Onko minulla syömishäiriö ja mistä tähän saa apua??!
Olen kolmen lapsen äiti, pienintä imetän vielä (hän on 10kk). Olen aina ollut makean perso, mutta nyt tilanne on lähtenyt täysin hallinnasta. Raskausajan kärsin raskausdiabeteksesta joten jouduin pakosta syömään maltillisesti ja välttämään makeaa.... synnytyksen jälkeen tilanne lähti käsistä. Eli...
söisin lähes jatkuvasti. Pääasiassa makeaa, herkkuja, karkkia, sipsejä... Aamuisin ei oikein tahdo maistua mikään muu kuin kahvi ja joku hedelmä tai jogurtti, mutta sitten jo aamupäivän aikana, ennen lounasta, juon taas kahvia ja kahvin kanssa mieluiten pullaa tmv. Sitten napsinkin pitkin päivää kaapeista milloin mitäkin, pääruokien lisäksi. Ruokaa syön isot annokset. Ja keksejä ja karkkia sekä suklaata lähes päivittäin. En voi olla ilman makeaa, tulen niin pahalle päällekin ja nälkäiseksi ja väsyneeksi :((
Saatan syödä karkkia vaikka kuinka paljon kerralla. Vaikka omatunto kolkuttaa, minua inhottaa syödä mutta silti syön. Jäätelöäkin menee... Yksin kaupassa käydessäni ostelen kaikkea hyvää ja mässään salaa autossa ennen kotiin menoa.
Syön melkein mitä vain kun vaan saan mässyttää. Enkä saa tätä hallintaan, en millään :( Sitten kärsin vaikeasta ummetuksesta ja huonosta omastatunnosta jne jne. Morkkis on kamala välillä!!
En kuitenkaan koskaan oksenna enkä yritä oksentaa. Päätän aina, että ensi viikolla muutan tapani, mutta en pysty siihen millään! Todella olen yrittänyt enkä vain pysty!
Mistä voi saada apua tällaiseen? Ja onko kyseessä oikea syömishäiriö? Tarvitsen oikeasti apua :(
Kommentit (8)
lääkettä tmv mikä hillitsee jatkuvaa syömisen himoa??
Anteeksi että sepustus oli sekava.. olen varmaan sokerihumalassa :(
ap
Niin kuin joku sanoi, tilanne voi todellakin parantua kun lopetat imetyksen.
Minulla oli jatkuvasti nälkä varsinkin ensimmäiset puoli vuotta imetyksestä ja tarvin valtavasti energiaa. Söin myös terveellsiä juttuja, mutta makearintamalla samalla tavalla kuin sinä. Ja paino vain tippui. Laskin, että söin helposti 4000 kaloria päivässä lihomatta (päinvastoin).
Kun vauva oli vajaan vuoden ikäinen huomasin, että pystyin jo kontrolloimaan makeanhimojani paljon paremmin. Ja nyt pienimmän ollessa 1,5v pystyn monena päivänä syömään vain pienen keksin tai pari ja normaali ruokaa syön kunnon annoksia (niin kuin aina). Imetän vieläkin.
Luulen siis, että paljon on kysymys ainakin omalla kohdallani energian tarpeesta. Kuten sanoin syön ruokaakin suuria määriä, joten jostainhan se extra on saatava;)
Unohdin vielä sanoa, että kummatkin vauvat voivat todella hyvin, söivät paljon ja nukkuivat läpi yön muutaman kuukauden ikäisestä. Eivät myöskään ole sairastelleet, joten ei mässäilyni tunne heihin ainakaan negatiivisesti vaikuttaneen.
vaan paremminkin lihon! Varsinkin nyt, kun imetys on vähentynyt. Ja tämä syöminen ahdistaa minua, vaikka kai tavallaan jonkinlaiseen ahdistukseen/pahaanoloon syönkin, mutta siitä seuraa entistä pahempi ahdistus! Haluaisin päästä tästä mässäämisestä eroon ihan oikeasti, ja päästä parempaan kuntoon muutenkin kaikin puolin.
ap
keskittyä sen ahdistuksen syihin ja poistamiseen. Olen tunnesyöppö ja terapia auttoi, kun selvitettiin masennuksen ja ahdistuksen syitä. Ahmiminen vaan loppui kun paha olo väheni.
joka loppuu kun lopetat imettämisen. Voimia!
mutta harmillista. Joitain näläntunnetta hillitseviä lääkkeitää on, mutta en usko, että ne auttaisi tapauksessasi - vai kuinka monta kertaa rehellisesti syöt siksi, että on nälkä oikeasti?
Se on vain paha tapa, ja todennäköisesti tunnesyömistä.
Kärsin samasta. Pitää löytää se todellinen syy ja yrittää päästä siihen käsiksi.
Mulla yksi iso syy on väsymys. Mitä väsyneempi, sitä enemmän syön ja sitä sokeripitoisempaa, kun tuntuu, että kroppa tarvii energiaa, että pysyisi hereillä...
Tsemppiä. Ikävä kyllä helppoja ratkaisuja ei ole.
esim ravitsemusterapeutti on ammattihenkilö, joka voisi auttaa sinua tässä tilanteessa. Eli ei muuta kuin aikaa varaamaan!
Tsemppia herkkuhimon taltuttamiseen, et todellakaan ole ainoa joka kamppailee samanlaisten asioiden kanssa!