En vaihda vapaa-aikaani 250€:oon. Olen työttömänä mieluummin.

tai kipinän koulutukseen lähtöön, esim. oppisopimuksen. Mulle kävi niin, että sain 2kk sijaisuuden, tarjottiin oppisopimuspaikkaa täydellä palkalla ( miinus päivärahalliset lähiopetuspäivät ), ja siinä työpaikassa olen edelleen, valmistuin 2kk sitten. En voi ollenkaan ymmärtää ap:n ajattelutapaa. Kontakteja ei synny kotona lymyilemällä ja annat tosi huonon mallin lapsillesi, jos jatkat sosiaalipummin uraasi.

Kahdelta vai kolmelta hengeltä?

"näyttäkää mulle se työpaikka missä saa enemmän kuin työtömyyskorvaus." No minä sain töissä palkkaa 2500 e, mistä jäi käteen n. 1800 e. Työttömyyskorvaus on hiukan yli 1000 e. Kyllä minä töissä olen mieluummin.

Mulla samat tulot, mut lasten hoito vie 500 ja matkat 300, joten tilanne on sama onko töissä vai ei. Työmatkoineen päivät olisivat aina vähintään 10h, eli EI kiinnosta.

Eivät kaikki kotona laiskottelevat ihmiset ole sairaita tai pummeja. Löytyyhän meitä oikeastikin rikkaita ihmisiä, joilla on varaa tehdä ja harrastaa juuri sitä, mitä milloinkin huvittaa. Sorry vaan.

Eivät kaikki kotona laiskottelevat ihmiset ole sairaita tai pummeja. Löytyyhän meitä oikeastikin rikkaita ihmisiä, joilla on varaa tehdä ja harrastaa juuri sitä, mitä milloinkin huvittaa. Sorry vaan.

Tilastot siistiytyvät hetkellisesti kun joku mamma pistetään ootappa-äläpä-hättäile-kurssille, tai näin-opin-tuntemaan-itseni-kurssille, tai näin-teen-työpaikkahakemuksen kurssille, jonka jälkeen ilmaisiin töihin siirtelemään paperipinoa toimiston nurkasta toiseen. Tällöin työntekijä on tekevinään työtä ja työnantaja on maksavinaan palkkaa. Työkkärin täti saa sisäistä onnentunnetta ja työssäonnistumiskokemuksia kun sai taas pariksi kuukaudeksi jonkun pois kortistosta. Kaikki ovat hetken onnellisia. YEAH!

"Lisäksi jo kovin kauan lusmuilet jodut, mielestäsi varmaankin, pilipali-kursseille ja työelämävalmennukseen...ikuisuuksia ei voi nostaa korvauksia tekemättä mitään."

Miksi te laitatte ihmisiä pilipali-kurseille? Mitä hyötyä siitä teille on? Mitä hyötyä siitä ihmisille on? Lapset joutuu päivähoitoon ja äiti pilipali-kurssille, vaikka ei kuitenkaan pysty (todennäköisesti) työllistymään. (En ole ap.)

Ihan yhteisestä sopimuksesta. Mitäs työkkärin täti siitä sanoo?

Eivät kaikki kotona laiskottelevat ihmiset ole sairaita tai pummeja. Löytyyhän meitä oikeastikin rikkaita ihmisiä, joilla on varaa tehdä ja harrastaa juuri sitä, mitä milloinkin huvittaa. Sorry vaan.

mun mielestä on väärin mennä töihin jos on vielä alle 3 v lapsia. Täytyy tienata lähemmäs 3000e että kannattaa mennä töihin. Itse aloitin työt jossa palkka 2000e brutto (sen paremmin ei tradenomi normaalisti tienaa) ja totesin ettei ole varaa käydä töissä. olen nyt siis kotihoidontuella (+kuntalisä) ja enemmän jää rahaa käteen kun jos kävis töissä. Kun lapsi täyttää 3 v jään ansiosidonnaiselle joka on 1400e kuussa. Sitten jääkin käteen jo paljon enemmän kuin työssäkäydessä.



Työnilon takia en raijaa lapsia aamukuudelta hoitoon ja pois iltakuudelta vaan olen lasten kanssa kotona. Työssäkäynti vaatii myös mielettömät rahalliset uhraukset ja saa kaurapuurolla elellä.

