Uskaltaisitko enää 40-v:nä vaihtaa asuinmaatasi miehen työkomennuksen vuoksi?

miksei vaikka 70-vuotiaana!



Olispa muuten ihanaa muuttaa taas ulkomaille...

46-v.

Vaan se, millainen perheen tilanne on. Onko isoja lapsia, jotka joutuvat eroon kavereistaan ja vieraskieliseen kouluun. Onko oma työtilanne ja ura sellaisessa vaiheessa, että voi lähteä. Ja mikä se uusi asuinmaa olisi.



Itse en voisi lähteä, menettäisin erinomaisen työpaikan ja nuorin lapsistani on autistinen, eli hänelle sosiaalinen elämä on muutenkin hyvin haasteellista ilman sitä, että joutuisi outoon ja vieraskieliseen ympäristöön.

mut oletan kyllä, että toisinpäin voitais lähteä, siis mies mun työni perässä.

Uskalsin lähteä 42 vuotiaana ja aion uskaltaa lähteä vielä toisenkin kerran, jolloin olen jo 46v.

mä en tiedä miksi av:llä elämä loppuu aina 4-kymppisenä? ;-)

harmi

olemme olleetkin, minä ja lapset mieheni mukana taannoisella komennuksella.

En tosin ollut 4-kymppinen, enkä vieläkään ole, mutta aika lähelle kuitenkin.

Haaveissa olisi komennus tai muu muutto ulkomaille.

En miettis hetkeäkään, heti olisin valmis pakkaamaan kimpsut ja kampsut, ja laittamaan asuntomme vuokralle.

Lapsia 4.

Jos saan omalääkärin, keinutuolin ja takuun vanhainkotipaikasta :-) heh, onko 40v vanha vai?

Eikö kukaan ajattele sitä?

Eikö kukaan ajattele sitä?

jo selvästi suurempi riski kuin 20-vuotiaana..

Tohtiikohan mihinkään matkoillekaan enää lähteä? Ikävää kuolla jos vaikka makaa aurinkorannalla :-/

Toinen jalka haudassa jo, jos yli 40. Ei uskalla ilman saattajaa mennä edes kauppareissulle, josko kuukahtaa kesken matkan.



Kiikkustuolissa istun ja kuolemaa odottelen.

Pitääkö ylipäätään lopettaa elämänien neljänkympin jälkeen, kun kuitenkin sitä joskus kuolee..

No eikö tuon 40:n rajan jälkeen ala jo nousta mahdollisuus sairastua syöpään tms.? Eikö kukaan ajattele sitä?

Pitääkö ylipäätään lopettaa elämänien neljänkympin jälkeen, kun kuitenkin sitä joskus kuolee..

No eikö tuon 40:n rajan jälkeen ala jo nousta mahdollisuus sairastua syöpään tms.? Eikö kukaan ajattele sitä?

ja missään muualla kuin Suomessahan ei saa edes hyvää sairaanhoitoa... ;-)

ja missään muualla kuin Suomessahan ei saa edes hyvää sairaanhoitoa... ;-)

Itse ainakin ajattelisin, että mieluummin sairastuisin ulkomailla esim. expat-vakuutuksilla. Saisi kunnon hoitoa. Tai kun asuimme USA:ssa, niin sikäläisillä vakuutuksillakin sai tosi hyvää hoitoa, heti, ilman jonoja. Siellä "lokaalivakuutuksilla" en kyllä haluaisi pitkään sairastaa vakavaa sairautta, tai ehkä nyt Obaman ajamat muutokset mahdollistavat pitkäaikaisen sairastamisenkin. Mutta sairaanhoito siis ensiluokkaista.

Sairastin syövän paljon nuorempana ja nyt 4-kymppisenä on hyvä asustella ulkomailla.

No eikö tuon 40:n rajan jälkeen ala jo nousta mahdollisuus sairastua syöpään tms.?

Eikö kukaan ajattele sitä?

Mikä ap:n pointti oli???

ja itse asiassa toivoisin tuollaista mahdollisuutta.

kokonaistilannehan sen ratkaisee. Meillä esim. lapset ovat aloittamassa koulua, ja nyt vielä olisi suht helppo lähteä (lasten ystävyyssuhteet jne. eivät ole vielä niin vakiintuneet). Veikkaan että parin vuoden päästäkin olisi jo vaikeampaa.



Sitten nämä "mitä tehdään talolle" -tyyppiset tekijät ja taloudelliset tekijät. Mutta eivät ne omaan ikääni mitenkään liity. Oma työ"uraa" toki miettisin myös.