikäiseni päiväkodissa olleen voisivat huonommin kuin ei-päiväkodissa olleet).

Syyt ongelmiin eivät siis ole ihan yksinkertaiset, niin kiva kun olisi löytää joku "helppo" selitys asioihin.

70-80-luvuilla harva oli päiväkodissa kun verrataan 90-00-lukuihin. Päiväkoti ei tuossa ole selittäjänä, ihan jostain muualta kannattaa se syy etsiä. terv. eräs masentunut kotiäidin lapsi.

Kokoajanhan päivähoidossa olevien määrä on lisääntynyt 70-luvulta lähtien.

Selitys on muualla. Miksi juuri Suomessa päivähoidossa olisi ongelmia, täällä on pienemmät ryhmätkin kuin monessa muussa maassa?

Kokoajanhan päivähoidossa olevien määrä on lisääntynyt 70-luvulta lähtien.

Minä en ole ollut päivääkään päiväkodissa, meillä oli kotona lastenvahti. En todellakaan saanut kaikkea mitä halusin ja vastuualueisiin kuului oman huoneen siivous ym. "normaali". Silti olen ollut pitkät pätkät sairaslomalla masennuksen ja uupumuksen takia. Masennuslääkkeitä käytin monet vuodet.

osa ikäluokasta päivähoitoon ja vanhemmat töihin. Panostettiin paljon rahaa asiaan jne. Sit parin vuoden päästä huomattiin että käytöshäiriöt lisääntyi koululaisissa.

Noin kärjistetysti sanottuna. Tyhmiä siinä mielessä, että eivät tajua omia rajojaan ja elämän realiteetteja. Kaikkia ei voi miellyttää, eikä elämänlaadun kannalta ole lainkaan olennaista hankkia merkkikamaa nurkat täyteen. Moni nuori nainen elää jotain fantasiaelämää, joka todellakin on kaukana useimpien muiden elämästä. Toisaalta nykyviisaudella olisin varmaan itsekin jättäytynyt varhaiseläkkeelle keksityn mt-ongelman nojalla 20-vuotiaana, mutta ei vaan tullut mieleen. Nyt ei enää voi kun on lapsia, jotka otettaisiin varmaan huostaan jos äiti olisi masennuseläkkeellä. Eli on mahdollista, että osa noistakin artikkelin naisista on vaan ovelia.

Älkää nyt väkisin yritelkö sovittaa ongelmaa päivähoitomuodon harteille kun itsekin hyvin tajuatte ettei syy piile sillä suunnalla. Ei päivähoidossa eikä kotihoidossa.



Yhtä hyvin voisitte syyttää ongelmasta kasvaneita sektiolukuja, siinä toinen yhtä muodikas av-aihe.