Onneksi mun vanhempani opettivat mulle toisenlaisen tavan elää.

Nyt on lama, joten kaikille ei millään ole töitä, sen ymmärrän kyllä... Mutta ei helvetti... tuollainen asenne kuin ap:llä saa mut voimaan pahoin. Onneksi kaikki eivät ajattele kuin ap, tämä maa olisi entistä jyrkemmässä syöksykierteessä silloin.

maksaa lasten päivähoidosta n. 500€/kk + työmatkakulut ja 10h työpäivä (sis.matka-aika) Lasten hoitopäivät 11h. Palkkaa ei juuri kulujen jälkeen käteen jää. Lapset ei tapaa vanhempiaan kuin pari tuntia illassa. Siinä ajassa hosutaan kiireellä syömään ja nukkumaan. Kaikissa maaseutukunnissa ei ole työpaikkoja, tai sitten monen pienen lapsen kans ei vuorotyöhön pysty.

Työnilo olkoon ainoa motiivimme, ilman käteen jäävää palkkaa?

Onneksi mun vanhempani opettivat mulle toisenlaisen tavan elää.

Nyt on lama, joten kaikille ei millään ole töitä, sen ymmärrän kyllä... Mutta ei helvetti... tuollainen asenne kuin ap:llä saa mut voimaan pahoin. Onneksi kaikki eivät ajattele kuin ap, tämä maa olisi entistä jyrkemmässä syöksykierteessä silloin.

Työttömyyskorvaus hiukan yli 1000e? :D Kahdelta vai kolmelta hengeltä?

Ongelma on se, että pitäisi olla niin sosiaalinen, että jaksaisi olla työelämässä. Mutta jos on koko peruskoulun ja yläasteen ja lukion joutunut olemaan "alinta kastia" eikä  ole saanut kavereita, koska "on noloa olla tuon kanssa", niin miten voi muka saada työelämään tarvittavat sosiaaliset taidot? Puhumattakaan siitä, että opiskelumotivaatio meni jo vuosikymmeniä sitten KOULUKIUSAAMISEN takia.

Vierailija kirjoitti:

Siihen myös tottuu niin, että ajan myötä työssäkäyminen alkaa tuntua ihan mahdottoman rankalta ajatukselta. Moni pitkään kotona ollut kauhistelee sitä että minä käyn töissä ihan kokopäiväisesti vaikka on "vasta" 4v ja 6v lapset. En edes tienaa hyvin.

Toisaalta työtä tehdessä koko ajan kehittää itseään. Siinä kasvaa samalla ihmisenäkin. Siihen tottuu ja oppii arvostamaan sitä, että ihan itse elättää itsensä ja lapsensa, yhteiskunnan ei tarvitse sitä tehdä. Pikkuhiljaa alkaa palkkakin nousta ja tulee etenemismahdollisuuksi. Työhön voi jäädä koukkuun ja kunnianhimo kasvaa, tulee halu pyrkiä ammatillisesti eteenpäin.

Sinä sen sijaan ap tiput jossain vaiheessa minimituille. Siinä vaiheessa olet ollut jo niin pitkään kotona että työhön meneminen tuntuu todella ahdistavalta ajatukselta. Kun sitten joskus johonkin työhön päädyt, se on tuolla asenteella takkuista ja ahistavaa. Työkkäri sinut kuitenkin tahtoo töihin. Näin elämästäsi tulee ahdistavaa työn pakoilua.

No esim.mun nykyises työs palkka ei nouse, ikälisät poistettiin jo ajat sitten. Eikä etenemismahdollisuulsia, paitsi ohjaajaksi, jolloin lähes sama palkka mutta ympäriviikkoinen päivystys.

Mutta en ikinä jäisi työttömäksi vapaaehtoisesti. En saisi tukia, koska on omaisuutta. Ja työ pitää elämässä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

itse olen yh, lapset 4,6 ja 8v. Teen vuorotyötä, eikä mitään herkkua elämä ole. Silti saan palkkaa n 2000e kuussa ja pystyin ostamaan asunnon sekä myös matkustelemaan silloin tällöin lasten kanssa. On myös varaa ostaa lapsille sitä mitä haluavat. Olisin voinut jäädä toki kotiinkin makaamaan, mutta silloin ois kyllä paljon ankeampaa elämä..vuokraluukussa asumistuen turvin. Ei kiitos.

