Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uskovaiset, miten te olette kertoneet lapsille Jumalasta?
01.04.2010 |
Itsellä on tämä "uskontokasvatus" ja Jumalasta kertominen lapsilleni jäänyt vähän väliin... Ehkä siksi, että olen ainoa uskovainen meidän perheessä ja minäkin taidan olla vähän "kaapissa" uskoni kanssa. Miehelle olen kyllä kertonut, että uskon Jumalaan mutta käymme vain joulukirkossa ja itsekseni höpöttelen iltarukouksissani toisinaan asioitani Jumalalle, ja nyttemmin olen aloittanut Raamatun lukemista.
Mutta siis lapsille kertominen..
Koen, että olisi tärkeää kertoa asiasta ja "kasvattaa" uskoon, mutta miten?
Esikoiseni on jo ekaluokkalainen.
Äsken kävin hänet peittelemässä ja otin sitten käteeni sellaisen kotien rukouskirjan jonka hän on saanut kastelahjaksi. Katsoin sieltä lyhyitä lasten iltarukouksia ja sanoin lapselle, että voitaisiin alkaa iltaisin lukemaan iltarukous, kun hän menee nukkumaan.
Kysyin lapselta, että tietääkö hän mitä rukoilu on ja onko koulussa puhuttu Jumalasta? Lapsi sanoi, että on.
Kysyin sitten että tietääkö hän mikä Jumala on? Lapsi sanoi että ei. Selitin sitten hänelle, että jotkut ihmiset eivät usko että Taivaan Isä on olemassa, mutta toiset uskovat että Taivaan Isä pitää meistä huolen ja hänelle saa aina jutella eli rukoilla, jos on jotain huolia tai kivojakin asioita. Että Hän sitten kuulee meitä, vaikkei häntä näekään eikä hän vastaa sillä tavoin kuin ihmiset toisilleen jutellessa.
Sitten muksu kysyi, että "jos Jumalaa ei näe, onko se sitten tätä ilmaa?" :) sanoin että ei... Häntä ei näe eikä hän ole täällä maailmassa mutta kuulee meitä kyllä ja pitää huolen.
Sitten luimme sen iltarukouksen. Tai minä luin ja lasta hymyilytti mutta risti hän sitten kätensä kuitenkin, sillain laiskasti, muttei vastentahtoisesti :)
Mites tästä eteenpäin? Vinkkejä?
Kommentit (13)
olet kertonut omasta vakaumuksestasi, mutta tuonut esiin, että on muitakin tapoja ajatella samoista asioista, et painosta lasta, puhut turvallisessa ja lämpimässä hengessä, keskustelet (et pidä yksinpuhelua), otat lapsen kysymykset tosissasi.
Asenne on tärkeää: jos lapsesi kokevat, että äidin kanssa oli hyvä olla, kun hän kertoi Jumalasta ja uskosi näkyi toisten ihmisten kunnioittamisena, kun hän kertoi Jumalasta, he muistavat sen aikuisenakin - päätyvät he sitten millaiseen elämänkatsomukseen tahansa.
Minusta olennaista on, että lapsi ymmärtää, että usko ja elämä kuuluvat yhteen. Kristillinen usko ei toteudu pelkästään, kun käydään kirkossa. Usko ei ole myöskään mitään ulkoaopeteltua ja päälleliimattua, vaan sisäistettyjä ja arkeen mahtuvaa. Usko ei ole myöskään yhtä kuin moralistisesti täydellinen ihminen tai muita moralisoiva ylimielinen ihminen.
Esim. nettikaupasta www.kotimaakauppa.fi voi tilata laadukkaita lasten hengellisiä kirjoja. Niiden avulla voi myös virittää keskustelua lapsen. Tärkeää on yhdessä eläminen ja kokemusten jakaminen, avoin ihmettely ja kimuranttienkin kysymysten keksiminen (lapset keksivät usein montaa hyvää vastausta siinä ajassa, kun aikuisellä lyö täysin tyhjää). Kaiken pohjalla on tietysti rakkaus: Jumalan rakkaudesta ei voi puhua, jos ei itse ole siitä osallinen (rakasta itseään ja toisia ihmisiä). Tärkeää on siis, että lapset saavat kokea vanhempiensa rakkautta, vain sitä kautta he voivat ymmärtää Jumalan rakkaudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kouluikäisen kanssa voi alkaa yhdessä lukea Raamattua. Joko lasten tai ihan aikuistenkin Raamattua. Kirkossa kannattaa käydä säännöllisesti, siis joka viikko. Iltarukous on hyvä tapa, mutta kannattaa myös lapsen kanssa rukoilla ääneen niin, että vie ihan arkipäiväisiäkin asioita rukouksessa Jumalalle.
eli toisten uskovien yhteys on tärkeää. Seurakunnassa lapsi näkee muita uskovia ja kun tutustuu muihin uskoviin, näkee miten muut elävät uskoaan todeksi. Itse aloitimme kristillisen kasvatuksen jo ihan vauvaiässä. Aluksi katselimme kristillisaiheisia kuvakirjoja. Lapsen kanssa voi rukoilla iltarukouksen jo ihan vauvasta asti.
Aivopesu on todellakin tärkeää aloittaa jo pienenä, näin lapsi ei edes yritä kyseenalaistaa asioita vaan uskoo kaiken.
