Pakko-oireinen, jumittuva lapsi

kun lapsi kasvaa, hän kehittyy ja hommat helpottavat.

katso jos siellä olis vinkkejä

ja esim. siirtymätilanteissa olemme käyttäneet kelloa (pahville tehty) josta lapselle on näytetty kuinka paljon aikaa on jäljellä jne. Näin voi henkisesti valmistua asiaan. Jumittumissa olemme myös käyttäneet palkkio järjestelmää (tarroja) tai kilpailujuttuja esim. pukemisessa sanoneet esim. nyt minä taidan voittaa sinut tms. Olisi helpompi kommentoida, jos tietäisi millaisiin tilanteisiin tarvitsisit neuvoa...

on joitain lievempiä pakko-oireita, mutta pahimpia ovat pelot, joita tuntee mm tiettyä ruokaa kohtaan, jolle on allerginen ja on välillä jopa lopettanut syömisen kokonaan. Sairaalassa on opeteltu syöminen uudestaan. Pelkää myös monia muita asioita, joten elämämme on rajoittunutta. Meillä tuntuu auttavan vain aika ja asioista puhuminen. Lisäksi on ymmärrettävä, mistä oireet johtuvat eikä laitettava niitä esim kasvatuksen piikkiin. Ihmiset ovat erilaisia ja eri käyttöjärjestelmillä varustettuja. Kärsivällisyyttä vaatii kyllä toimiminen näiden "autistien" kanssa...Onneksi kouluun on saatu apua ja tietoa, että osaavat toimia paremmin jumitilanteissa. Jumit päättyvät koulussakin usein itkuun, mikä huvittaa luokkatovereita.

kaikenlainen pakottaminen on pahasta. Jumit vain pahenevat. Pelkojutut on hankalia, kun aina ei edes tiedä mikä se lopullinen syy on pelkoon. Lapsi voi olla lukenut tai kuulla että jossakin on ollut vaikka ruokamyrkytys ja vetänyt sitten siitä johtopäätöksen että ruoka voi olla myrkyttynyttä ja kieltäytyy syömästä. Autistinen/asperger lapsi usein ottaa asiat hyvin kirjaimellisesti. Tuo esimerkki oli vain yksi tapa kertoa heidän ajatuskulustaan,. Eli pelkoihin on meillä usein löytynyt joku hyvin selkeä selitys, kun sitä on päästy selvittämään. Mikä ei todellakaan ole helppoa!

psykologin tutkimuksiin? Kannattaisi varmaan edetä sitä kautta, niin varmimmin saa apua noihin oireisiin.

Joillakin lapsilla esim. valtavaa ahdistusta yritetään hallita ja helpottaa erilaisilla pakkotoiminnoilla. Sanoisin, että jos on kyse pienestä lapsesta ja oireet ovat alkaneet vasta...kannattaa yrittää puuttua asiaan mahdollisimman nopeasti. Mitä pidempään pakko-oireet jatkuvat, sitä hankalampaa niistä on päästä eroon.



Varaisin pakko-oireista kärsivälle lapselle ja perheelle ajan perheneuvolaan. Aikaa odotellessa lisäisin tietoisesti läheisyyttä, hellyyttä ja yhdessä oloa lapsen kanssa. Voi olla vaikeaa olla puuttumatta pakko-oireisiin, mutta koettaisin jättää pakko-oireet huomioimatta toistaiseksi ja keskittyisin juuri tuohon läheisyyteen, hellyyteen ja turvallisen arjen ja yhdessäolon jatkumiseen.