Voiko 6- ja 8-vuotiaat kulkea kaksin junalla?

lapseni on 7 vuotiaasta asti matkustanut ex-mieheni eli isänsä luokse joka toinen viikonloppu pendolinolla 1h 10min matkan ja yksi asema on lähtö ja pääteaseman välillä. Aluksi saatettiin puoliväliin, mutta pian alkoi kulkea yksin. Kännykällä kontrolloidaan toki matkalla ja vaunuun asti saatetaan ja vaunusta haetaan. Nyt tyttö 9v ja aina matkat menneet hyvin. Päiväjunissa aina kulkee.Itse lapsi ei koe asiaa ongelmana. Kukin siis tyylillään.Myös esim. koulumatkalla voi sattua tai joku "siepata" ,kaikelta kun emme lapsia voi suojella kuitenkaan.

JA tykkäävät kulkea junassa, tosin ei paljoa olla kuljettu. Tämä reitti ei ole tuttu... Mutta tosiaan päätepysäkki on, että eivät joudu hukkaan, jos eivät vain lähde junasta liian ajoissa...

Kuka tahansa voi väittää olevansa heidän huoltajansa ja häntä uskotaan, ei lapsia.



Maailma on paha nykyään ja valkoiset lapset rahanarvoista tavaraa maailman ihmismarkkinoilla.

Riippuu paljon lapsista, mutta itse en kymmenenvuotiaanakaan ois ilman vanhempia lähtenyt matkustelemaan...

Liian kova vastuu isommalle lapselle ja junissa matkustaa aina hörhöjä, joiden kanssa aikuinenkin voi olla helisemässä.



En missään tapauksessa laittaisi 6-vuotiasta junaan edes kahden kännykän kanssa ilman tutun aikuisen seuraa.

Onko se tarpeeksi turvallinen?

ja olen miettynyt samaa. Mummolaan on 160 km matka. Itse olen joutunut selvitymään liian itsenäisesti liian pienenä, enkä halua pakottaa lapsiani siihen. Esikoinen on niin reipas, että pitäisi varmasti huolta pikkuveljestä, mutta en halua altistaa heitä liian suurelle stressille. Mitä jos juna jämähtää jonnekin ja pitää siirtyä bussiin? Mitä jos tulee oksennus? Mitä jos ei saa vessan ovea auki? Mitä jos tulee joku örveltäjä "haastamaan" lasten kanssa? Mitä jos muuten vain tulee epävarma olo (mitä jos mummi ei tulekaan vastaan? mitä jos me ei ehditäkään jäädä oikealla asemalla pois?).



Kukin tavallaan, mutta itse olen tähän mennessä vienyt lapset tuon matkan junalla ja palannut saman tien takaisin. Samoin mummi tuo lapset saattaen lähemmäksi, haemme lähijunalla heidät sovitulta asemalta. Toimiva ratkaisu on ollut myös se, että mummi ajaa autolla puoliväliin vastaan ja lapset vaihtavat kyytiä.



Itse ajattelen, että linja-auto on parempi vaihtoehto kuin juna. Monelle tuppaa vain tulemaan bussissa helpommin paha olo, varsinkin jos syö eväitä.



Miksi kiirehtiä? Muutama vuosi ja tilanne on todennäköisesti ihan toisen näköinen. Ei lasten tarvitse selviytyä yli rajojen. Eikä lapsilta pidä kysyä, miten toimitaan, ainakaan niin, että he päättävät.

ei missään nimessä junaan kahdestaan, noi on vielä niin pieniä et kuka vaan voi viedä..

bussissa joo. kun viet bussiin ja laitat istumaan kuljettajan taakse ja ohjeistat ajajaa. sitten hakija ei myöhästy tai muuta. itse matkustimme isää katsomaan helsinkiin tuon ikäisinä, ei ollut hauskaa minusta, aina jännitti mutta siihen tottui...

mun 6 v on mennyt 14-vuotiaan isoveljen kanssa, ja se on mennyt hyvin. Mutta 8-v on ihan pieni itsekin. Lapsille voi tulla joku hätä, joku asia voi pelottaa, voi olla vaikea mennä vessaan tai jotain.

Mun 18-v tyttö kulki pari vuotta sitten junalla säännöllisesti noin tunnin matkaa lukioon, ja hän kertoili aika usein, kuinka oli joku juoppo riehunut siellä, tai joku oli tullut ihan jurrissa jankkaamaan siihen viereen tms. Voin kuvitella hyvin, kuin joku tulee siihen juopuneena juttelemaan, että "keitäs pikkuisia täällä on, mihin olette menossa.." - ei hyvä.

ja joku häntäheikki veisi lapset junasta? Se on epätodennäköistä, mutta kuinka hyvä mieli sen jälkeen jäisi siitä, että säästi itseään, työnsi lapset junaan sen sijaan, että veisi perille.