Aivopesu on todellakin tärkeää aloittaa jo pienenä, näin lapsi ei edes yritä kyseenalaistaa asioita vaan uskoo kaiken.
Kun olen huomannut nuorten nimenomaan kyseenalaistavan hyvin monet asiat. Ja aika tyhmänä pidät omia lapsiasi jos pelkäät heidän olevan kykenemättömiä muodostamaan omia mielipiteitään myöhemmällä iällä.
Meillä on käyty lasten kanssa srk:n kerhossa ja illalla on luettu iltarukous. Lasten kysyessä olen vastannut sen mukaan miten itse ajattelen ja uskon. Olen myös kylläkin sanonut, että kaikki ihmiset eivät usko samoin.
Minä ajattelen niin, että jos ihmisellä on jo pienestä pitäen jokin uskon perusta ja tietämys, hän pystyy myöhemmin ymmärtämään erilaisia näkemyksiä paremmin. Ja kun tuntee oman uskon voi arvioida sitä suhteessa muihin uskontoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vain siitä, että nykyajan maailma on täynnä ateismia yms. pois Jumalan luota vievää ja haluan ettei lapseni jää uskosta osattomaksi
ehtii liittymään keskusteluun! Moneltako päivystysvuorosi päättyy?
Ethän muuten aivopese omia lapsiasi ajattelemaan sinun tavallasi? Tai en tiedä sinun lapsistasi, minun lapseni osaavat kyseenalaistaa lähes kaiken, mitä me vanhemmat heille kerromme. Ikää on 6v ja 7v ja olemme jo vuosia pohtineet sitä, että toiset uskovat ja toiset eivät ja miten tärkeää on kunnioittaa toisten vakaumusta. Minun lapseni voisivat opettaa sitä myös sinulle!
Aamen Aivopesu on todellakin tärkeää aloittaa jo pienenä, näin lapsi ei edes yritä kyseenalaistaa asioita vaan uskoo kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lapsuudessasi ollut joku ahdasmielinen uskovainen, jota vastaan taistelet mielessäsi koko elämäsi? (Tähän ei muuten koskaan saa ateisteilta vastausta. Oletan, että kyseessä on osui ja upposi -kysymys.)
Onko sinun ajatteluusi täysin mahtumaton ajatus, että kaikki uskonnollinen kasvatus ei ole aivopesua? Miksi aihe kiinnosti sinua niin paljon, että osallistuit keskusteluun?
Aivopesu on todellakin tärkeää aloittaa jo pienenä, näin lapsi ei edes yritä kyseenalaistaa asioita vaan uskoo kaiken.
Vierailin kerran eräässä uskovien päiväkodissa. Voi hyvänen aika sitä touhua -jos se ei ollut aivopesua niin ei sitten mikään.
Uskokoot lapseni mihin haluavat mutten takuulla kerro satuja totena. (Joulupukkiin uskovat vielä ja kohta pitää kertoa karu totuus.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta en halunnut laittaa lastani kristilliseen päiväkotiin, koska en halua siirtää lasteni kristillistä kasvatusta sellaisten ihmisten käsiin, joiden vakaumusta en tunne. Joten: ota iisisti! Eivät kaikki kristityt opeta niin kuin jossakin uskovien päiväkodissa opetetaan.
Kerrotko, miksi ateistit pitävät uskonnollisen/ kristityn ihmisten prototyyppinä jotain ääriuskonnollista/ fundamentalistista/ muuten vain rajoittunutta tai outoa hihhulia?
Kerro myös, puhutko lapsillesi lainkaan pääsiäisen tapahtumista? Onko lasten aivopesua kertoa heille, että kristityt viettävät pääsiäistä koska uskovat Jeesuksen nousseen silloin kuolleista? Onko Jeesuksen kuolemastakin kertominen liian uskonnollista (vaikka on historiallinen tosiasia; ylösnousemus on uskon asia)?
Päivystävä ateisti 24h Vierailin kerran eräässä uskovien päiväkodissa. Voi hyvänen aika sitä touhua -jos se ei ollut aivopesua niin ei sitten mikään. Uskokoot lapseni mihin haluavat mutten takuulla kerro satuja totena. (Joulupukkiin uskovat vielä ja kohta pitää kertoa karu totuus.)
Onko sitä vain se, että vanhempi kertoo uskovansa Jumalaan? Kertoo, että tämä on uskomisen, ei tietämisen asia.
Vai onko aivopesua myös se, että vanhempi kertoo, ettei usko Jumalaan? Vetoaa siihen, ettei ole laboratoriossa todistettu Jumalan olevan olemassa.
Miksi vain Jumalaan uskovan vanhemman puhe lapselle/ keskustelu lapsen kanssa on aivopesua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole koskaan valehdellut lapsilleni, että joulupukki on olemassa. Ei ole estänyt joulunviettoamme, eikä tarvitse myöhemmin nikotella lasten kysyessä, miksi valehtelimme lapsillemme ja mistä vielä valehtelemme.
Vierailin kerran eräässä uskovien päiväkodissa. Voi hyvänen aika sitä touhua -jos se ei ollut aivopesua niin ei sitten mikään. Uskokoot lapseni mihin haluavat mutten takuulla kerro satuja totena. (Joulupukkiin uskovat vielä ja kohta pitää kertoa karu totuus.)
Alue: Aihe vapaa
kun lapsi kyselee. Meillä on pari lastenkirjaa lasten kertomuksia Raamatusta.