Jos tuo bruttopalkka, aika vaikea saada lainaa. Pikkupaikkakunnalla ehkä.

"Vuokraluukuista" puhutaan, mutta minä ainakin asun mukavassa ja rauhallisessa vuokra-asunnossa. Tällä palkalla saisin ehkä maalta vanhan talon, jota pitäisi ensin rempata kauan, ja olla vielä auto työmatkoille.

Vuokra-asumisen halveksunta on kumma piirre suomalaisissa.

Onpa luuserimaista käytöstä monella, missä on ylpeytenne?

Me tarvittiin töissä uusi henkilö uuteen tehtävänkuvaan. Tarjottiin työtä eräälle, joka oli tehnyt meille aikaisemmin opinnäytteenä samantyyppistä hommaa. Alkuun tarjottiin osa-aikaista, että nähdään miten homma alkaa kulkea ja onko kysyntää todella. Henkilö kieltäytyi työstä, koska saa melkein saman nyt työttömänä.

Sitten vähän myöhemmin hommaan palkattiin sitten kokoaikainen, vakituinen henkilö, samalla tuntipalkkaakin nostettiin. Voitte arvata, tuliko edellä mainittu henkilö valituksi. Hänen oli kovin vaikea ymmärtää, miksi jäi rannalle ruikuttamaan. 

Kaikki työt ei ole kultakaivoksia eikä ehkä edes kehitä ihmistä merkittävästi. Mielekkään ja kannattavan työ saaminen kuitenkin edellyttää pitkäjännitteisyyttä ja työskentelyhalua - ja jos työnantaja näkee, ettei hakija ole oikein edes yrittänyt elättää itseään, niin tuskin on kauhea hinku palkata siihen parempaankaan hommaan.

Ne joilla on varaa valita suoraan vain haluamansa kaltaisia töitä ovat hyvässä asemassa ja voivat kieltäytyä huonosti palkatuista tai muuten itseä miellyttämätöömistä töistä, mutta harvoin he pitkään työttömänä ovatkaan.

Vaikka kannatan laajaa sosiaaliturvaa ja heikoimmista huolehtimista ja maksan ihan mieluusti veroni, niin tämä keskustelu saa kyllä pohtimaan, että paikoin sosiaaliturva taitaa olla aivan liian hyvällä tasolla.

Ei, vaan palkat on liian pienet.

Mutta tuli tarkistettua miten paljon saan käteen JOS nyt saan tuon paikan jossa perjantaina kävin haastattelussa. noin viisi-kuusisataa enemmän ja todellakin vaihdan vapaa-ajan mielekkääseen tekemiseen.

Jollei nyt natsaa niin voin vapaa-aikani vaihtaa, haastattelijan ehdottamaan muutaman kuukauden työkokeiluun, jonka jälkeen minut vakinaistettaisiin eläkkeelle jäävän tilalle ensivuoden puolella.

Vierailija kirjoitti:

Onpa luuserimaista käytöstä monella, missä on ylpeytenne?

Ylpeys käy lankeemuksen edellä.

Itse olen harvinaisempien kielten opettaja ja olen jo vuosia tehnyt osa- aikaisia töitä kansalaisopistossa. Se ei taloudellisesti juurikaan kannata, mutta haluan pitää ammattitaitoani yllä ja saada työkokemusta. Jo ihan se, että saa sanoa olevansa työssäkäyvä ihminen on henkisesti tosi tärkeää. Ja tapaa muita ihmisiä. Itsetunto saa kohennusta kun saa vaikka hyvää kurssipalautetta. Fakta on, että ammattitaito rapistuu jos en ole töissä.Lapset ovat teinejä eli kotona ei mua niin akuutisti kaivata.

Elän toivossa että yhtäkkiä kävisi joku onnenpotku ja saisin enemmän tunteja- työurani on ollut aika aaltoliikettä eikä ihan työttömänä ole tarvinnut olla koskaan. Vaikka kyllä se kirpaisee kun pitää mieheltä pyytää rahat vaikka kampaamoon. Katkeruudelta ei täysin voi välttyä. Työnantajankin asenne on turhan vaativa siihen nähden mitä heillä on tarjota...