Olen miettinyt lasten kaappausta myös kaupassa lapset olivat pienempiä ja lähtivät joskus hortoilemaan hyllyjen taakse. Lapset usein rääkyvät (siis ilmaisevat tahtonsa äänekkäästi) kaupassa vanhemmilleen. Mikä estäisi jotakin pipopäätä raahaamasta lapsia ja hokemasta, että nyt ette rähjää isille, karkkia ei osteta, nyt mennään ulos ja kyllä vaan satun olemaan teidän isä, niin kuin tähänkin asti, vaikka sitä protestoittekin?

Älä hyvä ihminen laita noin pieniä lapsia yksin junaan. Itse en laittaisi edes bussiin. Aivan liian pieniä ovat vielä ja liikaa vaaran mahdollisuuksia matkan aikana.

Hyvänen aika sentään... maailmassa tapahtuu kyllä pahaa ja vanhemmilla on tietenkin huoli, jos muksut reissaavat keskenään. Jos telkkarissa varastetaan lapsia ja suomessa yksi murkkuikäinen tyttö nyysii vauvan, niin se ei tarkoita että kidnappaus olisi todennäköisin lasta uhkaava vaara reissussa. Paljon todennäköisempää on jostakin matkan varrella tapahtuvasta sattumuksesta koituva hämmennys.



Asiaa voisi ehkä kysäistä myös VR:ltä. Ehtiikö konduktööri kiinnittää huomiota lapsiin tms. Mun näkemykseni on, että se 8-vuotias voisi pärjätä oikein hyvin, etenkin jos hän on reipasotteinen ja junamatka on tuttu. Mutta se 6-vuotias siinä mietityttää enemmän. Suoraan sanoen: en itse päästäisi. Mutta kukin tuntee omat lapsensa parhaiten, ja tekee ratkaisun sen mukaan.



Itse olen 1970-luvun lapsi, ja silloin ei vielä vähävaraisissa perheissä ollut autoja. Lapset ehkä matkustivat yksin nykyistä enemmän. Itse esimerkiksi lensin Turun ja Porin väliä joitakin kertoja. Kaverini lensi Porin ja Helsingin väliä. Samoin kuljin busseilla alle 10-vuotiaana esim. juuri Turun ja Porin väliä. Silloin matka kesti n 2 1/2 tuntia, mikä kyllä tuntui pitkältä. Noin kymmenvuotiaasta kuljin yksin säännöllisesti Porista useaankin suuntaan. Vaan eihän silloinkaan kaikki kulkeneet, ja kyllä minä muistan joidenkin ihmetelleen reissaamistani. Silloinkin oli lapsia, joille bussilla ja junalla matkustaminen ylipäätään oli jonkinmoinen elämys ja jännittävä tapaus.

ennen oli konduktöörejä ja ravintolatätejä, nykyään on ehkä 1 lippujen tarkastaja ja paljon paljon ihmisiä jotka voi huonosti henkisesti mutta myös ihmisiä jotka ovat valmiita tekemään pienille lapsille mitä vaan esim myymään.



bussissa ihan ok kunhan kuljettaja ottaa huomaansa.

ne on oikeasti vielä tosi pieniä lapsia vaikka nykyään jotenkin halutaan et pienet pystyisi jo vaikka mihin ja nuorilla kiire "kasvaa aikuisiksi"

meillä poika kulki tätillensä joskus (150 km) 7 vuotiaasta bussilla. Joskus oli yrittänyt jäädä pois väärällä pysäkillä mutta kuski ei päästänyt. sillä oli yksinmatkustavan lapsen lappu kaulassa niin kuski tiesi vahtia.

niin miksi ihmeessä et voi kuljettaa autolla perille asti?! jos kerran voit viedä sinne kauemmas mistä bussi lähtee?

en todellakaan laittaisi yksin menemään, sekin että lapsesta saattaa tuntua pelottavalta, on riittävä syy. KYllä he ehtivät matkustella itsenäisesti vähän myöhemminkin.

kun pienenä minä ja siskoni olimme kanssa 7v ja 8v, matkustimme junalla n tunnin päätepysäkki oli missä jäätiin. Vanhemmat vei asemalle ja mummi haki toisesta päästä ja vanhemmalla lapsella oli kännykkä. Hyvin me perille päästiin ja takaisin. Pari kertaa näin kuljettiin..

Pistäkää nyt telkkari kiinni... Hyvänen aika sentään... maailmassa tapahtuu kyllä pahaa ja vanhemmilla on tietenkin huoli, jos muksut reissaavat keskenään. Jos telkkarissa varastetaan lapsia ja suomessa yksi murkkuikäinen tyttö nyysii vauvan, niin se ei tarkoita että kidnappaus olisi todennäköisin lasta uhkaava vaara reissussa. Paljon todennäköisempää on jostakin matkan varrella tapahtuvasta sattumuksesta koituva hämmennys. Asiaa voisi ehkä kysäistä myös VR:ltä. Ehtiikö konduktööri kiinnittää huomiota lapsiin tms. Mun näkemykseni on, että se 8-vuotias voisi pärjätä oikein hyvin, etenkin jos hän on reipasotteinen ja junamatka on tuttu. Mutta se 6-vuotias siinä mietityttää enemmän. Suoraan sanoen: en itse päästäisi. Mutta kukin tuntee omat lapsensa parhaiten, ja tekee ratkaisun sen mukaan. Itse olen 1970-luvun lapsi, ja silloin ei vielä vähävaraisissa perheissä ollut autoja. Lapset ehkä matkustivat yksin nykyistä enemmän. Itse esimerkiksi lensin Turun ja Porin väliä joitakin kertoja. Kaverini lensi Porin ja Helsingin väliä. Samoin kuljin busseilla alle 10-vuotiaana esim. juuri Turun ja Porin väliä. Silloin matka kesti n 2 1/2 tuntia, mikä kyllä tuntui pitkältä. Noin kymmenvuotiaasta kuljin yksin säännöllisesti Porista useaankin suuntaan. Vaan eihän silloinkaan kaikki kulkeneet, ja kyllä minä muistan joidenkin ihmetelleen reissaamistani. Silloinkin oli lapsia, joille bussilla ja junalla matkustaminen ylipäätään oli jonkinmoinen elämys ja jännittävä tapaus.

muutama sukulaispoika on kulkenut meille parin tunnin matkan bussilla,vaikka junallakin ois päässyt. Pojille laitettu aina sekä lähettäjän että vastaanottajan puh.numero mukaan. ja sanottu kuskille,missä jäävät pois. pojat olleet 8-12 vuotiaita. tosin he eivät juuri muutenkaan junassa kulje.

rouskii nyt mielialalääkkeitä ja kansoittavat psykoterapeuttien vastaanotot? Kun silloin piti olla nii-in reipas!

Hyvänen aika sentään... maailmassa tapahtuu kyllä pahaa ja vanhemmilla on tietenkin huoli, jos muksut reissaavat keskenään. Jos telkkarissa varastetaan lapsia ja suomessa yksi murkkuikäinen tyttö nyysii vauvan, niin se ei tarkoita että kidnappaus olisi todennäköisin lasta uhkaava vaara reissussa. Paljon todennäköisempää on jostakin matkan varrella tapahtuvasta sattumuksesta koituva hämmennys. Asiaa voisi ehkä kysäistä myös VR:ltä. Ehtiikö konduktööri kiinnittää huomiota lapsiin tms. Mun näkemykseni on, että se 8-vuotias voisi pärjätä oikein hyvin, etenkin jos hän on reipasotteinen ja junamatka on tuttu. Mutta se 6-vuotias siinä mietityttää enemmän. Suoraan sanoen: en itse päästäisi. Mutta kukin tuntee omat lapsensa parhaiten, ja tekee ratkaisun sen mukaan. Itse olen 1970-luvun lapsi, ja silloin ei vielä vähävaraisissa perheissä ollut autoja. Lapset ehkä matkustivat yksin nykyistä enemmän. Itse esimerkiksi lensin Turun ja Porin väliä joitakin kertoja. Kaverini lensi Porin ja Helsingin väliä. Samoin kuljin busseilla alle 10-vuotiaana esim. juuri Turun ja Porin väliä. Silloin matka kesti n 2 1/2 tuntia, mikä kyllä tuntui pitkältä. Noin kymmenvuotiaasta kuljin yksin säännöllisesti Porista useaankin suuntaan. Vaan eihän silloinkaan kaikki kulkeneet, ja kyllä minä muistan joidenkin ihmetelleen reissaamistani. Silloinkin oli lapsia, joille bussilla ja junalla matkustaminen ylipäätään oli jonkinmoinen elämys ja jännittävä tapaus.

Kyllä bussi on turvallisempi. Itsekään en mielellään junalla kulje kaikenlaisten örveltäjien ja häiriköiden takia.